(Lasten)psykologeja tms. paikalla? Miten kerron teinille erittäin huonot uutiset?
Perhanan, perhanan, perhana. Mieheni soitti ja kertoi teinimme äidin soittaneen ja kertoneen, että hänellä on vakava sairaus. Pahimmillaan voi johtaa kuolemaan, parhaimmillaankin on melko rankkahoitoinen. Tarkkaa ennustetta ei vielä tiedetä, mutta sairaudessa on aina kuolemanriskikin, vaikka parhaassa tapauksessa ennuste voi olla hyväkin.
Minun tehtäväkseni jää kertoa tämä 14-vuotiaalle pojalle, joka jo valmiiksi on puoliorpo. Lisäksi pojan ja äidin suhde ei ole helppo. Aiemmin pojan kuva äidistään oli epärealistisen myönteinen, viime aikoina hän on hiljalleen alkanut ilmaista vähän suuttumusta ja pettymystään äitinsä suhteen, joskaan ei äidilleen. Pojalla on taipumusta taikauskoiseen ajatteluun ja en haluaisi edes ajatella, miten poika tulee syyttämään äidin sairaudesta itseään (ja isäpuoli saattaa hyvinkin vielä 'auttaa' siihen suuntaan; kun ei totellut neljättä käskyä, niin Jumala rankaisee...)
Perheneuvolaan en nyt tähän hätään saa yhteyttä, mutta hankimme kyllä jostain lapselle keskusteluapua tämän asian käsittelyyn. Mutta nyt tarvitsisin ihan konkreettisia neuvoja, miten kertoa. Valehdella ei tietenkään voi, mutta turhan negatiivisestikaan asioita ei varmaankaan kannata esittää. Varmaan syytä muistuttaa, että asia ei ole hänen vikansa, vaikka vähän hölmöltä tuntuukin (eihän hän mitenkään olisi voinut tätä sairautta aiheuttaa). Pitäisikö ottaa esille, mitä sitten, jos pahin tapahtuu ja äiti kuoleekin, mitä hänelle sitten käy? Valitettavasti siitäkään en ainakaan tältä istumalta pysty hänelle mitään varmaa sanomaan ja joku "kaikki kyllä järjestyy" ei nyt hirveästi lisää luottamusta.
Voi %¤#£$§¤# sentään, mutta olisi kilttiä, jos joku neuvoisi nyt ihan tämän kertomisen suhteen ensi hätään.
Kommentit (43)
vakavampi sairaus. Ei se, että yksi lapsista asuu kodin ulkopuolella vielä tee äidistä potentiaalista huumeidenkäyttäjää.
Poika on ottanut uutisen pelkäämääni paremmin tähän asti, voi tosin olla, että ei vielä ihan tajua, mistä on kyse, varsinkin kun kertomisessa on pidetty toiveikasta mielialaa yllä ja kerrottu vain ajankohtaiset tiedot. Hänellä ei tietystikään ole niitä samoja kauhukuvia asiasta päässä kuin esimerkiksi minulla, joka olen nähnyt, kuinka huonosti voi pahimmillaan käydä.
Suurin osa syöpäsairauksista on voitettavissa ja tämä on syytä myös kertoa.
Toivotaan että kaikki järjestyy. Selvittäkää se asuminen jatkossakin siltä varalta että bioäiti menehtyy ja lapsella on turvallinen olla teillä ja ei pelkää että joutuisi pois.
Kaikkea hyvää teille!
on kyse. Harva meistä aikuisistakaan niin tarkasti tietää esimerkiksi rintasyövän mekanismeista ja hoitokäytännöistä ainakaan ilman tiedonhakua. Puhumattakaan jostain harvinaisemmista syövistä tai sairauksista. Ja se pelkkä googlettaminen ei todellakaan ole se paras vaihtoehto, koska äärimmäisen harva 14-vuotias oikeasti osaa arvioida löytämäänsä tietoa krittisesti ja suhteuttaen. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Vihonviimeinen vaihtoehto on se, että kun asia kerran on aikuisillekin vaikea ja siitä ei ole helppo puhua, niin jätetään sitten lapsi selviytymään itsekseen ja arvailemaan tai löytämään sitä tietoa, mitä nyt sattuu googlella tulemaan esiin.