Taidan olla tylsä äiti, mutta meillä nuortemme alkoholin käyttöä rajoitetaan näin:

millä ne esitetään on ratkaiseva lopputuloksen kannalta. Jos "pakotatte" heidät hyväksymään teidän sääntönne - ne varmasti rikotaan. Jos taas nuo on itsestäänselvyyksiä joiden mukaan eletään sen kummemmin asiaa vatvomatta ei nuoret edes tajua että heitä ohjaillaan. Meillä toimi hyvin. Varmasti kokeilivat jotain asioita myös meidän selän takana - sehän kuuluu asiaan, mutta hyvin viattomia tilanteita ne oli.



Jokainen nuorista on saanut opetella alkoholin käytön kotona, esim osallistumalla n. 15-16 vuotiaana juhannuksen tai uudenvuoden viettoon aikuisten seurassa ja valvonnassa. Tehneet itselleen drinksun ja kokeilleet miltä tuntuu. Sisarusten keskinäinen valvonta toimii paremmin kuin meidän vanhempien kyttäys: eräänä vappuna isosisko soitti että oli ostanut 1 siiderin pikkusiskolleen (silloin 16v), ettäs tietäisimme. Pikkusisko oli tietty kärttynä paljastuessaan mutta ymmärsi hyvin siskon huolenpidon. Samoin jos kaikki 3 sisarusta on bilettämässä he laittavat toisilleen sms:n kun ovat kotona ja turvassa. Tai meille jos jäävät kavereiden luo yöksi.

Terveisin, vielä tiukkapipoisempi äiti

nuorten (alaikäisten) alkoholinkäyttöön ja myöhäiseen ulkona liikkumiseen alkaa yleistyä. Kaupungilla on ylipäänsä jo niin vaarallista nykyään, että tuntuu uskomattomalta, miten vanhemmat uskaltavat ainakin tyttäriään sinne päästää. Toki jako hyvä-ja huono-osaisiin nuoriin tämän asian suhteen tulee jyrkkenemään. Osalle vanhemmista lapset ovat niin tärkeitä, että heistä pidetään todella hyvää huolta, osa taas ei osaa/jaksa välittää ja asettaa tiukkoja rajoja. Jonkinlainen uuskonservatiivisuus on tulossa ja tervehdin sitä ilolla.

hyvää huolta ja välittävät. Mutta silti lapsi kapinoi niin että sitä ei meinaa saada mitenkään kuriin. Itse tiedän perheen jossa näin on. Vanhemmat ovat oikeesti todella vastuuntuntoisia ja hyviä vanhempia, lapsi vaan oli päättänyt että häntä eivät kodin säännöt koske millään tavoin. Tällä hetkellä lapsi ei asu kotona.

En laske tytärtäni yökylään jos en tarkista onko siellä kyläpaikassa ainakin toinen vanhempi kotona. En ikinä laskisi lasta yökylään jos en soittaisi. Samoin meille ei tulla yöksi jos en ole kotona.



Tyttäreni täyttää kesällä 14, meillä on tiukat kotiintulo ajat, arkena 20 ja vkl ihan samat! Ei todellakaan tytär lähde klo 21 enää ulos notkumaan. Pidempään saa olla jos kyseessä on treenit, elokuvat tai synttärit. Tai sitten on tuossa naapuritalossa kaverillaan. Mutta toisissakin perheissä halutaan olla illat rauhassa, joten viimeistään klo 21 laittavat lapset omiin koteihinsa.



Oma tyttäreni on myöntänyt maistaneensa tupakkaa, hyvä että myönsi, ei kuitenkaan polta koska se oli kuulemma niin ällöttävän makuista. Samoin hän pelkää ettei jaksaisi urheilla. On maistanut kulauksen siideriä, minä olen tehnyt selväksi etten hyväksy kumpaakaan en juomista enkä tupakointia.

Nyt olenkin sanonut että sanktiot (jos näin voi sanoa) on tässä: jos jäät kiinni tupakoinnista/juomisesta kesän kilpailumatka jää väliin. siitä kärsii tytär ja koko seura.



Itselläni ei ollut kovin kummoisia rajoja, tai en ainakaan noudattanut niitä. Jäin juomisesta kiinni vasta pitkän ajan jälkeen aloittamisesta. Tupakoinnin aloitin vasta myöhemmin ja siitäkin jäin kiinni. Nykypäivänä ei eletä enää 80- lukua, on kovemmat jutut käytössä ja sairaampia ihmisiä liikenteessä.

Tyttäreni ei kapinoi rajoja vastaan, koska tietää ettei se auta. Ehtii sitä täysikäisenäkin.

meillä myös vanhemmat luulivat, että heidän sana on laki ja sitä noudatetaan. Ei van noudatettu, mutta osattiin kyllä sitä soveltaa ja koskaan ei jääty kiinni.

Itsellä nyt 13-v teini ja kaikkeni yritän, että saisin tuon teinin päähän sen verran järkeä, että tietää rajat ja uskoisi vanhempien sanaa. Mutta mistään ei voi olla varma. IHan omasta teinivuosista tämän tiedän. Tosin vaikka vanhempien sääntöjä rikottiin, niin aina oli järki tekemisessä mukana ja koskaan ei mitään rikollista tms. tehty.

Siis ihmettelen, milloin vanhempien sana on ollut nuorille laki?

Ei vaan minun nuoruudessani, olen syntynyt 1960.

Mutta miehen kanssa on monesti siitä puhuttu ettei haluttais meidän lasten koskaan notkuvan tuolla kaupungin yössä. Eri asia on diskot joihin voi jompi kumpi meistä viedä ja hakea tai jonkun kaverin vanhempi. Mutta en tiedä sitten miten noin 17v..mitäs he sitten puuhailevat.. Molemmat olemme työmme kautta nähneet niin monenlaisia nuoria, että emme haluaisi heitä tuonne kaupungin jengeihin.



Itse olen siellä nuoruuteni pyörinyt, mieheni ei. Olen ollut aina sellainen "hyvä/kiltti tyttö" ja en sillain usko, että nuori on epäluotettava vaikka liikkuisi kaupungilla iltaöisin mutta on siellä niin monet muut jutut joiden vuoksi ei sinne ole asiaa. Toivoisin, että voisimme tarjota omasta kodistamme paikan nuorille jossa viihtyä, nuorisotilat lähettyviltä, harrastuksien myötä jotain kivaa jne.. Ja varmasti tulemme asettamaan rajat kotiintulolle arki- ja viikonloppu iltoihin.

enpä tunne yhtään minun ikäistäni (kolmikymppistä), joka valittaisi siitä, että vanhemmat olisivat olleet liian tiukkoja teini-iässä. Omat silmät ovat avautuneet siinä vaiheessa, kun on nähnyt omien oppilaiden hälläväliä-kotioloja.