Taidan olla tylsä äiti, mutta meillä nuortemme alkoholin käyttöä rajoitetaan näin:

tosin ei toi sama menetelmä mua ja mun kavereitani muorina estänyt juomasta just niin paljon kuin halutti.

ikäisiä teidän teinit ovat?

Ap

oli kuulemma jo kuukausia tietämättäni lähtenyt kaupungille ryyppääminen alkoi klo 17 ja päättyi puol kahdeksan.



ja kun kotiintuloaika oli 23.30 hän oli jo ihan selvä, tai en ainakaan tajunnut asiaa.



Meillä kotona on nollaraja alkoholin käytössä joa aikuisillakin, emme vaan pidä viinanmausta.



Lapsi ei paennut omaan huoneeseen, tosin söi paljon karkkia (peitti kait alkoholinhajua?)



En ymmärrä miksi en aiemmin haistanut alkoholinkäyttöä

arkena kotiintuloaika klo 21. Viikonloppuna jos menee jonnekin kotona pitää olla viimeistään kymmeneltä.

Meil oli tuollaista suunnilleen kotona ja ei tullut kyllä sitten mitään tyhmää tehtyäkään.. Sit kun vanhemmilla oli muutakin tekemistä tarjolla ja meille sai kaverit tulla yökylään, saatiin katsoo leffoja, alkuillasta sai käydä pojatkin kahvilla, ja saatiin kaikkee hyvää niin ei tehny kyllä mielikään mennä ulos.



Oli kivempi olla hauskaa lämpimässä ja turvassa, ulkona oli aina pieni pelko vatsanpohjassa ja jännitys ja ei se niin sit kivaakaan ollut värjötellä kylmässä ja muut teinit kun osaa olla tosi veemäisiä, varsinkin jos ei ole omia parhaita kavereita..



Oli hienoa kun pääsi joskus hienoon ravintolaan ja sai maistaa viiniä ihan oikeasti. Kun vanhemmat vielä valoitti että mistä maasta viini on ja kaikkee semmosta niin alkoholi sai vähän enemmän kuin humaltumisen merkityksen: edes teininä ei sit paljon halpissiiderit maistuneet, saati joku kotiviini, jota jotkut joi. Nykyäänkin juodaan miehen kanssa noin viinipullo kuussa, pullollinen kestää pari iltaa. Tän lisäks mies saattaa joskus ostaa jonkun erikoisoluen kotiin ja nautiskella sen. MItään karhuja yms meille ei kanneta. Niillä kans kotona oli nuorena tiukka kuri. Että kyllä se kasvatus jotain tekee.

Olisi halunut kotona tarjottavan, johon tiukasti EI. Selitin vastuumme vanhempana ja maksan toiminnan jne. Olen myös kertonut että jos omat vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsensa turvallisuudesta, alkoholijuomisella on riskinsä, niin viranomaiset puuttuvat asiaa, eikä vanhemmat voi silloin mitään..Toki uskon ettei ole resursseja puuttumisiin, mutta halusin pojan ajattelevan itse asioita. Poika sanoi että hän voi ottaa "nurkan takana kavereiden kanssa" jolloin vastasin, että toki, mutta muista joka huikkaa ottaessasi että äiti ja isä ei hyväksy sitä, tiedät siis ensimmäistäkin ottaessasi ettemme antaneet lupaa, teet sen luvatta.

viettämään, mutta tuo on kyllä periaatteessa hyvinkin mahdollista "varhaisesta" kotiintuloajasta huolimatta.



Mitään en ole kyllä itsekään huomannut, eivätkä kyllä usein edes lähde vaan enemmänkin pyörivät kavereiden kanssa päivisin. Meilläkin useana päivänä viikossa.



Ap

Toi on hyvä, mulla oli kans tiukka kuri. Kotiintuloajat yms. Luottamus toimi moleempiin suuntiin: porukoille uskals sanoa kaiken ja minä yritin noudattaa sääntöjä. Jos joskus lipsui niin sit keskusteltiin niin kauan, että mun kaaliin meni, miksei voi omin päin olla myöhempään, maistaa jonkun pullosta tms. Ei sitä sit kovin montaa kertaa tullut tehtyä tyhmyyksiä kun ties että ei ne säännöt mun kiusaks ole. Oli kurja nähdä miten joillekin kavereille ja tutuille kävi kurjasti. Sänkyynkin menin vasta 19-wee :-D Jälkikäteen oon siitä tosi iloinen: on pelkästään tosi hyviä kokemuksia seksistä ja pidän siitä tosi paljon.

Siis miten joku teini viittii ees ryypätä keskellä päivää?? Eiks teidän lapsilla oikeasti ole parempaa tekemistä? Pelaaminen, kavereiden kans olo, leffa, harrastukset, kyläily sukulaisen (mummon tms) luona.. Ei voi käsittää.. Itellä oli koira, tanssiharrastus, hirveästi kavereita, kävin vahtimassa lapsia, kuuntelin musiikkia, kirjoitin, piirsin, autoin kotitöissä, rakastin leipomista ja ruuanlaittoa, kävin elokuvissa yms. Ja tämmöistä suunnilleen 14-18-vuotiaana. Sit alkoi opiskelu, muutto omaan kämppään yms ja siinä vasta aika katoskin. Ei ois ees ollut aikaa ryypätä..

Ei niistä kauheasti lähdetty sooloilemaan. Ihmettelen, että jos vanhemmat ei saa teinejä kuriin. Jotain on tehty väärin.

Siis ihmettelen, milloin vanhempien sana on ollut nuorille laki?



Ei vaan minun nuoruudessani, olen syntynyt 1960.

nuoret 14 ja 16 v.



Ei kai tämä mitään kokonaan estä, mutta jos edes rajoittaisi.

Sääliksi käy opettajia...

Ei niistä kauheasti lähdetty sooloilemaan. Ihmettelen, että jos vanhemmat ei saa teinejä kuriin. Jotain on tehty väärin.

kun kaikki muut saa" jne, mutta oikeasti tuntuvat arvostavan, että meillä on meidän säännöt, kun ei kuitenkaan mennä toiseen ääripäähän ja kielletä kaikki mahdollinen tai kasvateta lasipallossa.



Vanhempien osahan se on jokaisessa perheessä ne omat säännöt laatia ja voisin hyvin kuvitella sanovani lapsilleni, että ennen ilta 21 ette kaupungille tms lähde tai, että ensin kotona käykää moikkaamassa21 maissa ennenkuin jatkatte iltaa viettämään, jos jo vaikkapa klo 17 lähtisivät ensin kavereilleen.



Ap

+ että äiti vielä haistoi hengityksen kotiin tultaessa.



Meillä oli tosi tiukka kasvatus ja oltiin tosi kilttejä lapsia, harrastettiin aktiivisesti urheilua, tanssia, oltiin hyviä koulussa jne.



Tämä kaikki ei estänyt tissuttelemasta "pohjia" (omaa rahaa ja viinaa ei ollut, mutta kavereilta sai aina huikkaa sieltä täältä). Kuudelta kun illalla alettiin, niin kympiltä oltiin jo selviä, tosin alkoholimäärät eivät olleet mitään päätähuimaavia. Kerran vaan sattui vahinko kun vodkaa juotiin, niin olin aivan hurjassa kännissä kun kotiin tulin. Äiti ei just sillä kertaa onneksi haistanut hengitystäni (ehkä kun tulin jo sovittua aikaisemmin kotiin) ja painelin moikat sanoen omaan huoneeseen.



En jäänyt ikinä kiinni ja vielä muutama kuukausi sitten äiti kehaisi ystävälleen, kuinka hyvin minut on kasvattanut kun en edes nuorena viinaa juonut.. joopa joo. Olen kyllä nyttemmin korjannut äidin harhaluulon, äiti ei voinut käsittää että kuinka kaikesta seulasta huolimatta pääsin juomaan.



Että ihan vaan vinkkinä niille äideille, jotka täällä niin varmoja ovat siitä että omat lapset eivät varmastikaan juo ja jotka toisia äitejä sormella osoittavat ja syyttelevät. Voisin sanoa että sellasta teiniä ei olekaan, joka ei viinaa edes joisi/hiukan maistaisi. Ne nuoret, jotka ovat sosiaalisia ja näkevät luokkakavereitaan koulun ulkopuolella juovat melko varmasti.

Itsellä oli tosi paljon kavereita ja kuuluin jos jonkinlaiseen sidosryhmään, enpä vaan juonut :-D :-D Mielessäni ällösin niitä pissiksiä ja vaikka olivat nuorempana kivoja tyttöjä niin valitettavasti putosivat kaveripiiristä lukiossa: oli niin erilaiset intressit. Poikakaverin ja yhteisten kavereiden kanssa mieluummin ulkoiltiin yms kuin juotiin. Toisaalta taidettiin kaikki tulla vähän "elitistisistä" taustoista. Yliopistossa sitten tulikin juhlittua vuosijuhlissa ja sitseissä. Nykyään alkoholi kuuluu lähinnä juhla-aterialle.

Mallia otin omista vanhemmistani. Olivat teini-iässäkin omasta mielestäni kunnioitettavia ja huolehtivat meistä hyvin. Tuli hyvä olo siitä huolenpidosta. Olisi ollut kurja tuottaa heille pettymys ja käyttäytyä kuin apina. Vieläkin on läheiset välit heihin. Nuorena aina ajattelin, että haluan olla aikuisena heidän kaltaisensa: siisti, kauni, lämminhenkinen koti, sivistyneet tavat, ei tarvitse hävetä heitä missään tilanteessa ja huolehtivat itsestään.

Ei vaan kiinnostanut juominen, moni kavereista oli urheilija ja itsekin kuntoilin lähes päivittäin. Edelleen noudatan tosi terveellisiä elämäntapoja.

+ että äiti vielä haistoi hengityksen kotiin tultaessa.

Meillä oli tosi tiukka kasvatus ja oltiin tosi kilttejä lapsia, harrastettiin aktiivisesti urheilua, tanssia, oltiin hyviä koulussa jne.

Tämä kaikki ei estänyt tissuttelemasta "pohjia" (omaa rahaa ja viinaa ei ollut, mutta kavereilta sai aina huikkaa sieltä täältä). Kuudelta kun illalla alettiin, niin kympiltä oltiin jo selviä, tosin alkoholimäärät eivät olleet mitään päätähuimaavia. Kerran vaan sattui vahinko kun vodkaa juotiin, niin olin aivan hurjassa kännissä kun kotiin tulin. Äiti ei just sillä kertaa onneksi haistanut hengitystäni (ehkä kun tulin jo sovittua aikaisemmin kotiin) ja painelin moikat sanoen omaan huoneeseen.

En jäänyt ikinä kiinni ja vielä muutama kuukausi sitten äiti kehaisi ystävälleen, kuinka hyvin minut on kasvattanut kun en edes nuorena viinaa juonut.. joopa joo. Olen kyllä nyttemmin korjannut äidin harhaluulon, äiti ei voinut käsittää että kuinka kaikesta seulasta huolimatta pääsin juomaan.

Että ihan vaan vinkkinä niille äideille, jotka täällä niin varmoja ovat siitä että omat lapset eivät varmastikaan juo ja jotka toisia äitejä sormella osoittavat ja syyttelevät. Voisin sanoa että sellasta teiniä ei olekaan, joka ei viinaa edes joisi/hiukan maistaisi. Ne nuoret, jotka ovat sosiaalisia ja näkevät luokkakavereitaan koulun ulkopuolella juovat melko varmasti.

nuorten (alaikäisten) alkoholinkäyttöön ja myöhäiseen ulkona liikkumiseen alkaa yleistyä. Kaupungilla on ylipäänsä jo niin vaarallista nykyään, että tuntuu uskomattomalta, miten vanhemmat uskaltavat ainakin tyttäriään sinne päästää. Toki jako hyvä-ja huono-osaisiin nuoriin tämän asian suhteen tulee jyrkkenemään. Osalle vanhemmista lapset ovat niin tärkeitä, että heistä pidetään todella hyvää huolta, osa taas ei osaa/jaksa välittää ja asettaa tiukkoja rajoja. Jonkinlainen uuskonservatiivisuus on tulossa ja tervehdin sitä ilolla.

murheellisista tapahtumista seuraa myös joitain positiivisia muutoksia.



Ap

Mutta tosiaan lähdettiin kylille jo loppuiltapäivästä, joten ehdittiin siinä huikkaa ottaa. Yleensä olin selvä, kun kotiin tulin. Mutta joskus kävi lipsus ja olin humalassa. Kyllä siitä sitten keskusteltiin ja vatvottiin vaikka miten päin.



Itselläni valitettavasti on ollut aina jonkinlainen himo alkoholiin, joten en juonut ainoastaan kuuluakseni joukkoon vaan jo ekan kerran jälkeen join siksi, että se teki niin hyvän olon. Olen ihmetellyt, mistä tämä johtuu? Mulla oli kaikki hyvin enkä ollut masentunut. Olin aktiivinen ja hyvä koulussa. Suvussa riittää kyllä alkoholisteja, joten voiko todellakin geenit vaikuttaa niin vahvasti? Nyt aikuisenakin on ollut kausia, jolloin juon useammin ja välillä pitää oikein tietoisesti rajoittaa.



Omien lasten kohdalla aion kuitenkin toteuttaa samaa mallia: ajoissa kotiin ja mielummin saavat kavereiden kanssa olla täällä kuin kylillä. Olemme laajentamassa taloamme ja kahdelle lapsellemme tulee käytännössä olemaan oma siipi" oleskelutiloineen. Saavat sitten olla rauhassa kavereiden kanssa mutta kuitenkin kotona.



Toivon, että ovat perinneet isänsä suvun geenit, sillä siellä ei ole alkoholisteja ollenkaan eikä miehenikään paljon alkoholista perusta.