Lasten kyläily toisten kotona

Meille saa kyllä tulla leikkimään, mutta heille ei koskaan. Lapsi välillä aina kysyykin, että koska minä pääsen XXXXXX:lle leikkimään. Siihen ei voi kun vastata, että "äiti ei tiedä". Joskus tämän toisen perheen äiti puhuu, että tulkaa sitten "joku toinen kerta" meille. Sitä kertaa ei ole vielä näkynyt! Ja lapset ovat leikkineet yhdessä jo parisen vuotta. Itsekin aina ajattelen, kuten sinä ap, että lapsen takia annan kuvion jatkua.



Väkisinkin alkaa miettiä, että mitä siellä kotona on vialla, kun sinne ei saa mennä. Vai mistä oikein kiikastaa..



Jos jollakin on vinkkejä, niin täällä myös otetaan vinkit ilolla vastaan.

bestiksen kanssa menee todella hyvin - hänen vanhempansa suorastaan vaativat meidän tyttöä heille leikkimään. Mutta useimpien kavereiden vanhemmat ei joko tajua/välitä siitä että heidän lapsensa on usein meillä ja meidän tyttö ei taas juuri koskaan heillä. Olen ruokaa ja yösijankin kavereille tarjonnut mutta koskaan ei tyttöämme pyydetä yökylään muiden kuin bestiksen luokse...todella ärsyttävää mutta toisaalta hyvä että tytöllämme on kavereita joten en sen takia ole vierailuja ruvennut rajoittamaan. Tyttömme on nyt 12 v.

ovat aina tulossa meille leikkimään, mutta heille ei koskaan saa tulla. Millaiset vanhemmat eivät anna lastensa kavereiden tulla kotiinsa? Outoa porukkaa...

pojat on aina meillä, aikani ihmetettelin, että mikä maksaa, kunnes selvisi, että sielä on tullut syksyllä ero eteen. Nyt sitten vaan olen todennut, että kaveri tulee meille ja omalle pojalle sanoin, että toistaiseksi ainakin leikitään näin.

kavereita ja se on oikea ongelma.

bestiksen kanssa menee todella hyvin - hänen vanhempansa suorastaan vaativat meidän tyttöä heille leikkimään. Mutta useimpien kavereiden vanhemmat ei joko tajua/välitä siitä että heidän lapsensa on usein meillä ja meidän tyttö ei taas juuri koskaan heillä. Olen ruokaa ja yösijankin kavereille tarjonnut mutta koskaan ei tyttöämme pyydetä yökylään muiden kuin bestiksen luokse...todella ärsyttävää mutta toisaalta hyvä että tytöllämme on kavereita joten en sen takia ole vierailuja ruvennut rajoittamaan. Tyttömme on nyt 12 v.

toisten lapsille. Ois kiva joskus heittää omakin lapsi kaverille ja lähteä käymään vaikka kauppareissu rauhassa.

ap

Mitä jos et puuttuisi, saattaisi olla ihan positiivinen vaikutus asiaan.

bestiksen kanssa menee todella hyvin - hänen vanhempansa suorastaan vaativat meidän tyttöä heille leikkimään. Mutta useimpien kavereiden vanhemmat ei joko tajua/välitä siitä että heidän lapsensa on usein meillä ja meidän tyttö ei taas juuri koskaan heillä. Olen ruokaa ja yösijankin kavereille tarjonnut mutta koskaan ei tyttöämme pyydetä yökylään muiden kuin bestiksen luokse...todella ärsyttävää mutta toisaalta hyvä että tytöllämme on kavereita joten en sen takia ole vierailuja ruvennut rajoittamaan. Tyttömme on nyt 12 v.

tietävät että lapset kertoo kotona millaista kylässä oli ja pelkää että juoruämmät kertoo kaikille että vähän oli leluja ja tilaa ja ilmeisen epäsiistiä. Voihan tietysti olla että niillä on kotona lukkojen takana kaapattuja ihmisiä...

Olenkin aina sanonut, että meille saa AINA tuoda kavereita. Vierailukertoja emme laske, ja jotkut lapset viihtyy paremmin meillä jotkut taas pyytävät mielummin meidän lapsia omiin koteihinsa. Eihän ne leikit joka paikassa synny yhtä hyvin, ja toisaalla voi olla leikkimistä rajoittavia tekijöitä (nipottavia, riiteleviä vanhempia, tylyjä sisaruksia, koiria/allergiaa, ....).



Ja jos haluat käydä kaupassa, niin sanot lapsille että käväiset kaupassa ja lähdet. Paremminhan se aika lapsilla sujuu silloin, kun on kaveri leikkimässä. Itse ainakin voin hyvin jättää kaksi 6-vuotiasta keskenään meille tunniksi, yksinään en omaani jättäisi (tämä tietysti toisen lapsen vanhemman suostumuksella).

6-vuotiaalla pojallani on erittäin läheinen päiväkotikaveri - tyttö. He leikkivät tosi paljon keskenään päiväkodissa ja joka iltapäivä lastani hakiessa tämä tyttö kyselee, että milloin taas pääsee poikani kanssa leikkimään. Olemme varsin usein kutsuneet tytön meille kylään ja hän on käynytkin. Mutta koskaan tytön äiti ei ole ehdottanut mitään eikä poikani ole koskaan saanut kutsua tytön kotiin. Sen tiedän, että tämän tytön kotona käy vähän väliä muita kavereita kylässä. Minusta vaan on kauhean tylsää, että poikani ei koskaan saa kutsua. Ja tosi hyvätapaisesta kiltistä pojasta on kyse. Ajattelematonta minusta, sillä poikanikin joskus toivoisi, että HÄNET kutsutaan johonkin.

Ja äiti yksin heitä hoitaa (ei isää tai isä töissä tms. ettei voi osallistua lasten ja kodin hoitoon). Elämä voi olla välillä yhtä h...iä pienten lasten kanssa, jos yksin heidän kanssaan aamusta iltaan on. Lapset tappelee, huutaa, riehuu. Ja kun sitten tulee kaveri jollekkin (vaikka sitten sille isoimmalle) kylään, villiintyy koko sakki vielä ihan määrättömästi.



Meillä on juuri tuollainen tilanne ollut. Ei siinä kerrassaan jaksa enää naapurin lapsia kylään. Tosin itse olen rehellisesti sanonut kavereiden vanhemmille, että nyt en jaksa ottaa kylään lapsia. En tiedä, mitä ovat ajatelleet, mutta totuuden tietävät. Joskus sitten, kun isällä töissä löysää, kutsutaan kavereita meille.



Ja on meillä välillä vaikeinakin aikoina ollut kavereita,ovat olleet sitten sillä ehdolla, että leikkivät pihalla. Joskus sitten myös ovat olleet sisällä, kun olen tuntenut jaksavani paremmin.



Olen ajatellut, ettei ole mitään järkeä kutsua kavereita kylään, kun tiedän lasten riehaantuvat ja sen saavan aikaan sen, että joudun suuttuun ja huutaan heille vihoissaan. Parempi vierailla silloin, kun äiti jaksaa vieraita -ja omiaankin- paremmin.



Tässä pieni näkökulma asiaan. Ettei kaikki välttämättä ole niin mustavalkoista. T

johon kaverit voivat aina tulla kylään. Nyt lapsi on juuri siinä iässä, että kaverikyläilyt ajankohtaisia, mutta tämä syksy ja talvi on meidän perheessä ollut yhtä stressiä ja koittelemusta. Tästä vielä noustaan, mutta en yksinkertaisesti jaksa tähän syssyyn mitään ylimääräistä. Kodin siivonkin kanssa ollut välillä vähän niin ja näin. Ehkä muillakin on joku hyvä, väliaikainen syy?

Minusta on aivan ymmärrettävää, että joskus on elämäntilanteita tai päiviä, jolloin ei toisten lapsia voi tai edes halua kotiinsa. Toki, jos siitä kertoo avoimesti, se vielä helpottaa tilannetta.



ITse olen aina kokenut asian niin, että meille useinmiten saa kaverit tulla vapaasti. Kivaahan se olisi, jos homma olisi vastavuoroista, mutta jos ei niin parempi tosiaan, että lapsella on kavereita.

Tässä tapauksessa on kyllä toisin päin. Meillä tytär on kahden nuoremman lapsen isosisko, siis meidän esikoinen. Kun taas tämä kaveri on kaksi lapsisesta perheestä ja niistä se huomattavasti nuorempi.



Minulla olisi ehkä enempi syytä kieltäytyä lisälapsista kun hänen vahemmillaan. heillä luulisi olevan jo helpompaa ja rauhallisempaa kuin meidän pikkulapsiperheessä.



t: ap

tyttäresi tahtoisi myös kovasti päästä vuorostaan kylään. Kysyä sopisiko se. Ja ehkäpä sinäkin voisit välillä sanoa, että nyt on ollut niin hulina päivä pienten kanssa, että et kertakaikkiaan jaksa nyt vieraita.

Muistan kun meidän perheessä oli avioero käynnissä (ulospäin näyteettiin aivan normaalilta, keskiluokkaiselta perheeltä jossa kaikki on hyvin), niin kyllä silloin kotona oli sellasia jännitteitä, että siskon kanssa oltiin paljon mieluummin kavereilla ja hetken aikaa semmonen ei-ääneenlausuttu sääntökin oli ettei kavereita just nyt kotiin, ennenkuin kaikki oli selvää.



Äidistä tuli sitten yh-äiti ja rahat oli tosi, tosi tiukalla (äidin yritys meni laman pyörteissä nurin ja velkaahan siitä jäi), ruoka-apuakin äidin siskoilta saatiin. Kyllä silloin oli selvää että ylimääräiset suut eivät välipala-aikaan olleet ensimmäisenä toivelistalla. Siitä huolimatta kyllä kaverit saivat meille tulla, mutta olihan se vähän ankeaa kun ei voitu välipalaa tarjota ja äitilläkin oli oma jaksaminen aika tiukoilla niin henkisesti kuin taloudellisestikin.



Että näin ihan vaan näkökantaa että mikä voi olla pielessä, vaikkei ulospäin mitään näkyisikään..

Mitä jos et puuttuisi, saattaisi olla ihan positiivinen vaikutus asiaan.

en olekaan puuttunut asiaan - tyttöä ei tämä tunnu pahemmin vaivaavan ja minua se vaan ärsyttää että kyläilyt ovat näin yksipuolisia.

menisi sinne leikkimään? Mikset sano että minun .. kysyi voiko tulla teille tänään leikkimään?

Kyselin naapurin rouvalta kerran, että miten teidän 11-vuotias tyttönne selviää yksin iltapäivät koulun jälkeen. Tämä vastasi, että ei se tule kotiin, se menee kaverille ja tulee kotiin vasta vanhempien kanssa samaan aikaan. Eivät kuulemma olleet sopineet kyseistä käytäntöä ja siinä asiasta jutellessa, rouva huikkasi tyttärelleen, että saatko sinä siellä kaverillasi ruokaa. Joo, kuului vastaus, joka päivä välipalaa. Rouva rupesi naureskelemaan, että pitäisköhän ruveta maksamaan jotain välipalarahaa sinne kaverin kotiin.



Minusta ihan pöyristyttävä juttu. Perhe käytti ilmaisena hoitajana kaverin perhettä. Joku hyväsydäminen äiti ottaa lapsen kotiinsa joka päivä ja vielä ruokkii ja lapsen oma äiti ei edes tiedä. Eikä ota selvää. Eikä kyseessä todella ole mikään surkimusperhe, vaan ihan tavallinen keskituloinen sakki. Ihan pelkkää välinpitämättömyyttä vaan.