Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten kyläily toisten kotona
06.02.2009 |
Minua on alkanut jurppimaan 6-vuotiaan tyttäreni kaverin porukat. Tytöt pitävät toisiaan hyvinä ystävinä, mutta minua ärsyttää, että aina kun lasten yhdessä leikkimisestä sovitaan, leikkipaikka on meillä. Sovin kaverin äidin kanssa leikeistä puhelimella ja koskaan äiti ei ole ehdottanut, että lapset voisivat leikkiä heidän kotonaan tai edes pihalla. Äitiltä tulee viestiä kyllä viestiä, että voiko tytöt leikkiä illalla yhdessä, joka käytännössä tarkoittaa, että kaveri tulee meille leikkimään. Jos en ehdota, että heidän tytär tulee meille, jää viestailu siihen ja leikit siltä illalta leikkimättä. Minusta tämä on jotenkin ärsyttävää. Eikö olisi ihan oikeus ja kohtuus, että leikittäsiin vuoronperään kummankin kotona. Meidän tyttö ei ole vielä koskaan edes käynyt heillä, mutta kaveri on ollut meillä jo tosi usein.
Tekisi mieli jättää koko yhdessäolo tyttöjen välillä, kun se on tällaista, mutta ei raski, kun tytölle tämä kaveri on tärkeä ja omasta mielestänikin hän mukava tyttö. Ärsyttää vain, että vanhemmat ovat niin moukkia, etteivät tajua ettei ystävyys voi näin yksipuolisesti jatkua. Onhan se äidille helppoa tuoda lapsi meille leikkimään illaksi ja lähteä itse shoppaileen siksi aikaa....
Kommentit (27)
jonka kanssa mielellään leikin, mutta hän oli sen verran ujo, ettei uskaltanut meille tulla. Leikittiin aina hänen luonaan, jossa hänen äitinsä oli lähellä jne. Muistikuvan mukaan ei muita kavereita hänellä tainnut ollakaan, ei ollut mitenkään uskalikko rakentamaan ihmissuhteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli hyvä kaveri, joka saattoi olla meillä (5-8v) vaikka päivittäin, mutta minä kävin heillä ehkä vain pari kertaa. Silloinkaan emme koskaan leikkineet vaan muistan, että kerran ainakin pääsin sisälle katsomaan uutta marsua, kun oli tiedossa, että äiti ei ollut kotona. Olettaisin, että äiti ei vain halunnut sisään kaksioon lasten ääniä. Kaverin äiti ei kaikkina vuosina minulle koskaan mitään puhunut tai tervehtinyt, vaikka tilaisuuksia olisi ollut, kun seisoin rappukäytävässä odottamassa, kun kaveri haki esim. lisävaatteita sisältä.
Myöhemmin kävin ala-asteella (ehkä 10v) kaverilla. Yhtäkkiä kesken leikin kaverini pelästyi kun huomasi kellon lähenevän viittä. Äiti tulee töistä! kiireen vilkkaa meidän piti siivota kaikki tavarat paikalleen: siis kaiken piti olla kuin kukaan ei olisi edes käynyt asunnossa: tuolit aseteltuna pöydän alle jne.
Näitä muistellessa, en ole yhtään yllättynyt perheistä, joissa lapsille annetaan vaihtoehdoiksi mennä ulos tai mennä kaverille.
Kaverit ei juuri koskaan meillä. Vanhempani eivät kieltäneet tuomasta, mutta itse en kehdannut: isä oli kotona aina alasti ja humalassa, haukkui koko ajan meitä ja kavereiden nähden nolasi tahallaan, jos joku meistä joskus erehtyi tuomaan kaverin kotiin.
Ymmärrän, että ap:ta rasittaa. Mutta on hyvin mahdollista, että lapsesi ei olisi edes hyvä mennä kaverinsa luokse. Ja kaverille voi myös tehdä hyvää päästä sieltä pois.
niin samalla tiedän missä lapset menevät ja tiedän että he uskaltavat tulla meille. Mutta jos vierailut menevtä jokapäiväisiksi niin sitten kyllä laitan rajat etten ole mikään hoitaja
On pöyristyttävää että lapsen eskarikaverin vanhemmat soittaa usein että saako heidän poika tulla koulusta meidän pojan luokse leikkimään. Tulee sitten useiksi tunneiksi. Koskaan eivät puhu vastavierailuista. Pari kertaa olemme itse kysyneet saako poikamme tulla heille kylään mutta ei ole sopinut. Parempaa aikaa eivät ole ehdottaneet. Heistä tuntuu olevan mukavaa niinpäin että heidän poika vierailee meillä, mutta eivätpä osaa ajatella että meidänkin pojan olisi kiva joskus päästä leikkimään kaverin leluilla.
On näitä. Osa vanhemmista tuntuu ajattelevan että ei meidän lapsesta muille mitään vaivaa ole, siinähän se samalla menee kun perheen oma lapsi. Mutta aina lisälapsi pistää pakan sekaisin ja ääntä ja sotkua on enemmän. Sen kestää hyvin koska onhan lapsellakin oikeus tuoda kotiinsa kavereita kuten vanhemmilla. Silti pitäisi vierailujen olla molemminpuolisia. Kaikilla niitä syitä löytyy olla ottamatta lapsivieraita jos haluaa niitä etsiä. On rankka työ, monta lasta, pieni asunto, rahasta ja ruuasta tiukkaa, masennusta, vanhemmilla huonot välit jne. Mutta siksi pitäisi jo lapsesta asti opettaa yksi tärkeä sosiaalinen taito: VUOROIN VIERAISSA!! Eikä tartte orjallisesti laskea, mutta että molemmat osapuolet pääsee välillä toisen luokse koska on se kummallekin lapselle yhtä lailla tärkeää opetella kyläilyä ja leikkiä kaverin leluilla. Asenteesta se on kiinni enemmän kuin todellisista syistä. Vaikka olisi vanhemmilla kireät välit niin ei luulisi liikaa rasittavan jos lapsella on joskus pari tuntia pikkuvieras etenkin kun välillä on sitten oma lapsi pari tuntia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksa kaiket illat ylimääräisiä lapsia kotonamme. Onneksi niitä ei vielä vaivoiksi asti ramppaa, mutta aikaisemmassa asunnossa ramppasi koko ajan naapurin lapsia. Sanoin välillä vaan ihan ystävällisesti, että tänään ei käy. Lapset toki saivat lähteä pihalle leikkimään näiden samojen lasten kanssa, mutta ei meille aina voinut tulla. Onneksi vierailut olivat vastavuoroisia kutakuinkin. Kuitenkin omasta mielestäni kavereiden kanssa voi vallan hyvin leikkiä ULKONA iltaisin. Miksi pitäisi kökkiä sisätiloissa kaiket illat leikkimässä??
Alue: Aihe vapaa
Kun siellä kaverin kotona vaikkapa väsyneen äidin valvonnassa tai vaikka isän juomista katsellen.
Eiköhän sillä äidillä ole syynsä miksi heille voi mennä.