Lapsesi saa kauheat raivarit!
Kannattaa koittaa kuinka tehoo laulaminen. Laula hänelle se mitä meinaat sanoa.
Meillä ainakin toimii. Käsittääköhän kukaan mitä tarkoitan :)
Kommentit (5)
Kuiskaaminen on toinen, mitä kannattaa kokeilla. Isompien (siis jo reilusti kouluikäisten) kanssa saattaa toimia myös ylenpalttinen surkuttelu. Voi tosin myös pahentaa, jos teini tai esiteini loukkaantuu, kun ei oteta tosissaan. Muttaa saattaa myös itse huomata olevansa aavistuksen naurettava ja raivoavansa pikkuasioista.
Minusta kuitenkin kaikkein helpointa on antaa vain olla, jos ei helposti pysty kääntämään huomiota pois kiukusta. Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, kuvittelee vaan itsensä ja raivoajan väliin äänieristetyn lasiseinän ja antaa toisen raivota menemättä itse mukaan. Asiaan voi palata, kun lapsi on raivonnut itsensä sen verran väsyksiin, että ei enää jaksa.
Meillä tosin on siinä mielessä ollut helppoa, että pienten raivarit ovat lähinnä perinteisiä itkupotkuraivareita joko horisontaalisessa tai vertikaalisessa tasossa ja teinikin lähinnä tyytyy nykyään möykkäämään, vänisemään ja paiskomaan ovia. Ei siis ole pakko fyysisesti rajoittaa tuhojen pelossa, vaan voi antaa raivarin tulla ja mennä.
Haluaa raivota pienempien sisarustensa nähden, mikä on kurjaa. Yksivuotias pelkää ja jos vien vauvan toiseen huoneeseen, tulee esikoinen möykäten perässä. Puhe ei mene tällöin perille. Normaaliolotilassa poika on fiksu ja ymmärtää varsin hyvin puhetta, on 7v. Mua ei möykkä haittaa, säälittää vaan rauhallisemmat pikkusisarukset, jotka selvästi kärsii veljen raivareista=(
Ei osaa vielä säädellä tunteitaan. Aikuisen olisi hyvä auttaa lasta kiukun iskiessä.
Nimetä tunteita, syitä ja antaa keinoja kiukun käsittelyyn. ap
Tunteita ehtii nimetä sittenkin, kun lapsi ei enää huuda pää punaisena palosireenin voimakkuudella, samoin kertoa miten niitä tunteita voisi muutenkin ilmaista. Hyvä tietysti, jos ehtii väliin jo siinä vaiheessa kun kiukkua vasta kerätään, mutta itse en kyllä näe hirveästi hyötyä selittää mitään suurempaa, kun lapseni makaa lattialla ja kirkuu. Olen vain vieressä, korkeintaan kerron, että ei ole mitään hätää ja äiti on tässä, saatan silittää selkää, jos pieni antaa, mutta pääasiassa odotan, että se palosireenivaihe menee ohi ja lapsi on valmis tulemaan syliin ja keskustelemaan. Näin siis pienen kanssa. Teinille taas saatan hyvinkin ilmoittaa, että en keskustele huutamalla, enkä kuuntele huutoa, joten asiasta voidaan keskustella, kun on valmis istumaan alas ja puhumaan normaaleilla desipeleillä, siihen asti saa luvan kiljua keskenään.
Ei osaa vielä säädellä tunteitaan. Aikuisen olisi hyvä auttaa lasta kiukun iskiessä.
Nimetä tunteita, syitä ja antaa keinoja kiukun käsittelyyn. ap
Saa raivarit kun tulee läksyjen teon aika. Veikkaan kuitenkin, että vetää vielä pahemmat pultit kun äiti alkaa raakkumaan ammuvainaan tapaan=)