G; Auttaako teidän vanhemmat teitä taloudellisesti?
Olen antanut itseni ymmärtää, että monet suuret ikäluokat auttavat lapsiaan tosi paljon, sanotaan, että monta kymmentä prosenttia saisi taloudellista apua vanhemmiltaan. En ole tämmöistä omassa lähipiirissä kovin kuullut (lähinnä lainojen takaamista, jollekin maksetaan puhelinkulut), mutta ilmeisen yleistä siis on.
Kysyisinkin siis teiltä, että ovatko vanhempanne auttaneet teitä aikuisiällä taloudellisesti?
Mitään tavallisia synttäri- tai joululahjoja en tässä nyt tarkoita tietystikään vaan enemmänkin semmoisia, että ovat avustaneet asunnon ostossa, antavat autoa käyttöön, antavat joka kuu jonkun satasen kouraan tms?
Minua ei ole itseäni koskaan autettu (vanhempani taitavat itseasiassa yllättäen olla vähävaraisempia kuin minä), miehen ensiasunnosta hänen vanhempansa omistivat jonkun 20%, mutta nykyään ei.
Kommentit (70)
tuolloin olin 18v, mutta eivät sen jälkeen enkä edes odota että rahoittaisiva aikuisen perheen elämää. Pikemminkin kieltäydyn ottamasta varsinkin rahaa vanhemmiltani vastaan.
Tämä keskustelu on mielenkiintoista...
Miettikääpäs sitä, että ovatko omat vanhempanne saaneet joskus avustusta omilta vanhemmiltaan? Tuskinpa. Minä olen ylpeä siitä, että tulemme toimeen omillamme. Eipähän tule elettyä yli varojen. Ja olemme mieheni kanssa ihan tavallisia duunareita.
Ja se, joka kommentoi, että "perintönähän ne rahat joskus tulee"... Minä olen omille vanhemmilleni sanonut, ettei senttiäkään tarvitse jättää. Heidän kuuluisi nauttia omista rahoistaan. He ovat ne ansainneet kovalla työllä.
Kasvakaa vastuullisiksi aikuisiksi! Se, joka roikkuu edelleen vanhempiensa tuen varassa, on täys pentu vielä itse. Aikuinen osaa järjestää omat raha-asiansa niin, että tulee toimeen. Kysykää vaikka omilta vanhemmiltanne!
Häitämme maksoivat, ja kerran sen jälkeen maksoivat yhden vuokran kun oli tiukka tilanne. Oltais maksettu takaisin mutta eivät antaneet.
Mutta nykyään eivät enää maksele mitään, eikä kyllä ole tarvettakaan. Ehkä sitten kun ostamme asunnon, täytyy pyytää takaajaksi ja varmaan jomman kumman vanhemmat suostuvat.
Mutta isovanhempia lähempänä olevat sisarukset kyllä, runsaastikin. Siksi toisekseen, omat vanhempani tienaavat niin paljon etteivät niitä kaikkia rahoja ehdi kuluttaa järkevästi, ei heitä kiinnosta uusia sisustusta tai autoa kerran vuodessa tms., ja reissaavatkin ihan kiitettävästi ja silti rahaa jää yli.
-67
Tämä keskustelu on mielenkiintoista...
Miettikääpäs sitä, että ovatko omat vanhempanne saaneet joskus avustusta omilta vanhemmiltaan? Tuskinpa. Minä olen ylpeä siitä, että tulemme toimeen omillamme. Eipähän tule elettyä yli varojen. Ja olemme mieheni kanssa ihan tavallisia duunareita.
Ja se, joka kommentoi, että "perintönähän ne rahat joskus tulee"... Minä olen omille vanhemmilleni sanonut, ettei senttiäkään tarvitse jättää. Heidän kuuluisi nauttia omista rahoistaan. He ovat ne ansainneet kovalla työllä.
aina tarvittaessa. Ja opiskeluaikoina äidiltäni sain kuukausittain pienen summan tukea. Nykyään äitini auttaa lähinnä lastenhoidossa ja on meidän perheen arjessa muutoinkin tiiviisti mukana. Vapaaehtoisesti.
Niin on myös kaikilla tutuilla, 18 veellä esim. on Stockan luottokortti ilman rajaa äidin nimissä. Yleensä asutaan vanhempien omistamissa asunnoissa. En tunne kyllä ketään sellaista paria, jota ei autettaisi.
Mun vanhemmat ovat jo kuolleet, eivät he ennen kuolemaansakaan mua elättäneet. Mut on kasvatettu niin, että työssä käyvät ihmiset maksavat omat menonsa.
Miehellä ei ole kuin äiti, eikä hänkään meidän menoihimme osallistu.
Ensiasuntoon he antoivat n 10% asunnon hinnasta, ja ensimmäisen automme. Se oli kyllä vanha käytetty, mutta auto kuitenkin. Miehen vanhemmilta olemme saaneet myöhemmin huomattavia summia, heille tuli huomattavasti löysää rahaa, kun siirtyivät pois työelämästä. Olivat siis yrittäjiä, ja kun yritys myytiin eteenpäin, rahaa vapautui.
Minun tuttavapiirissäni (nelikymppisiä) ei taideta vanhempien rahoilla juhlia=D.
Itse en ole koskaan saanut mitään isompaa avustusta, säännöllisesti ainakaan.
Toki lahjoja olen saanut, joskus arvokkaitakin ( mielestäni arvokkaita lahjoja ovat kaikki useamman satasen maksavat lahjat) ja välillä lahjat on saatu rahana.
vanhempani eivät ole rikkaita, ihan keskituloisia ja nykyään eläkkeellä.
En ymmärrä ajatusmaailmaa, missä vanhemmilla haluttaisiin maksattaa paljon.
Enkä pitäisi ajatuksesta, että vanhempani omistaisivat edes osan meidän talostamme.
Olisin iloinen jos vanhempani saisivat itse nauttia rahoistaan vielä kun voivat.
vaikka olemmekin (minä ja sisarukset) olleet omillamme jo vuosia ja tulisimme omilla palkoilla loistavasti toimeen. Meillä tämä on suvun tapa, tapa kierrättää omaisuutta ja varallisuutta seuraavalle polvelle ilman veroja. Autot, asunnot, kodinkoneet pystyy antamaan seuraavan sukupolven käyttöön ihan laillisesti. Suurin osa omista palkoistamme menee suoraan sijoituksiin.
Tämä onnistuu vain jos seuraavan sukupolven jäsenet ovat itsenäisiä ja tulisivat omillaakin toimeen, eli tuleva omaisuus jne ovat vain plussaa, ei elatusta.
Saman teemme myös seuraavalle polvelle.
kun isäni kuoli, jonka jälkeen nyt auttaakin sitten tätini. Ilmankin pärjätään mutta kun varaa todellakin on rahaa syytää niin siitä vaan sitten.
Äiti kyllä saa elättää isääni ja nuorinta veljeäni joka vielä asuu kotona.
Sillä on paljon pienempi palkka kun minulla, sisko joka tienaa vielä enemmän kun minä niin kyllä käyttää hyväkseen vielä jos äiti tarjoutuu ostamaan sille jotain mutta en ymmärrä miten se kehtaa.
Jos ei omilla pärjää niin mun mielestä ei kannata edes perhettä perustaa.
Muutenkin olen allerginen kaikille "sossu tapauksille". Jos ei ole rahaa niin sitt on ilman. Kyllä töitä löytyy useimille jos vaan kelpaa.
Jos on niin aikuinen, että asuu oman perheensä kanssa niin voi kai sen itsekin elättää... syöttiläät ovat erikseen. Niillä ei kai ns. omaa rahaa olekaan, kun apua tarvitsevat muualta.
Meille on kunnia asia että tullaan omillamme toimeen. Kamalaa seurata sivusta kuinka mieheni sisarukset ovat aina rahattomia ja eläkkeellä olevat vanhemmat sitten auttavat! Täytyy olla nöyryyttävää ruinata aikuisena rahaa omilta vanhemmiltaan.
Toivon todellakin että onnistun kasvattamaan lapsistani itsenäisiä ja omillaan toimeen tulevia kansalaisia.
Kamalaa olisi ajatella, että jomman kumman vanhemmat omistaisivat edes osan kodistamme.
Käymme itse molemmat palkkatyössä ja lainatkin ovat ihan omat.
Omat vanhempani eivät auta.
Miehen vanhemmat antavat arviolta 300 euroa kuussa, lisäksi ostavat lapsille vaattetta ja ovat antaneet meille käyttötavaraa kuten keräämäämme astiasarjaa, imurin, tekstiilejä jne...
joskus opiskeluaikoina saattoivat tuoda kassillisen ruokaa tai esim. ostaa jonkun vaatteen. Samoin olen saanut vanhoja huonekaluja ensimmäisiin kämppiini. Mutta kyllä se raha olisi kelvannut ja helpottanut elämääni aika paljonkin, esim. vanhempien omistamassa asunnossa asuminen ilmaiseksi oli kavereillani yleistä ja olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut tuottava sijoitus myös vanhemmilleni. Arvostan kuitenkin heidän avuliaisuuttaan esim. lastenhoidossa tai remontissa.
Appivanhemmat ovat melko varakkaita mutta pihejä, ovat tukeneet miestä joskus opiskeluaikoina pienillä summilla, mutta itse kokisin avun vähän kiusalliseksi, koska en ole aina tullut kovin hyvin heidän kanssaan toimeen. Onneksi ei ole tarvinnut anella apua, vaan on saatu asunnot omilla säästöillä ilman takaajia.