Lue keskustelun säännöt.
6-vuotiaan valehtelu?
04.02.2009 |
Meillä on tuttavissa sijaisperheessä asuva lapsi, joka on aikoinaan huostaanotettu huonoista oloista ts. perusturva on järkkynyt pahemman kerran. Nyt on sitten sijaisperheessä tasaista elämää ja terapiaa ym.. käy meillä kyläilemässä tiuhaan.
Mutta nyt on huomattu, että lapsi valehtelee tai vähintäänkin liioittelee juttuja aika paljon enemmän kuin kukaan muu saman ikäinen, kenet tunnemme. LIekö sitten huomion hakua pelkästään, mutta tuntuu, että hän itsekin uskoo juttuihinsa. Hän on sanojensa mukaan esim. hypännyt katolta, käynyt Brasiliassa (sijaisperheestä osa on käynyt), ajanut taksilla yksin kauppaan (ei tasan ole), polttanut päiväkotinsa tulitikuilla (no ehkäpä ei..??). Aikuinen ymmärtää, että nämä ovat mielikuvituksen tuotetta eikä ekaluokkalaiseemmekaan uppoa, mutta juuri 5-v täyttänyt poikamme uskoo nämä ihan kympillä eikä ota kuuleviin korviinsakaan ku me oikaisemme asiat totuudenmukaisiksi.
Mitä tehdään? Onko saivartelua meiltä kertoa sijaisvanhemmille tämä seikka (ajattelin, jos onkin tarpeellinen tieto terapiassa tms.) vai koitetaanko vain jaksaa ja selittää 5-vuotiaallemme, ettei usko ihan kaikkea..
Kommentit (2)
Pystyyhän hän itsekin ihan mihin vain - vielä. =0)
Pääasiassa nämä höpötykset ei tule meidän aikuisten korviin kuin vasta jälkikäteen omien lastemme kertomina, joten siihen ns. oikeaan kohtaan, heti tapauksen perään ei pääse puuttumaan. Minusta tämäkin, että höpöttäjä välttää aikuisten korvia, osoittaa, että hän tietää puijjaavansa tarkoituksella.
Ehkäpä mä juttelen sijaisäidin kanssa pikkasen, lapsella menee kehitysvaiheet muutenkin väärässä järjestyksessä. Tämä taitaa olla vain yksi niistä.
Kiitos vastauksestasi 2!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi moraali kehittyä: mikä on oikein mikä väärin. Jos lapsi vielä 6-vuotiaana höpöttää ihan hassuja juttuja, on hänet ainakin välillä ihan hyvä pysäyttää ja yhdessä (aikuisen kanssa) miettiä onko juttu totta vai ei. Jos lapsi itsekin huomaa, ettei puhu totta, hänelle voi sanoa, että hassutella saa mutta se täytyy lopulta kertoa toiselle. Eli juuri jos sanoo käyneensä Brasiliassa eikä se ole totta, täytyy lopuksi kertoa kaverille, että ei sentään kunhan huijasin. Pikku hiljaa moraali kehittyy ja höpöttelyt loppuvat.
Voihan hän vielä olla vähän lapsellinen ja mielikuvitus ja todellisuus menee sekaisin. Siihenkin tarvitaan aikuisen apua, käsittämään mikä on todellista mikä ei.
Sinuna kertoisin lapselleni, että aina ei kannata kaverin juttuja uskoa. Jos juttu kuulostaa uskomattomalta voi kysyä, että onks toi muka totta tms.