Lääkärin ammatti sisältää kaikki terveydenhuollon ammatit.

tiedä juuri mitään, eivätkä pysty nitä tekemään. t. sairaalan sostt

taitosia, luonnontieteelliset faktat osaavia ihmisiä, joilla on kokonaisvastuu siitä, että potilaat tulevat diagnosoiduksi ja hoidetuksi oikein. Lääkiksessä opetetaan, miten terve elimistö toimii, miten tavalliset taudit etenevät ja diagnosoidaan, ja sitten opetetaan sudenkuoppia. Varsinainen taito kehittyy kuitenkin vasta potilaita nähdessä. Siksi on tärkeää, että lääkäri tekee vain lääkärin töitä, ja muut ammattilaiset hoitavat osansa. Näin lääkärillä on mahdollisuus nähdä ainakin kolme kertaa enemmän potilaita päivän aikan, kuin olisi ilman hoitajia, sihteereitä, jne. ja ammattitaito kehittyy nopeammin.

Varmaan pystyisin suht pian opettelemaan minkä tahansa sairaanhoitajan tai sosiaalityöntekijän tekemän yksittäisen homman, mutta jos joutuisin hoitamaan heidän koko työnkenttänsä, ei siitä kyllä tulisi yhtään mitään. Sairaanhoitajalla on rutiini laitteiden (henkeä pelastavien mm, happihanat jne...) käyttöön, mutta itselläni ei, ei myöskään lääkkeiden laimentamiseen. Ja väärin laimennetut lääkkeet ovat paha juttu.... Jäisi kolme potilasta sillä aikaa hoitamatta, kun tankkaisin jostain tuoteselosteesta, mihin liuotan minkäkin pulverin, ja millä nopeudella litkun saa potilaaseen pistää...

Ja esim sosialityöntekijän hallitsema lainsäädäntö on hyvin pintapuolisesti, eikä suurelta osin ollenkaan meikäläisen hallussa. Fysioterpeutti osaa paljon, mistä en ole ikinä kuullutkaan. ja osastonsihteeri pysyy paremmin näppäränä vaihtuvien tietokoneohjelmien kanssa...

Siis ap on kyllä väärässä, olikohan tosissaan?

T:lääkäri

Juuri näinhän se on.

Juuri näinhän se on.

he ovat. Ap:n väite ei pidä paikkaansa, epäkohtia väitteeseen on niin paljon, että en jaksa luetella.

henkensä ja terveytensä lääkärin käsiin, niin lääkärin on noin yleisesti ottaen aina oltava asiallinen. Sairaaseen tai huolestuneeseen potilaaseen on suhtauduttava ystävällisesti, tai ei ole asiallinen. Itse potilaana koen epäasiallisen lääkärin potilaaksi joutumisen ahdistavana. Vähän sama juttu kuin että ministeri ei voi lähettää satoja seksitekstareita.

Siis viitaten tohon atomiläjäkeskuteluun.

Katkera en ole, sillä tiedostan, ettei minulla ole kapasiteettia opiskella lääkäriksi. Kemiasta en ymmärrä tuon taivaallista, enkä mistään muistakaan kummallisista kaavioista ja laskutoimituksista. Siitä mieleni on joskus hieman katuva, että jätin klassisen musiikin opinnot kesken ja ajauduin terveydenhuollon ammattiin (pidän kyllä nykyisestä työstäni). Oikeasti arvostan lääkäreitä, teenhän heidän kanssaan yhteistyötä päivittäin ja ystäväpiiriini kuuluu jokunen lääkäri myös. He ovat mielestäni erityislaatuisia ihmisiä ja ammattilaisia. Tai voihan se olla niinkin, että olen harmissani/katkera siitä, ettei minulla ole sitä mitä lääkärin ammattiin vaaditaan. Olisihan se kieltämättä upeaa olla lääkäri. Olin kyllä tuon aloituksen kanssa ihan tosissani.

Itselläni on AMK-koulutus. Olen oman ammattini taitaja, en kenenkään "apulainen".

Valitettavasti minä ainakaan en koe olevani lääkärin pikkuapulainen, välillä tuntuu että olisikin joku lääkäri, joka ehtisi olla se joka määrää tai edes sairaanhoitaja joka olisi tekemässä päätöstä, usein vaan sattuu että vuorossa on epäpätevä sijainen ja minä, lähihoitaja. Sellaisina iltoina kun vuorossa on toinen pätevä lähi- tai perushoitaja on juhlallisen helppoa kun voi vastuuta jakaa.

saati fysioterapeuttien jne. Itse olen tänäänkin opettanut erikoislääkäriä eräässä pienessä, hoitajalle jokapäiväisessä toimenpiteessä. Ainakin yliopistotason sairaalassa näin. Mutta lääkärin määräämiähän ne toimenpiteet on, ja se on ainakin tän hoitsun mielestä vaan hyvä juttu!

Minä en ole koskaan esim. oppinut käytännössä tekemään lääkelaimennoksia enkä käyttämään kunnolla tippalaskuria ja infuusiopumppua. En tosin ole koskaan yrittänytkään enkä opetellut, varmasti olisin oppinut jos olisin halunnut. Samoin sairaanhoitaja varmasti oppisi laittamaan lapselle kanyylin tai tekemään lumbaalipunktion tai leikkaamaan umpilisäkkeen. Eivät käytännön toimet ole koulutuksesta kiinni vaan rutiinista.



Lääkärit eivät HALUA olla kaikkien alojen edustajia, ihan vaan oman alansa eli lääketieteen. Ihan liikaa tässä duunissa joutuu epäpätevänä tekemään sosiaalityötä, psykologin työtä, sihteerin ja ravitsemusterapeutin työtä ja ties mitä. Ja ihan varmasti kaikki vastentahtoisesti.

hoitaja puhuu lääkärin puolesta, kun lääkäri on niin tönkkö, ettei saa sanaa suustaan ainakaan niin, että muut kuulisivat.

Vaikea kuvitella, että olisi lääkärin apulaisen kirjoittama. Itse lääkärinä en suoriutuisi hoitajan tekemästä hoivatyöstä, lääkelaimennoksista, laitteistoista, kaiken maailman näytteidenotosta jne. Erityisen outo ala on sosiaalityöntekijän työ, joista asioista on vain aavistuksia oikeaan suuntaan, mutta todelliset ongelmat hoitaa kyllä sosiaalityöntekijä. Siksihän niitä on olemassa. Toinen uppo-outo ala on fysioterapeutin työ. Osaan kyllä määrittää fysioterapian tarpeen, mutta käytännön toteutuksesta en todellakaan suoriutuisi.



Voihan sitä aloittajan käsityksen saada, koska lääkäri joutuu sitä potilaan hoitoa ohjailemaan, mutta käytännön toteutusta ei onneksi tarvitse osata. Onhan niitä monia päällekkäisyyksiä hoitajankin työn kanssa, esim. kanyylin laitto, mutta ne ovat kokonaisuuden kannalta pikkujuttuja.



Jos ajatellaan sairaaloiden osastoja, niin teho- tai leikkausosastoja lukuunottamatta niissä on yleensä lääkäri paikalla vain virka-aikaan ja muuten lääkäri tulee tarvittaessa päivystyksestä käymään. Silloinhan vastuu on hoitajilla, jotka kyllä ihan itse tekevät heille suoduissa rajoissa päätökset, miten potilaita päivystysaikaan hoidetaan.



T:lääkäri

niin lähes kaikki työ on sellaista, johon pystyy lähes kaikki normaaliälyiset ihmiset. Jonkun läkipykälän oppi varmaan jokainen, yksittäiset lääkärien tekemät hoitotoimenpiteet oppii varmaan lähes jokainen jne. Mitä järkeä on siis kouluttaa ihmisiä? Koulutuksen tarkoitus on antaa laaja-alaisempi käsitys asioista kuin yksittäiset työtehtävät ovat.

Joka paikassa ei todellakaan ole lääkäriä pitelemässä meitä hoitajia kädestä, vaan työtä tehdään itsenäisesti hoitajatiimillä ja lääkäriin otetaan yhteys vain tarvittaessa.



Ja jos lääkäriä tarvitaan, niin hän ei välttämättä edes näe potilasta vaan luottaa hoitolinjauksia tai lääkemääräyksiä tehdessään hoitajan sanaan.



Kuka tässä sitten onkaan se assari?

vanhainkodissa mummo oli menossa ruokalevolle, siivoja käväisi kastelemassa kukkia ja mummo valitti vaivaansa, siivoja kertoi vaivan käytävällä lähihoitajalle, lähihoitaja tuli kansliaan ja kertoi sairaanhoitajalle, sairaanhoitaja tarttui puhelimeen ja soitti lääkärille, lääkäri määräsi puhelimessa lääkkeen, jolla mummon vaiva parani.

Lääkäri toki kantoi vastuun, että siivoojan diagnoosi oli oikea.

tuoda oivemmin esille. Oman työni sisältöön lääkäri ei voi puuttua, enkä antaisikaan. Lääkäri tekee lähetteen minulle toimintakyvyn/työkyvynarviointiin (usein pot. tullut eläkehakemuksesta hylkyjä, johon haetaan vahvistusta lausunnollani). Jos tulen tutkimuksissani siihen tulokseen, että pot. vielä löytyy työkykyä, tuon sen myös lausunnossani esille. Monesti näkemykset ovat myös samansuuntaiset, jolloin minä teen lausunnon (laajamittaisen tutkimuksen pohjalta), jonka lääkäri liittää (kopioi/liitä-systeemillä) omaan lausuntoonsa vakuutusyhtiölle/Kelalle. Minun tekemästäni työstä lääkäri sitten kuittaa mukavan palkkion (palkkio lausunnosta). Minulle ei makseta lausunnon tekemisestä mitään. Että näin se arvostus jakaantuu moniammatillisessa tiimissä.

ole lääkärin apulaisia, saavat mielihyvin ottaa täyden hoitovastuun tekemisistään ja arvioistaan.

t. lääkäri

Jokainen tietysti osaa (ainakin toivottavasti) omat tehtävänsä hoitoketjussa, mutta kyllähän se lääkärin sana painaa eniten. Siksipä meinaankin reklamoida kätilön minulle tyrkyttämistä, oikeaksi hoidoksi näkemistänsä ratkaisuista, joita tuli latelemaan, kun lääkäri lähti huoneesta. Huoh! Pitäisi vissiin ymmärtää oma paikkansa hoitoketjussa ja kunnioittaa "ylempiensä" ohjeita. Sekä pitää omat mielipiteensä ominansa, jos niitä kukaan ei kysy tai ole kiinnostunut kuulemaan.

tutkimukset ja kenelle ei. Ammattitaitosi ei myöskään riitä taudinmääritykseen eli esim. muiden mahdollisten tautien ja vaivojen poissulkuun.

Ammattietiikkasi kuuluisi estää sinua ylittämästä näitä rajoja.