Miten määritellään erityislapsi?

mutta esim. kaikki vammaistukea (entinen korotettu hoitotuki) saavat lapset ovat erityislapsia. Mukaan mahtuu siis vaikeasti allergisia, diabeetikkoja, kuulovammaisia, adhd-lapsia yms.



Myös voidaan määrittää niin, että kaikki erityisopetuspäätöksen saaneet lapset ovat sellaisia.

Kaikki, jotka poikkeavat riittävästi keskiarvosta, ovat erityistapauksia.

riippuu siis astman vakavuudesta, ja voi rajoittaa paljonkin lapsen elämää j elinympäristöä.

että erityislapsiksi tai erityistuen tarpeessa oleviksi lapsiksi luetaan hyvin herkästi jokainen lapsi, joka ei syystä tai toisesta istu siihen keskivertolapsen muottiin, joka useimmilla aikuisilla on.



Työkseni ohjaan nimenomaan tälläisten erityislasten tai erityistukea tarvitsevien lasten ryhmiä (osittain myös yksilöohjausta), ja useimpien kohdalla suurin ongelma on kuuntelevan, välittävän ja läsnäolevan aikuisen puute. Tämä puolestaan näkyy keskittymishäiriöinä, riehakkuutena, toisiin lapsiin sekä suunnilleen jokaiseen edes tervehtivään aikuiseen takertumisena. Mitään diagnooseja useimmilla näistä lapsista ei ole, vaan näihin ryhmiin he ovat päätyneet lähinnä koulun kautta - koulukuraattorin, -psykologin, rehtorin, luokanopettajan, erityisopettajan tms. (tai jopa kaikkien heidän) suosituksesta. Lapset yksinkertaisesti ovat vieneet liikaa aikaa, tilaa ja huomiota luokissa ja perusopetuksessa (siis väsyttäneet opettajansa), mutta eivät kuitenkaan ilmeisesti ole riittävän "ongelmaisia" erityisopetukseen (tai sitä ei haluta/voida järjestää kaikille sitä tarvitseville). Eli lapset päätyvät minun ryhmiini (kerhotyyppisiä, 1-3xviikko kokoontuvia ryhmiä, joissa yhteisen puuhailun lomassa opetellaan mm. vuorovaikutustaitoja), koska ovat "erityislapsia".



Tosin, myös oma tyttäreni, nyt 3-v., on muutamankin henkilön toimesta nimetty erityislapseksi. Ensin siksi, että hänellä oli 6kk koliikki, sitten siksi, että kehittyi motorisesti niin nopeaan tahtiin, sitten koska puheen oppiminen olikin kuulemma keskimääräistä hitaampaa, sitten siksi, että on ylivilkas, sitten siksi, että on ylettömän ujo ja rauhallinen. Tyttö on tuttujen kesken ja pienessä ryhmässä mahdottoman vilkas, mutta vieraiden keskellä sekä isommassa ryhmässä rauhallinen, hiljainen, hyväkäytöksinen ja kiltti, lisäksi hänellä kestää tottua uusiin ihmisiin - hän ei olekaan paras kaveri heti ekan tapaamisen jälkeen, vaan voi "ujostella" samaa ihmistä vielä toisella ja kolmannellakin tapaamisella. Nyt on jo ilmassa veikkailuja siitäkin, että jotakin erityistä tuossa lapsessa on oltava, kun se nyt jo 3-vuotiaana on noin kiinnostunut kirjaimista, lukemisesta ja kirjoittamisesta, osaa nimetä sekä kirjoittaa suurimman osan aakkosista, ja oppii muutaman lukukerran jälkeen helposti satuja ulkoa (vieraammat siis usein luulevat tytön oikeasti lukevan näitä satuja).

Diagnoosittomatkin lapset voivat olla erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia...