Onko kukaan huomannut, että lapsen opettaja ei pidä lapsestanne?

Toinen ala-asteella, toinen lukiossa. Juuri tällaisia isoja persoonia, kun taas minä olen ollut hiljaisempi tyyppi. Näitä paria naista selvästi ärsytti myös mun ulkonäköni (olin kaunis lapsi, suuret ruskeat silmät jne) ja lokeroivat mut sen perusteella nätiksi, aivottomaksi tytöksi. Ei kehittänyt luottamusta tämäntyyppisiin naisihmisiin ei.

En kiellä etteikö tollainen olis mahdollista, mutta epäilen SUUREESTI. Vai johtuisko siitä, että vanhemmat näkee omat lapsensa vähän eri tavalla ja ovat aina sitä mieltä, että heitä pitäisi huomioida enemmän/ arvosanat pitäisi olla parempia/ pitäisi ymmärtää enemmän ja huomioida juuri hänen tarpeensa tarkemmin.



Todellisuudessa kyllä sellaiset lapset, jotka ovat hankalia tai eivät ole koskaan hiljaa voivat olla opettajalle aika riesa, jos kokoajan saa huomauttaa ja joka asiasta komentaa. Itse voisin kuvitella, että jos olisin opettajana niin hermot menis juuri sellasiin, jotka ei ikinä osais olla hiljaa tai kantelis kaikesta tai joiden kanssa tulis kinaa/ käden vääntöä joka asiasta. En sitten tiedä olisko se sitä etten pitäis lapsesta, mutta tietenkin lapsi voi kokea sen niin jos häntä aina komennetaan, vaikka se olis syystäkin.

ei vastaa osaamisen tasoa, joten kyllä tuo ap:n mainitsema tapaus voi olla totta. Opettajillakin olisi paljon petrattavaa arvosanojen antamisen suhteen.

kuin toisista. Joilakin se näkyy myös arvosanoissa, ei kaikilla.

negatiivista (vaikkakin ihan aiheesta), vanhemmat ottavat asenteen, että opettaja ei vaan pidä lapsestaan ja on muutenkin epäpätevä.

Aika monille tuntuu olevan lasten koenumerot ja sensellainen tosi tärkeitä. Minua ihmetyttää, missä vaiheessa vanhemmat ovat alkaneet elää lastensa pikkusuoritusten kautta näin voimakkaasti. Ja miten niin monille tuntuu sattuneen niin huonoja opettajia, hoitajia jne...

Oletteko kuulleet sellaisesta kuin curling-vanhemmuus? Sellaiset vanhemmat pyrkivät kaikin keinoin silottamaan lapsensa tietä ja jopa muuttamaan ympäröivää todellisuutta niin, että se vastaisi paremmin hänen lapsensa todellisia tai kuviteltuja tarpeita. Ettei vain lapsen eikä hänen vanhempansakaan tarvitsisi koskaan katsoa peiliin ja miettiä: miten minä voisin kasvaa tässä tilanteessa.

Kysyt, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä. No, mitä itse ajattelet? Poikasi voi ehkä vaihtaa luokkaa. Entäpä jos uusikaan opettaja "ei pidä" lapsestasi. Vaihdatte ehkä koulua? Ja entä sitten?

Itse ehdottaisin, että suhtautuisit kouluun ja opettajaan myönteisemmin. Kertoisit lapselle myös kotona, että se oppi mitä koulusta päähän jää, on kaikki hänen omaksi parhaakseen. Numeroilla ei ole suurtakaan merkitystä ennen kuin lukioon haettaessa.

Pahinta mitä voit tehdä, on iskostaa lapseesi jo noin pienenä tunne siitä, että systeemi - opettaja sen edustajana - on jotenkin häntä vastaan. Pitää vaan oppia pärjäämään kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kaikenlaisissa asetelmissa.

Onhan se elämässä niin, että toisten kemiat kohtaa paremmin kuin toisten. Et voi sille mitään, mutta oikeudenmukaisuus on tietysti tärkeää. Siksi kiusaamisesta kannattaa jutella lisää, jos ongelma on kerran todellinen. Varmasti jokainen tämän päivän opettajista tiedostaa asian vakavuuden - ehkä hänelle ei ole kerrottu kaikkea teidän lapsenne näkökulmasta?

terveisin,

entinen ope

Meillä ekaluokkalaisen poikamme opettaja ei selvästi pidä ujosta lapsestamme. Ope itse sellainen räiskyvä ja ulospäinsuuntaunut persoona, jota arat lapset ärsyttävät. Kun lasta kiusttiin, vastaus oli pojat on poikia tyylinen. Arvosanat todistuksessa oli kaikki alakanttiin koetuloksiin nähden jne. Kunpa ope vaihtuisi tokaluokalla, sillä tämä on lapsellle kamalaa! Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä teitte?

ihan samalla lailla niitäkin joku tyyppi käy siellä luokassa vituttamaan niinkun kävisi ei-opettajaakin..

Minkäs ihminen sille voi.

Se kysyykin sitten sitä ammattitaitoa osata olla tunteittensa kanssa siellä luokassa.



Olen niin monenlaisen open luokassa pehvaani penkissä istuen kuluttanut, että minulle on urha yhdenkään opettajan tai muunkaan väittää, että kaikki lapset ovat samanarvoisia ja heitä kohdellaan samallalailla ihan kaikkia. se on ihan paskapuhetta.

Kyllä niitä herrojen lapsia on mielistelty aikojen alusta, ja sama peli näkyy jatkuvan meidän lasten koulussa edelleen, yhden kaupungin pikkuherran tyttö saa ihan vapaasti kiusata toisia koulussa eikä opet välitä yhtään.....



Jos tätä ketjua sattuu lukemaan joku lestadiolainen opettaja niin voisiko selvittää minulle ystävällisesti miksi ei-uskovaisen avoparin lapset eivät ole samalla viivalla lesatiolaisperheiden lasten kanssa, miksi lestolapset saavat kiusata ei-uskovan lasta mutta toisinpäin ei kyllä onnistu?? Miksi opettaja vähättelee ei-uskova lasta ja laatii eri säännöt heille??

Mietin vain onko ihan yleistä miedän kyläkoulun meno missä 95% lapsista ja opettajista on uskovia ja e-uskovaisten lapset jää ihan jalkoihin...

ja ei ole siis kyseessä vain meidän lapset, miedän on päässeet aika vähällä siihen verrattuna mitä koulussa vuosien varrella on tapahtunut..



Noin ylipäänsä itse tiedän ja tunnen lapseni ja sen mitä heiltä voi koulussa odottaa, en odota kymppejä, keskinkertaisesti kun menestyisivät olisi ihan hyvä.

Enkä hauku opettajia arvostelujen vuoksi.

Olisi vaan niin ihana kun ekaluokkalainen lähtisi intoa puhkuen aamusin koulutielle eikä väkisin työntämällä kun koulussa ei ole yhtään kivaa.. Kaverit on kyllä ok mutta opettaja ei........

kertonut (joidenkin opettajien kohdalta), että selvästi huomaa kenestä opettaja tykkää ja kenestä ei. On ihan naurettavaa väittää, että opettajat olisisvat sellaisia yli-ihmisiä, kuten av:n opettajat väittävät.

että aika harvan mielestä oma lapsi on se, joka saa kiusata ja jolle annetaan parempia numeroita kuin kuuluisi...

että aika harvan mielestä oma lapsi on se, joka saa kiusata ja jolle annetaan parempia numeroita kuin kuuluisi...

Surullisena kuuntelen näitä kummallisen agressiivisia komentteja koulusta ja opettajista. Toivottavasti nämä vanhemmat ymmärtävät,e ttä tuollainen koulun ja opettajan syyllistäminen osuu vain oman lapsen nilkkaan. Vaikka aisasta ei varsinaisesti puhuisi apsen kuullen, ovat lapset tosi taitavia vaistoamaan ilmeistä ja eleistä vanhempien mielipiteet.



Kaikki ovat koulua käyneet ja kuvittelevat siis tietävänsä siitä kaiken. Miten olisikaan oppilailla helpompaa, jos vanhemmat osaisivat asiallisesti, opettaajan kanssa neuvotellen ja ilman ennakkoasenteita, hoitaa lapsensa asioita kouluun päin.

Meillä ope on kiva ja lapsi tykkää ja mäkin pidän opesta,mutta... huomaa selvästi keistä ope tykkää ja ei.Pienissä asioissa huomaa,ope tykkää järkkäillä luokan kanssa ylim. juttuja mihin kutsutaan vanhemmat.Niissä tilaisuuksissa näkee jutut hyvin.Ko. ope ei juurikaan taida pitää meidän likasta,mut ei näy numeroissa ja eipä mua haittaa ,varsinkaan niin kauan kun suosiminen/"syrjiminen" ei mee överiks.Mielestäni arvostelut on ok lapseni kohdalla.Mutta eihän kukaan pidä kaikista,toiset pystyy peittämään paremmin.