Onko kukaan huomannut, että lapsen opettaja ei pidä lapsestanne?

Pidän myös ulospäinsuuntautuneista, paremmin oppivista ja huonommin oppivista. Ainoa "ärsyttävä" ryhmä on nämä, joiden naamasta näkee, mitä kotona puhutaan koulusta ja opettajista. Lapsethan ei osaa peittää mitään ja ilmeestä näkee kaiken. Tosin näissäkin tapauksissa se ärsytys lähinnä tulee vanhempia kohtaan, jotka yrittää nakertaa meidän työltä pohjan.

Jos joko hiemankaan kritisoi lapsensa opettajaa joukko av.n opettajia ryntää puolustaamaan opettajaa ja haukkuu vanhemman curling-vanhemmaksi ja lapsen nicopetteriksi. Koska opettajassahan ei voi olla vikaa! Kaikki ovat aina pyhimysmäisen tasapuolisia jne......

Omista kouluajoistani on jo pieni tovi vierähtänyt, mutta muista selvästi ala-asteen liikunnan- ja käsityön opettajan. Enkä hyvällä. Minä ja muutama ystäväni olimme hänen silmätikkujaan koko kouluajan. Meitä eivät muut oppilaat kiusanneet, osasimme itse puolustautua, mutta opettaja senkin edestä. Siitäkin huolimatta että olimme ns. normaaleja lapsia. Opettajaa vastaan on pienen lapsen aika hankala puolustautua..



Kyseinen opettaja jakeli suhteettomia rangaistuksia pienistä "rikkeistä" vain meille, ei muille. Sanoin asiasta joskus kotona, mutta vanhemmat eivät ottaneet asiaa vakavasti. Siinä se ala-asteaika sitten vierähti..luojan kiitos yläasteelle mentäessä koulu vaihtui ja rauha palasi maahan. Vuosia myöhemminkin muistan tämän ja mietin kyllä tarkkaan mikäli oma lapseni alkaa puhua opettajastaan kielteiseen sävyyn. Ainakin otan selvää kunnolla mistä puheet johtuvat!

Minusta vasta yläkoulun numeroilla on jotain oikeaa merkitystä. Ei niistä pikkukoululaisista voi oikein mitään tarkkaa sanoa, kehittyvät ja kasvavat niin vauhdilla joka suuntaan

teilusti myös arvosanaa erinomainen. Toiset taas on todella nihkeitä ja pihejä.



t. eräs avustaja

Ja miten jumalauta opettaja voi tykätä kaikista oppilaistaan yhtä paljon, kun se on vaikeaa lapsiperheen vanhemmillekin omien lasten suhteen.

Lapset ovat niin erilaisia pikku persoonallisuuksia, että huh huh.

että varmasti tykkää kaikista lapsista yhtä paljon. Katsos opettajathan ovat lähes pyhmiyksi:)

että ehkä opettajat joutuu nykyään kärsimään edellisen sukupolven koulukokemuksista. Nimittäin melkein kaikki tuttuni ovat törmänneet omina kouluvuosinaan epäreiluihin ja jopa ilkeisiin opettajiin. He ovat vanhempina luultavasti sitäkin tarkempia, että omat lapsensa eivät joutuisi kokemaan samaa. Ja mä en ainakaan usko, että opettajat ammattiryhmänä olisi tässä parinkymmenen vuoden aikana saaneet pyhimyksen kollektiivista kruunua itselleen.



Ottaen huomioon mitä itse koin erään tietyn opettajan taholta, pidän sitä ihan hyvänä kehityksenä, että vanhemmat katsovat lastensa perään. Onhan se ikävää viattomille, työssään parhaansa yrittäville opettajien enemmistölle, mutta vanhempana olen velvoitettu suojelemaan lastani kiusaamiselta ja hyväksikäytöltä aikuisten taholta.

Tosin ei lapsikaan pitänyt siitä opettajasta. Mulla paloi siinä vaiheessa hermo kun opettaja otti lapseni ulkonäön (hoikka) palaverin aiheeksi. Paikalla oli opettaja, minä, lapsi ja terveydenhoitaja. Mä sanoin ihan suoraan että lapseni syö hyvin ja tän aiheen takia ei palaverejä enää pidetä. Mun mielestä on hirveetä kun nuoren tytön ulkonäköä ja painoa arvostellaan joukolla. Ikinä ennen ei tälläistä ollut tapahtunut. Lääkärissä ja neuvoloissa oli aina todettu että on terve lapsi joka kasvaa normaalisti vaikka hoikahko onkin, myös itse olen hoikka.



Lapseni oli välillä selvästi innoton lähtemään kouluun ja sanoi että "opettaja kiusaa ja hän kokee olevansa silmätikku"

Asia parani sillä että lapsen oma opettaja palasi kouluu työn ääreen. Lapseni selvästi taas piti koulun käynnistä sen jälkeen.

ei taida pitää kenestäkään.... kilpaurheilua harrastavillakin kaikki numerot alakanttiin, cooperin testissä laski itse 2 kierrosta vähemmän ja sai antaa huonomman numeron (vaikka todistajia oli kaksi luokallista), muutenkin saa kaikki inhoamaan liikuntaa

Mun poika on ollu sellai "hurmuri" ja puhemies, että opet pääsääntöisesti on tykänneet, vaikka osannut välillä olla tietty aika vilkkaahkokin. Jostain syystä open sana on aina sille ollut kuitenkin "laki", jota kuuntelee.

yläkanttiin. Myös päiväkodissa tykätään tuollaisista lapsista eniten.

esim. hiljaa olemisesta, olisi merkki siitä, ettei ope tykkäisi lapsesta. Kyllä mulle ainakin on siunaantunut opetettavaksi sellaisia hölösuita, joille joutuu tosissaan ja välillä aika vihaisestikin puhumaan muiden oikeudesta työrauhaan, siitä ettei ole kohteliasta puhua toisen puheen päälle jne. Mutta silti saatan ajatella, että oppilas on välitön ja mukava, eli pidän hänestä ja tiedän, että kaveripiirissäkin ovat pidettyjä persoonallisuuksia. Mutta silti tottakai puutun ja komennan ja jopa rankaisen (ja kotiinkin voin viestitellä), jos hölösuu ei esim. huomautusten jälkeenkään tajua olla hiljaa luokkakaverinsa puheenvuoron aikana tai alkaa liian välittömään tapaansa kommentoida aran kaverin asioita (saattaa siis ihan kiusaamistakin olla jo aran mielestä eli asiaan on minun opena puututtava.)



Tai jos oppilas toistuvasti jättää kirjat kotiin, tehtävät tekemättä ja on huolimaton. Kyllä siihen puututtava on ja kodinkin kuuluu asiasta tietää. Ja silti oppilas voi olla ihmisenä oikein ihana, hänen toimiinsa vaan kuuluu minun työni puolesta puuttua ja ohjata häntä vastuullisemmaksi.



Ja jos huolestun lapsen asioista (esim. äkillinen näkyvä laihtuminen), en järjestä palaveria kiusatakseni lasta vaan ottaakseni selvää, onko jotain vialla, kuinka voisimme yhdessä lasta auttaa. Tosin ensisijaisestihan tuossa tapauksessa ei palavereja pidetä vaan muuten yritetään saada tilanteesta selvää.



Eli kaikki ihmiset eivät ole keskenään sydänystäviä, mutta minä ainakin teen parhaani tullakseni niin lasten kuin heidän huoltajiensa kanssa toimeen. Usein kyllä aistin, että huoltajilla (ja sen seurauksena lapsillakin) on tarve yrittää puhua aidanseipäistä ("kemiat ei kohtaa") kun pitäisi puhua itse asioista (esim. yllättävän heikko menestys jossain oppiaineessa), mutta yritän silti kovasti ja usein yhteisymmärrys on saavutettukin vaikka aluksi vanhempi olisi tilanteessa ihan karvat pystyssä.

Meillä ekaluokkalaisen poikamme opettaja ei selvästi pidä ujosta lapsestamme. Ope itse sellainen räiskyvä ja ulospäinsuuntaunut persoona, jota arat lapset ärsyttävät. Kun lasta kiusttiin, vastaus oli pojat on poikia tyylinen. Arvosanat todistuksessa oli kaikki alakanttiin koetuloksiin nähden jne. Kunpa ope vaihtuisi tokaluokalla, sillä tämä on lapsellle kamalaa! Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä teitte?

Se vasta on lapselle kamalaa, että äiti ei tykkää opesta. Pakko siellä koulussa on kuitenkin käydä.



Ja mun mielestä noi sun esimerkit eivät mitenkään osoita, että ope ei tykkäisi lapsestasi. Jospa sinä kuvittelet? Enkä tiedä, onko tärkeää, että ope tykkää jostakusta. Pääasia, että kohtelee kaikkia samanarvoisesti?

meillä on neljäsluokkalainen tyttö ja hän on myös sellainen arempi ja ope taas sellainen räiskyvä. Kyllä sen on tässä vuosien mittaan huomannut että tällä opettajalla on enemmän "sielujen sympatiaa" näiden räiskyvien ja ulospäinsuuntautuneiden lasten kanssa kuin arempien. Mielestäni ei kuitenkaan ole arvosteluun vaikuttanut, ihan hyvin koulu menee. Huomaa vaan ettei opettaja oikein osaa olla lapsemme kanssa, ja hän jää usein jutuissa vähän taka-alalle (ope siis valitsee aina näitä sosiaalisia kaikkiin juttuihin jne)

Poika on puhelias, ja siitä on ollut sanomista. Ei kuitenkaan ilkeä tai kiusaava. Mutta kun tuosta hiljaa olemisesta on pitänyt sanoa, niin haistan, että ope diggaa enemmän hissukoita tyttöjä. Poika siis osaa ekan luokan asiat mennen tullen, eikä malta pitää tietojaan aina omanaan. Älykäs ja looginenkin on. Mutt ope ei anna kiitosta, kun sen aika olisi. Moittia muistaa.

Jee...



...toki olen itsekin sitä mieltä, että opelle ja muille pitää antaa suunvuoro.

Ei meillä vaan mitään arvosanoja tullut, ihan vaan rastiruutuun ja nekin oli enimmäkseen käytökseen liittyviä kohtia.

Esim. matematiikassa poika todella hyvä ja saa aina täydet pistteet ja on ikätasoaan edellä, silti arvosana vain hyvä eikä erinomainen.ap.

että todella harvoin sitä annetaan. Ja opettaja joutuu suhteuttamaan ne arvosanat myös muiden oppilaiden taitoihin.

Vanhemmat usein ovat sitä mieltä, että lapsi ansaitsisi se parhaimman arvosanan, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Kotona nähtävä osa koulunkäyntiä on vain pieni osa kokonaisarviota, paljon vaikuttaa nimenomaan koulussa tapahtuva koulutyö.



t. ope