Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Blääh. Ottaa päähän miehen asenne...
03.02.2009 |
Haluaisin vielä yhden lapsen, miehen asenne oli, että olethan sinä hyvä äiti juu, mutta nyt on niin helppoa kun lapset on jo isompia (nuorin on 4) ja hän on niin vanha jo (42) ettei enää viitsi. Seuraavaksi kun heitin jotain asiasta, niin sanoi, että alkaa ahistamaan, ei mulla voi OIKEASTI olla vauvakuume. Entäs kun on. En minä nyt kiusallani mitään lasta halua.
Ilmeisesti on ihan ok muun perheen muuttaa miehen työn perässä ja mun olla yksin lasten kanssa miehen työmatkojen aikana. Mutta jos joku muu kuin hän haluaa jotain, niin tässä kanta, keskustelu ja kaikenlainen joustaminen on poissuljettu asia. En minäkään välttämättä tänne halunnut muuttaa, mutta tiesin miten tärkeää oli miehelle, niin joustin perkele. Enkä edes mitenkään pitkin hampain vaan ihan osuuteni hoidin muutossa ja hyvin on kaikki mennyt tähän asti. Nyt vaan kyrsii tuo asenne.
Ja minähän en lapsentekoon suostuttele, kiristä enkä uhkaile. Sääli- tai kompromissisiittiöitä en halua. Haluaisin vaan miehen jolla olisi hiukan kykyä ottaa muidenkin toiveita huomioon.
Ja kuka perkele on keksinyt että elämän pitäisi olla helppoa??? Helpointa kai olisi jättää ne lapset kokonaan hankkimatta..? Miten tuo kolmas nyt tässä elämää muuttaisi niin kamalasti? Eivätpä ole nuo kaksikaan olleet hänen uransa tiellä.
Vitsit kun ärsyttää olla näin huonolla tuulella oleva katkera ämmä:/
Kommentit (22)
Riittääkö kodin ulkopuoliseksi elämäksi? Ei ole siis ongelmana tuo, mutta kiitos ehdotuksestasi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samankaltainen tilanne - tosin se kolmonen ei ihan vielä ole ajankohtainen kun ekat kaksi on niin pieniä. Mies suhtautuu kolmanteen lapseen vitsinä. Oletan, että jos tosissani ottaisin keskustelunaiheeksi, kieltäytyisi kunniasta.
Ja minä ne edelliset kaksi (jotka mies halusi) olen hoitanut lähes kokonaan.
Koita nyt vaan kerätä hyvät perustelut vaikka paperille, kerrot tunteistas ja koitat saada miehen ymmärtämään, että tämä on sulle oikeasti tärkeä juttu. Ja että jos tämä ei toteudu, susta tuntuu todella pahalle pitkään koska säkin olet joustanut hänen toiveidensa mukaisesti.
Nyt on vaan just sellainen luupääolo itsellä ettei jaksain ryhtyä perustelemaan miksi lapsi olis ok juttu. Olis niin kiva kun mies ihan itse tajuais, että kaikki mitä ollaan tässä tehty ja tehdään ei ole aina molempien ykköstoive ja haave. Mutta ei kai sellaisia miehiä ole kuin saduissa... :)
Monesti saa lukea miten mies niinjaniin pitkän suostuttelun jälkeen on suostunut pikkukakkosen tai kolmosen tai minkälie yrittämiseen. Mutta minä en perkele suostuttele.
Tiedät varmaan, että miehen saa tekemään asioita vain kahdella tavalla: jos ne luulee että se oli niiden oma idea tai jos joku kaveri suosittelee ja saa innostumaan.
Se taitaa olla pakko ryhtyä ruinaamaan jos tosiaan kolmatta haluaa. Ei ne miehet muuten tajua. Mitään. Eikä siltikään tajua.
- 2 vai 3 vai mikälie
Ja haaveeksi taitaa jäädäkin.. jos mä oon jääräpää enkä anele ja mies on noin itsekeskeinen paska. Aika hyvä pari ollaan... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisi enemmän kuin kaksi lasta? Pinkkien lasien läpi saattaa tuntua kivalta ajatukselta, mutta rehellisesti ja tutkitustikin lisälapset tekevät vain hallaa niiden kahden edellisen kehitykselle.
Mulla on kaksi nuorempaa sisarusta. Pikkusisko siis pilasi minut:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan täysipäinen haluaisi enemmän kuin kaksi lasta? Pinkkien lasien läpi saattaa tuntua kivalta ajatukselta, mutta rehellisesti ja tutkitustikin lisälapset tekevät vain hallaa niiden kahden edellisen kehitykselle.
Hauskaa ajatella että mä olen täällä maailmassa vaan tekemässä hallaa isoille sisaruksilleni :)
Mullakin kaksi nuorempaa sisarusta eli toinen liikaa.. :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toista lasta olen haaveillut jo 3v, kun esikoinen on 4v. Miehen mukaan olen joustanut tässäkin asiassa jo 3 vuotta ja se ei vieläkään tiedä..alkaa tuntuun jo ihan kohtuuttomalta tää :( Tulee jo mielestäni ihan liian iso ikäero..mut silti haluaisin vielä sen yhden :(
Sohvin sohva joskus kirjotti että se parisuhteen puoliskosta, joka ei halua lapsia, hoitaa sitten ehkäisyn. Toi on helppo sanoa, eikä vaadi suostuttelua. Siitä vaan kerrot miehelles.
Mitä mun omaan puupäähän tuli, tehtiin kanssa pitkälti kompromisseja niin, että miehen etujen mukaan mentiin. Ja mitenkä mut ja lapset siitä palkittiin? Erolla. Jep, siitä opin että toiselta ei mitään saa, itse on onnensa otettava.
Se miten sen opin mukaan käytännössä eletään, en tiedä, koska mäkin haluan vielä sen yhden lapsen :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ehkä mun ei enää tarvi miettiä että miks mä oon tällänen :D vaan entäpäs ne mun kaks vanhempaa sisarustani, nehän ne vasta pilalla ovatkin sitten...
meille on nyt huhtikuussa tulossa toinen lapsi, ikäeroa tulee 3,5v esikoisen kanssa. meillä mies olisi mainiosti tyytynyt tuohon yhteenkin, kun ei ole kuulemma koskaan kokenut että "ollakseen jotakin" hänen pitäisi lisääntyä kovasti. en tiiä sitten, pitääkö tuo tulkita niin että hän uskoo mun tahtovan lapsia siksi että "olisin jotakin"...
tämän kakkosen kohdalla kuitenkin aika helposti sain tahtoni läpi, perustelin miehelle että mulla on nyt vauvakuume ja mä haluaisin lapseni nuorena (24v ehdin täyttää vielä ennen tämän lapsen syntymää), ja nyt vaan on sellanen olo että olis toisen lapsen aika, jos sellanen on tullakseen. sitten muistuttelin että hän todennäköisesti voi päättää vielä 20-30 vuoden päästä että nytpä olis mukava saada vielä yksi lapsi - hän saattaa hyvinkin olla erittäinkin hedelmällinen silloin. Mulle se on kuitenkin silloin jo myöhäistä, ainakin suurella todennäköisyydellä.
no, mä myös toivoisin ainakin vielä sitä kolmatta sitten tämän letkan jatkoksi, enkä näe mitään pahaa siinäkään ajatuksessa että tulisi enemmänkin (eikä edes olla lestadiolaisia tai kuuluta muihinkaan uskonlahkoihin). miehelle muistelen joskus esikoisen odotusaikana maininneeni tästä että tahtoisin paljon lapsia, mutta sen jälkeen asiasta ei ole puhuttu, enkä ole uskaltanut mainitakaan siitä uudestaan. Eli todennäköisesti mä vaan jään toivomaan "vahinkoja" sitten tämän vauvan synnyttyä, ainakin toistaiseksi :)
voi/pysty/ole mahdollisuus
puhua ennen perheenperustamista?????? Eikö olisi tärkeää siinä vaiheessa, kun hynttyitä lyödään yhteen, käydä läpi, mitä kumpikin yhteiseltä elämältä haluaa/velvoittaa/vaatii jne. ???
En ymmärrä tällaisia ruikutuksia.. En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni voisi olla hyvä tuo jonkun ehdottama, että kirjoitat paperille mitä ajattelet vielä yhden lapsen hankinnasta ja lisäksi painotat, että isoja asioita on tehty myös hänen mielikseen. Pistä paperille pros ja cons mitkä asiat ovat hyvin ja miten kahden aikaisemman lapsen kanssa on pärjätty.
Älä suotta ajattele, että et saisi painostaa (lapsen tekoon), jos keskustelu käydään järkevästi niin se EI ole painostamista vaan sinun ÄÄNESI nostamista kuuluville teidän omassa perhe-elämässä. Ehkä et tehnyt sitä silloin kuin muutitte ulkomaille miehesi työn perässä? sanoitko todellisen mielipiteesi asiasta, vaikka sopeuduit hänen toiveeseensa?
Sano, että tekee pahaa ettei sinun toiveitasi kuunnella, lyö pöytään järkikortit miten kahden aikaisemman lapsen kanssa on tähän asti pärjätty jne..
Ja lopettakaa miesten mollaaminen ylipäätään, kyllä on miehiä, jotka ymmärtää muutoinkin asioita kuin "itse keksittynä" tai kaverin suostuttelemana. Nää yleistykset joskus ahdistaa (vaikka ymmärrän hyvin puuskahdukset!!)
Useita naisia ajatellen yleisesti olen sitä mieltä, että hyvin useasti naiset liukenevat miesten tahtomaailmaan, ilman että omaa kantaa tuodaan esille. Johtuu siitä että valtaosa naisista on sopeutuvaisia, luulen tulevan pitkälti geeneistä. Sitten tulee näitä kuvatunlaisia ahdistustilanteita.
JA se vielä, jos miehesi ei lapsen tekoon suostu, niin siihen kai on tyytyminen. On lasta kohtaan väärin ja arpapeliä, että miehesi asenne muuttuisi lapsen syntymän myötä, kuten varmasti tiedätkin. Tsemppiä teille!
Aloimme miehen kanssa seurustella kohta 13 vuotta sitten 18-vuotiaina ja ilmoitin silloin, että haluan neljä lasta. Nyt ollaan päätymässä kompromissina 3 lapseen. (Tosin mä olen lisännyt, että 3 biologiseen lapseen =).
Mies on tiennyt alusta lähtien mitä minä haluan elämässäni ja päättänyt ainakin tähän asti pysyä mukana. Kakkosen pitäisi syntyä keväällä ja tiedän, että tämä ei ole minun viimeinen raskauteni ja lapseni.
Lapsiluku, ja se että hankitaanko niitä ollenkaan, on minusta niin tärkeä asia, että se pitäisi keskustella heti suhteen alussa. Kuten asuinpaikka, poliittinen kanta, uskonto (ja lasten uskonnollinen kasvatus) jne.
Höh, ei kai nyt kaikkea mahdollista voi käydä etukäteen läpi???? Kuinka moni voi oikeasti varmasti tietää ennen perheen perustamista, että haluaako kaksi vai kolme lasta??? Mieti nyt vähän!
Toki siitä pitää puhua, että haluaako lapsia noin ylipäänsä, mutta ehkä pikkasen liioittelua ruveta miettimään tasan tarkkaan lapsilukumäärää, kun ei voi tietää saako niitä muksuja laisinkaan.
voi/pysty/ole mahdollisuus
puhua ennen perheenperustamista?????? Eikö olisi tärkeää siinä vaiheessa, kun hynttyitä lyödään yhteen, käydä läpi, mitä kumpikin yhteiseltä elämältä haluaa/velvoittaa/vaatii jne. ???En ymmärrä tällaisia ruikutuksia.. En.
mikä pakkomielle ihmisillä on tehdä niitä lapsia niin miljoonasti? Olen kyllä tässä asiassa miehesi puolella. Toisekseen; miksi olet alunperin suostunut muuttamaan miehesi perässä ja miksi olet suostunut kantaman vastuun lapsista?
Pitkälti samaa mieltä.
Typerää aliarvioida miestä ja yhtä typerää on olla HYVIN SELKEÄSTI kertomatta omaa mielipidettään. Mies ei ole ajatustenlukija eikä myöskään välttämättä tajua ensimmäisestä vihjauksesta asian tärkeyttä. Ja se ei tosiaan ole ruinaamista, jos pontevasti kerrot mitä haluat ja miten tärkeä asia sinulle on.
Ymmärrän toisaalta ihan hyvin miestäkin, jos hän ei kolmatta lasta halua. Minunkin mielestäni kaksi on juuri sopiva määrä. Sen sijaan miehen asenne sinua ja sinun ajatuksiasi kohtaan on epäkunnioittava ja väärä kertomasi mukaan.
Keskustelkaa asiasta hyvin VAKAVASTI kun lapset ovat nukkumassa. Voi hyvin olla, ettette asiasta koskaan ole samaa mieltä, mutta nyt on kuitenkin se aika, jolloin asia pitää selvittää, ettei sitten myöhemmin kaduta tai ole syntynyt väärinkäsityksiä.
Mielestäni voisi olla hyvä tuo jonkun ehdottama, että kirjoitat paperille mitä ajattelet vielä yhden lapsen hankinnasta ja lisäksi painotat, että isoja asioita on tehty myös hänen mielikseen. Pistä paperille pros ja cons mitkä asiat ovat hyvin ja miten kahden aikaisemman lapsen kanssa on pärjätty.
Älä suotta ajattele, että et saisi painostaa (lapsen tekoon), jos keskustelu käydään järkevästi niin se EI ole painostamista vaan sinun ÄÄNESI nostamista kuuluville teidän omassa perhe-elämässä. Ehkä et tehnyt sitä silloin kuin muutitte ulkomaille miehesi työn perässä? sanoitko todellisen mielipiteesi asiasta, vaikka sopeuduit hänen toiveeseensa?
Sano, että tekee pahaa ettei sinun toiveitasi kuunnella, lyö pöytään järkikortit miten kahden aikaisemman lapsen kanssa on tähän asti pärjätty jne..
Ja lopettakaa miesten mollaaminen ylipäätään, kyllä on miehiä, jotka ymmärtää muutoinkin asioita kuin "itse keksittynä" tai kaverin suostuttelemana. Nää yleistykset joskus ahdistaa (vaikka ymmärrän hyvin puuskahdukset!!)
Useita naisia ajatellen yleisesti olen sitä mieltä, että hyvin useasti naiset liukenevat miesten tahtomaailmaan, ilman että omaa kantaa tuodaan esille. Johtuu siitä että valtaosa naisista on sopeutuvaisia, luulen tulevan pitkälti geeneistä. Sitten tulee näitä kuvatunlaisia ahdistustilanteita.
JA se vielä, jos miehesi ei lapsen tekoon suostu, niin siihen kai on tyytyminen. On lasta kohtaan väärin ja arpapeliä, että miehesi asenne muuttuisi lapsen syntymän myötä, kuten varmasti tiedätkin. Tsemppiä teille!
Ollaan lyöty hynttyyt yhteen vasta aikuisiällä, puhuttu on paljon toki ja molemmat tykätään laspista jne. mutta ei koskaan suunniteltu lapsille nimiä yms niinkuin teinisuhteissa joskus muinoin.. ;) Hankitaan yks tyttö ja yks poika ja niitten nimet on Roosa ja Lauri:D
Ja voihan nekin "sopimukset" kolmesta lapsesta jäädä kesken jos mieli muuttuu. Ei lapsia voi hankkia tyylillä: "Sä LUPASIT vuonna papu että hankitaan kolme lasta ja meillä on vasta kaks!"
Enkä mä sitäpaitsi edes itse aiemmin tiennyt haluavani vielä kolmatta lasta. Kuopus on nyt 4 ja iski tajuntaan mieletön kolmosen kaipuu. Tähän asti on saaneet kaverit lisääntyä ihan rauhassa eikä vauvakuumeesta ole ollut tietoakaan. Yllätys tämä tavallaan itsellenikin on, mutta niin yllätti miehenkin asenne.
Mitään vauvatavaroita ei olla myyty vielä eli tilanne on siltä osin ollut auki. Eikä myöskään olla puhuttu, että tämä oli tässä, no more nappuloita.
Asuinpaikkaakin on turha sopia, elämä heittelee ja työpaikat. On tyhmää olla niin kiinni jossain paikkakunnassa. Moni lääkelaitoksen tyyppikin vois oikeasti viihtyä Kuopiossa jos olis hiukan avarakatseisempi.
Politiikassakin muuten kannatetaan eri puoluetta ja se ei paljoa hetkauta jos joskus äänestetään eri tyyppejä:)
Kai mun täytyy vaan tuoda mielipiteeni paremmin julki eikä jääräillä itsekseni. Ja ilman muuta päätös lapsesta pitää olla yhteinen, siksipä juuri en olis käännytyspuheita halunnut pitää lainkaan. Mutta pakko kai yrittää vielä ennen kuin tyytyy kohtaloonsa.
AP
Alue: Aihe vapaa
ennemmin kuin lisää lapsia.