Te jotka sanotte, että vammaiset täytyy abortoida ettei heistä aiheudu kustannuksia.

vammautunutta lastaan, ettei tule kustannuksia.

Miksi ihminen muuttuisi ihmiseksi, jossain tietyssä vaiheessa olemistaan. Kyllä se sikiö on jo olemassa ja ihminen siinä kuin syntynytkin.

koska jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään, eikä sitä ole se jos on vakavasti vammaisena ikänsä jossain laitoksissa! Samasta syystä kannatan eutanasiaa.

En tosin sano että vammaiset täysyisi abortoida, en tosiaan. Mutta jos itselläni olisi valintatilanne päätyisin aborttiin (toki riippuu siitä mikä kyseessä ja millä todennäköisyydellä...)



Sensijaan jokainen ihminen, vammainen, vammaton, mies, nainen, hermafrodiitti tai mikä vain tulee hoitaa niin hyvin kuin on mahdollista. Koska hän on syntynyt ja hän on täysi ihminen täysin ihmisoikeuksi. Toisin kuin sikiö.

ennemminkin oman jaksamisensa, kuin kustannusten takia. Mieluummin yritetään toinen kerta, jos vaikka saisi terveen lapsen. Kaikki kai toivoo lapsestaan tervettä.

ikänsä laitoksessa. Eivät ainakaan downit laitoksiin joudu. Ja kun ei kukaan toinen voi toisen elämän arvosta tietää eikä päättää. Raukkamaista tehdä päätös toisen puolesta, mutta ottaa itse vastaan kaikki apu.

että mikäli jossain tutkimuksessa selviäisi minun odottavan vammaista lasta, päätyisin aborttiin sillä silmänräpäyksellä. Sitä ei tarvitsisi sen kummemmin harkita. Vammaisen ihmisen elämä (ainakin kaikkien niiden kehitysvammaisten, jotka olen työssäni tavannut eri syistä) ei totisesti ole mitään auringonpaistetta ja ruusuilla tanssia. Ja kehitysvammaisen vanhempana oleminen on kokopäiväistä työtä, joka monesti vie vanhemmalta sekä fyysisen että henkisen terveyden, tai ainakin voimavarat totaalisesti.



Voidaan toki hurskastella sillä kuinka jokainen elämä on arvokas ja kaikilla pitää olla oikeus elämään jne. Oli miten hyvänsä, säästäisin kyllä oman lapseni siltä kärsimykseltä jonka kehitysvammaisena tähän maailmaan syntyminen toisi.



Kukaan meistä ei kuitenkaan voi taata sitä että lapsi joka syntyy terveenä, elää terveenä eikä ikinä sairastu tai joudu tapaturmaan ja vammaudu sitä kautta. Mutta jos valita saa... eipä paljon tarvitse miettiä.

joista taas suurin osa elää ihan muualla kuin laitoksissa. Niiden vaikeimpien sairaaloissa hoidettavien vammaisuutta taas ei useinkaan saada selville etukäteen. Ei voi sanoa, että kehitysvammaisena syntyminen aiheuttaisi kärsimyksiä, koska suurimmalle osalle heistä se ei aiheuta. Jos noin ajateltaisiin, että sen takia kun pieni osa tulee elämään laitoksissa, pitäisi kaikki lapset abortoida. Todennäköisyys sairauteen kun on olemassa kaikilla. Suurimmalla osalla kehitysvammaisista se todennäköisyys ei ole sen suurempi kuin kenellä tahansa muullakaan.

ETENKIN jos kyseessä jokin etenevä kiduttava ja hivuttava sairaus...



Itse en pidä sikiötä varsinaisesti ihmisenä, suoraan sanottuna minusta vastasyntynytkin on aika epäinhimillinen jos totta puhutaan... se on vähän kuin mato jonka tarpeet on ravinto, lämpö ja ulostaminen. Vasta noin 3kk vauva alkaa näyttää siltä, että on JOKU.

on olemassa hoitoa ja kuntoutusta ja tietoa heistä on levinnyt, joten monet päättävät pitää lapsensa

Sikiö ei ole kukaan toinen! Sinä personifioit kimpun ihmisen geenejä... ei sikiöllä ole identiteettiä, ei se ole kukaan.

Sikiö ei ole kukaan toinen! Sinä personifioit kimpun ihmisen geenejä... ei sikiöllä ole identiteettiä, ei se ole kukaan.

et tiedä mistä puhut

minun sikio jolla ei ole identiteettiä ja joka ei ole kukaan toi kuitenkin ikääntyvälle mummolleni iloa

Downia on eriasteista ja suurella osalla on mm. vaikeita sydänvikoja ja leukemiaa. Elinikäodote on 10-30 vuotta vähemmän kuin tavallisella ihmisellä ja dementia iskee moniin jo 40 v ikävuoden jälkeen.

Suurin osa keskeytyksistä tehdään downin takia, joista taas suurin osa elää ihan muualla kuin laitoksissa. Niiden vaikeimpien sairaaloissa hoidettavien vammaisuutta taas ei useinkaan saada selville etukäteen. Ei voi sanoa, että kehitysvammaisena syntyminen aiheuttaisi kärsimyksiä, koska suurimmalle osalle heistä se ei aiheuta. Jos noin ajateltaisiin, että sen takia kun pieni osa tulee elämään laitoksissa, pitäisi kaikki lapset abortoida. Todennäköisyys sairauteen kun on olemassa kaikilla. Suurimmalla osalla kehitysvammaisista se todennäköisyys ei ole sen suurempi kuin kenellä tahansa muullakaan.

Downia on eriasteista ja suurella osalla on mm. vaikeita sydänvikoja ja leukemiaa. Elinikäodote on 10-30 vuotta vähemmän kuin tavallisella ihmisellä ja dementia iskee moniin jo 40 v ikävuoden jälkeen.

hekin elävät noin 40 vuotiaaksi

täysin elämään kykeneviä, elämästä nauttivia ihmisiä. Tuosta sydänviasta sen verran, että sellainenhan voi olla kenellä tahansa. Pitäisikö tuollaisen sydävian takia mielestänne siis aina abortoida, vaikka vika voidaan korjata? Entäs sitten, jos suvussa on jollain henkilöllä esiintynyt varhaista dementiaa. Pitäisikö sen takia kaikki sukuun tulossa olevat lapset abortoida? Ja kas kun tuo leukemiakin voi tulla kenelle tahansa. Downeilla se riski leukemiaan on mitättömän vähän suurempi kuin ei-downeilla. Suurimmalle osalle downeista siis ei tule leukemiaa.

että kaikki kehitysvammaiset kärsivät elämästään? Oletko koskaan työssäsi kohdannut lievästi / keskivaikeasti kehitysvammaisia?



Luulisin että olet, ja ihmettelen suuresti mielipidettäsi. Kysypä heiltä itseltään joskus, mitä ajattelevat elämästään.



Vanhempien tuskaa lisäävät juuri kaltaisesi hoitajat.

ihan palveluksena sille lapselle. Sillä lailla lapsi ei joudu turhaan kärsimään. Lievemmän kehitysvamman kanssa joutuisi tietysti painimaan enemmän omatuntonsa kanssa. Vaikea päätös, koska vammaisen lapsen ottamalla ottaa ikuisen lapsen, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Olet pienen lapsen äiti lopun ikäsi. Vaikka vamma olisi todella pienikin, vaikutus elämään on suuri. Yhdellä läheisellä sukulaisella on lievästi kehitysvammainen jo aikuinen lapsi, joka pärjää periaatteessa todella hyvin. Pystyy tekemään aika vaativiakin kotitöitä ja huolehtimaan itsestään kohtalaisen hyvin. Mutta silti hän ei pysty elämään lainkaan omillaan, edes vaikka ulkopuolinen ei välttämättä edes heti huomaa että hänellä on kehitysvamma. Sukulainen on sanonut, että lapsi, vaikkakin rakas, oli suuri syy siihen että hän sairastui vakavaan masennukseen.

En ole ko hoitaja mutta olen hoitanut kehitysvammaisia. Minusta tuntuu että itselläsi on ruusuinen kuva.. lievästi kehitysvammaisiakin on laidasta laitaan. Jotkut oppivat jopa lukemaan. Joku toinen voi olla jatkuvan tuen tarpessa. Keskivaikeasti kehitysvammainen on jo täysin hoidettava. Vaikeasti kehitysvammainen on jo sellainen joka ei opi puhumaan eikä välttämättä edes kommunikoi millään tavalla.

minulla on kehitysvammainen lapsi. Tiedän jotain asiasta, eikä kuva ole "ruusuinen" mutta eikö sinusta ole väärin sanoa että kehitysvammaisten elämä ei voi olla hyvää?! Minun kehitysvammaiseni on lapsistani onnellisin ja seesteisin (lievä keva). Sinullakin voisi olla opittavaa häneltä. Minulla ainakin on.



T no 18

Kehitysvammaisia ja ihan rehellisesti ja sydämestäni voin sanoa, että hyvin harva kehitysvammainen on sellainen kärsivä ihminen kuin kuvitellaan. Suurin osa kyllä elää ihan täysipanoista ja hyvää elämää. Vaikka elämä ei kaikilla ole ihan samanlaista, se ei tarkoita sitä, että se olisi huonoa elämää. Jopa laitoksessa voi elää hyvää elämää. Vierailkaa joskus kehitysvammaisten kodeissa. Laitoksissa, asuntoloissa jne ja katselkaa, kuunnelkaa ja jutelkaa heidän kanssaan.