Lue keskustelun säännöt.
Olen kotiäiti ja yleensä suhtaudun varovaisen myönteisesti siihen, että
02.02.2009 |
joku (usein sukulainen) vie oman lapsensa aikaisemmin päivähoitoon (esim kaksi vuotiaana). En auo suutani muuten kuin mieheni kanssa, vaikka joku lapsi on mennyt päiväkotiin jo vuoden vanhana. En kerää katkeruutta, että heillä on helpompaa, vaikka hetken katkeruus käykin mielessäni. Muistan, että minulla on sentään lapset lähelläni öin ja päivin, aah ja puuh, huh-huh!
Ajattelen kyllä että voihan vitsi ja sadattelenkin joskus itsekseni, että pitikö heidänkin viedä noin aikaisin hoitoon (mikä aikuisiin on mennyt?), kun on sukulaisten tukikin lähellä? Ja pitääkö lasta hoidattaa niin paljon sukulaisilla vielä päivähoidon lisäksi? Tai jo 3 kk vauvastaimetys lopetetaan, jotta helpompi jättää muille hoitoon tai ehkä se maidontulo vaan lopahtaa, kun eihän se kiinnosta se imetys? Ja minulle ihmetellään, että miksi imetän vielä.
Sadattelen mielessäni, kun nämä vanhemmat jaksavat urputtaa miten on sitovaa tämä lapsiperhe-elämä, mutta naamani ei ole myrtsinä, kun toisaalta ajattelen oman valintani hyviä puolia.
Meillä ei ole sukua lähellä ja hoidamme silti lapsemme itse. Sairastuessani kerran pyysimme yhtä sukulaista meille avuksi ja eikös heti urputettu, kun heidän vakituinen ilmainen lapsenlikkansa ei ollut viikkoon heidän käytössään (pari muuta oli sentään aina välillä) ja vanhempien piti hoitaa yllättäen sairastuva lapsensa itse. Me maksoimmekin tuosta hoidosta toisinkuin nuo sukulaisemme, jotka syöttävätkin lapsensa sukulaisilla ilmaiseksi, kun rahat ovat vähissä, kun eivät osaa tehdä taloudellisia valintoja edes, kun käytössä on molempien vanhempien palkka. Ja meitä kadehditaan, vaikka on pienemmät tulot ja talous tasapainossa silti!
Kommentit (7)
Pikainen diagnoosi minusta, mutta ei tarkka.
Mielestäni osasin kertoa, että kotiäitinä olossa on enemmän +++ kuin --- minulla ja siksi enimmäkseen viihdyn kotona. Viihdytäänkö palkkatöissä aina? Kotiäidin työ käy koko ajan mielekkäämmäksi, kun lapsia on monta ja he kasvavat, niin en ehdi pitkästyä niinkuin esikoisen kanssa joskus.
Uskallan urputtaa päin naamaakin sivistyneesti, mutta nyt latasin kakki asiat kerralla näin anonyymisti. Urputan livenä vain jos minun valintoihini joku puuttuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo tuo on totta.
Mitä nuorempana vie lapsen hoitoon niin sitä enemmän ja pidemmän aikaa hoidattaa sukulaisilla. Voinko päätellä, että työssä käyminen niin kallista, ettei pysty maksamaan lapsensa hoidosta.
Suurin syy varmaan kiintymyssuhteen puuttuminen=(
Lasta ei koeta ihmisenä vaan leluna tai lemmikkinä jonka kanssa ollaan sillon kun itselle sopii tai huvittaa. Kunhan vain on helppoa ja kivaa mulle itselleni.
ps. itse en ole kotiäiti
Kiintymyssuhteessa toisiaankin jotain häikkää, mutta toisaalta lasten kannalta hyvä, että on sukua ympärillä hoitamassa ja ruokkimassa. Vanhemmilla jotain ongelmaa varmasti myös.
En siis vastusta lapsen viemistä hoitoon esim kaksi vuotiaana, jos se tehdään huomioiden lapsen etu. Toivoisin, että vanhemmista löytyisi enmmän herkkyyttä pienen lapsen tarpeille ja se oma elämä voisi odottaa hetken myös.
ap
Tuota se kotiäitiys teettää. Teillä on ihan liikaa aikaa vatvoa toisten ihmisten asioita ja katkeroitua sinne neljän seinän sisään.
Tämän täysin turhan ja hedelmättömän kotiäidit vs. työäidit-taistelun sijaan voisitte miettiä oikeasti miten työ- ja perhe-elämä saataisiin paremmin yhdistettyä. Sitten kun keksitte hyviä keinoja, otatte yhteyttä vaikka kansanedustajiin ja kerrotte ideanne, tai meette itte politiikkaan (auts, se onkin työtä, se tais olla poissuljettu juttu...) ja hoidatte asiat kuntoon! Sitten teidän ei tarvitse päivitellä toisten ratkaisuja ja saatatte itsekin päästä töihin ja ansaitsemaan rahaa perheelle.
Uskallan urputtaa päin naamaakin sivistyneesti, mutta nyt latasin kakki asiat kerralla näin anonyymisti. Urputan livenä vain jos minun valintoihini joku puuttuu.
ap
Ei kuule, ei se elämä noin mene. Aikuisuuden merkkeinä voidaan pitää sitä, että ei tarvitse perustella tai selitellä omia valintojaan sekä sitä, ettei vatvo ja päivittele muiden valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuule, ei se elämä noin mene. Aikuisuuden merkkeinä voidaan pitää sitä, että ei tarvitse perustella tai selitellä omia valintojaan sekä sitä, ettei vatvo ja päivittele muiden valintoja.
[/quote]
Tosi hyvin sanottu! Just tallaista asennetta kun loytyisi talta palstalta pikkasen enemman. Tuomitseminen ja arvostelu on todella rasittavaa. Helppoahan sita on taalla nimettomana harrastaa. Vois valilla yrittaa ymmartaa toisten valintoja ja tukeakin niissa, vaikka ne poikkeais niista omista, ainoista ja oikeista...
siis sua vituttaa olla kotona ja sit sua vituttaa sekin että sukulaiset vie lapset tarhaan ja hoidattaa vielä sukulaisillakin. no en mä tiedä mutta ei tollanen marttyyriasenne kannata pitkän päälle, kuulostat katkeroituneelta.