Ihanaa olla minä.

kesti 28 vuotta.. Ja nyt vasta osaan olla oma itseni ja nautin olostani! Rakastan olla minä.

Olen yrittänyt olla joku muu.. Etenkin kun lapset ole pienempiä, piti olla täydellinen äiti.. Luomuporkkana sosetta. Ei väsytä vaikka nukunkin vain kolmen tunnin yö-unia. Paskaa.



Nyt osaan ottaa rennosti, hoidan lapset omalla tavalla ja olen vain minä. Paras minä. Joku on varmasti parempi jossain, en väitäkkään osaavani kaikkea enkä ole läheskään täydellinen, mutta olen hyväksynyt itseni.



Apua, olenko nyt aikuinen? :)



Tämmöinen vuodatus. Halusin vaan kertoa, että jollain ihmisellä on hyvä olla.