Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa asenteiden jyrkkeneminen.
02.02.2009 |
Kohta ei hyväksytä enää mitään mikä poikkeaa konservatiivisesta perusjärjestyksestä. Eli että äiti on kotona lasten kanssa täydellisenä kodinkoneena, mies tienaa perheen leivän pöytään, rajat suljetaan maahanmuuttajilta... on yksi tapa olla äiti, olla nainen, olla isä, olla mies. äliinpuoajia ovat kaikki jotka eivät tuohon malliin sovi. Homot, uraäidit, koti-isät, yh:t, sairaat, masentuneet ym. luopiot.
Kommentit (110)
Toisten tilanteita ei haluta ymmärtää yhtään: Kun minulla on tällainen vauva-arki, niin kaikillahan se on samanlaista. Tai muuta vastaavaa. Ja sitten ollaan tuota mieltä niin vahvasti, ettei edes ymmärretä, kun toinen yrittää kertoa, ettei meillä ihan tuollaista ole.
Yksinäisyys vain lisääntyy, kun omista asioista ei voi puhua, jos kaikki ei olekaan täydellisen idyllisen normia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyvanhemmat tietävät kaiken niin hyvin, että opettajille neuvojia riittää.
Ja eiköhän sama näy asiakaspalvelualoilla myös.
että tällä hetkellä itsekkyys on muodissa?
Samanlaista fanatismia se on aina ollut. Nyt vaan on muotia olla kotiäiti, viime vuosina taas työäitiys oli ainoa hyväksyttävä valinta.
kun on lama tulossa ja tulevaisuus on epävarma. Tartutaan siihen mikä on "tuttua" ja nähdään kaikki siitä poikkeava uhkaksi. Näppäräähän se tavallaan on jos vaikka saadaan iso osa naisista jäämään pois työelämästä sakinhivutuksella niin jää enemmän työpaikkoja miehille jaettavaksi kun työpaikat käyvät vähiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin kahden kulttuurin perheen äitinä.
suomalaisten ahdasmielisyys. Täällä ei todellakaan voi monista asioista sanoa mielipidettään, koska ihmiset ovat niin fanaattisia ja kaikkien pitäisi olla juuri tietyn laisia. Paljon tabuja ja paljon syrjimistä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut tätä Suomen rajojen ulkopuolelta nyt 10 vuotta ja kehitys on tosiaan ollut pelottava. Mielestäni tässä on myös osasyy kouluammuskeluihin ym. hulluihin tekoihin - jos joku voi pahoin ja on yksin niin sitä ei haluta huomata, saati sitten tehdä asialle jotain.
ja pienet on piirit. Lisäksi lapsista kasvatetaan ahdasmielisiä suorittajia, joiden mielenterveys ei kestä ajatusta, että oma totuus ei ehkä ole ainoa totuus. Paljon olen maailmaa kiertänyt, mutta missään ei ole tullut vastaan yhtä korskeita vihanpuuskahduksia kuin Suomessa jos sattuu puolituttujen kanssa keskustellessa esimerkiksi sanomaan poikkipuolisen sanan mm. kansalaistemme elintasosta verrattuna johonkin toiseen Euroopan maahan, tai vaikka huumausainepolitiikasta. Myönnän harrastavani provosointia, mutta en tekisi sitä jos se ei lähes aina johtaisi provosoitumiseen ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se pitäisi nyt siirtää sivuun tämä minä-minä- mulle-kaikki-heti -asenne ja lisätä yhteisöllisyyttä eli kaikki ollaan tavalla tai toisella samassa veneessä -ajattelua.
Sotien jälkeen oli yhteisöllisyyttä, autettiin toisia ym. Nyt ei kehdata näyttää omaa pärjäämättömyyttä ja se kostautuu pahana olona ja itsemurhina. Hävetään niin paljon, että mielummin kuollaan. On se hirveää !
ovat selvästi vähemmän jyrkkiä nyt kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Silloin oli paha olla edes yksinhuoltaja, puhumattakaan nyt homo, lesbo tai kasvissyöjä. Kaikki on suhteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja iso osa kommenteista pitää valitettavasti niin hyvin paikkansa.
ei varmaan tule yllätyksenä että perheemme muuttikin pois suomesta, ja juuri tuota ilmapiiriä, ahdasmielisyyttä, elintasoa jne en ole yhtään kaivannut koskaan.
(ei varmaan mene kauaa enää kun joku tulee tähän haukkumaan lyttyyn suomen kritisoijat...)
t:ulkosuomalainen
kaikki ovat yksilöitä ja yksilöllisyys on kaikkein arvokkainta - yksilön oikeudet.
Yksilöllistyminen johtaa siihen, että kaikista tulee toistensa kilpailijoita ja elämä käsitetään kilpailuksi. Yksilöllisyys mahdollistaa sen, että jokainen voi yrittää parantaa asemaansa ja vaikuttaa omaan kohtaloonsa, ja se johtaa kilpailuun, kun resursseja ei kuitenkaan riitä kaikille.
Kuka haluaa oikeasti yhteisöllisyyttä - luopua omista eduistaan ja osallistua hyvinvointiyhteiskunnan (sic!) hoivatyöhön esimerkiksi? Hoitaa edes lapsensa kotona kolmivuotiaaksi - ja omat vanhemmat siinä sivussa hautaan? Sitähän se yhteisöllisyys oikeasti on, ei jotain yhteistä harrastetoimintaa vaan yhteistä vastuunkantoa. Siihen ei näytä oikein kenelläkään olevan halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurten ahneiden ikäluokkien sukupolvi on vihdoin vähän väistymässä ja muillekin jää edes murusia.
Laman aikana suvaitsemattomuus voi vähetä. Työttömyydenkään ei ajatella olevan vain omaa syytä. Kun talous kasvaa, itsekkyyskin voi lisääntyä. Niinpä ihmiset jotka eivät tällöin pärjääkään ja erottuvat "muotista", voivat syyllistää itseään ja syrjäytyä minulle ensin -yhteiskunnasta.
Kumma muuten miten ihmiset joilla ei ole paljon ovat usein helpommin auttamassa muita kuin hyvin toimeentulevat ihmiset.
ovat valmiita paljon antamaan, samoin kuin niitä jotka vahtivat jokaista omaa murustaan eikä empatiaa paljon heru vähempiosaisille.
paremmuusjärjestykseen ja tappelemaan vastakkain samoista resursseista?
Vanha hajota ja hallitse -politiikka se näyttää jyräävän yhä edelleen.
Miten konkreettisesti lisätä yhteisöllisyyttä?
on olemassa monen monta maata jotka eivät ole mitään kommunistivaltioita, päinvastoin, ihminen voi hyvin pitkälle itse vaikutaa elääänsä valinnoillaan,
mutta ihmiset ovat silti avoimia, ystävällisiä ja suvaitsevaisia verrattuna suomeen,ja sitä kautta tulee se erilainen asenne kuin siinö minä-itse-mallissa.
ei mikään neuostoliitto, kiina tai korea varmaan ole keinotekoisessa yhteisöllisyyden tavoittelussaan mikään yksilön onnenkeidas kuitenkaan,
vaan sen täytyy perustua vapaseen tahtoon ja yleiseen asenteeseen.
se yleinen asenne on suomessa päin persettä mun mielestä.
Ei yhteisöllisyyttä pysty lisäämään, jos lähtökohta on se, että
kaikki ovat yksilöitä ja yksilöllisyys on kaikkein arvokkainta - yksilön oikeudet.
Yksilöllistyminen johtaa siihen, että kaikista tulee toistensa kilpailijoita ja elämä käsitetään kilpailuksi. Yksilöllisyys mahdollistaa sen, että jokainen voi yrittää parantaa asemaansa ja vaikuttaa omaan kohtaloonsa, ja se johtaa kilpailuun, kun resursseja ei kuitenkaan riitä kaikille.Kuka haluaa oikeasti yhteisöllisyyttä - luopua omista eduistaan ja osallistua hyvinvointiyhteiskunnan (sic!) hoivatyöhön esimerkiksi? Hoitaa edes lapsensa kotona kolmivuotiaaksi - ja omat vanhemmat siinä sivussa hautaan? Sitähän se yhteisöllisyys oikeasti on, ei jotain yhteistä harrastetoimintaa vaan yhteistä vastuunkantoa. Siihen ei näytä oikein kenelläkään olevan halua?
Aivan järkyttävää ruikutusta.
Turhaan ne ilmeisen juntit sotaveteraanit näköjään uhras henkensä teidänkin puolestanne.
Jos te niin haikailette jotain monikulttuurisuutta, niin muuttakaa vaikka islamilaiseen maahan ja tunkekaa huivi päähän, voisi tulla äkkiä Suomea ikävä.
http://www.thereligionofpeace.com
Allekirjoitan täysin.