* SYYSKYYN SYDÄNTEN viikko 6 *

Mä yritän pitää peukkua yläasennossa, mutta pahoin pelkään. JOkaisella vessakäynnillä tulee punaista paperiin. Soittelen heti aamusta lääkärille ja tulen kertomaan kuulumisia. Onko jollain tullut ihan luonnollisesti kaikki ulos vuotona ilman lääkkeitä tai kaavintaa?

Pahoittelut niille joille suru on tullut kaveriksi. En pysty edes kuvittelemaan heidän tilannetta joilla vauva on syntynyt kuolleena, silloin varmasti pelkää koko seuraavan raskauden valtavasti eikä odotusaika ole ihanaa niinkuin pitäisi. Haluan kertoa myös oman kokemuksen, kaikki ei ehkä ole niin mustavalkoista.



ensimmäinen raskaus meni kaikin puolin täydellisesti, oireita oli, kertaakaan en vuotanut verta, elämä oli niin ihanaa kunnes 13. raskausviikolla np-ultrassa todettiin että koko ajan olenkin kantanut mukanani vain tuulimunaa, kaavinta seuraavana päivänä. Suru oli todella suuri. Lääkäri antoi sairaslomaa vain 3 päivää mutta kävin heti seuraavalla viikolla hakemassa työterveydestä lisää. Kyllä suremiseen pitää saada aikaa!



11 kuukautta myöhemmin meille syntyi todella ihana esikoinen! Alle vuosi kaavinnasta ja sain kokea äitiyden ihanuuden, asiat voivat mennä tosi sutjakavasti! Tässä raskaudessa kuitenkin pelko seurasi mukana, enää ei osannut nauttia alkuraskaudesta, kävimme varhaisultrassa mutta aina sinne np-ultraan asti pelkäsin joka päivä. Vuosin verta useamman kerran, mm. rv 6 PALJONKIN mutta vuoto loppui muutaman tunnin jälkeen. Menin lääkäriin ja vaadin ultraa koska sanoin että toista kertaa en halua sitä että myöhemmin kerrotaan ettei täällä mitään elävää ollutkaan. Pieni oli kyydissä vuodosta huolimatta vaikkei sillon sydämensyke vielä näkynyt ja niin vaan on selvinnyt aina tähän päivään saakka, nyt on 2-vuotias toimelias poika.



Kuinka epämääräistä kaikki oli, ensimmäinen raskaus "täydellinen" mutta silti tuulimuna, toisessa raskaudessa verenvuotoa ja syntyi terve lapsi!



Toivon että ne jotka ovat vuotaneet, saavat silti pitää vauvanalkunsa!



Keskenmenon kohdanneille:



*Aika on se joka parantaa haavat

niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.

Ne kuivuvat myöhemmin itsestään

ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään*



Anna aikaa suruun, pyydä sairaslomaa, käytä se aika juuri siihen mihin haluat, ei välttämättä kotona suremiseen! Itse käytin yhden päivän vauvan vaatteiden shoppaamiseen, kerrankin ostin KAIKEN mitä halusin, enkä käyttänyt järkeä ostoksissa että "kuinka hyödyllinen tämä on"! Kotona oli sitten jotain konkreettista mitä halata ikävissään kun oli ne vauvanvaatteet. Ostin enkelikaulakorun jota kannan yhä mukana. Liityin haahuihin ja varsinkin sitten kun uusi yritys alkoi niin se oli mukava porukka kun siellä tiedettiin ettei se uusi plussa ole pelkkää iloa, siitä seuraa niin valvata pelko.



Itsellä on tänään varhaisultra, viikkoja rv 6+5. Mulla on ollut luottavainen olo tän raskauden suhteen ,mutta tietysti myös jännittää näkyykö siellä ketään ja jos niin onko oikeassa paikassa. Pahoinvointi on ollu tosi voimakasta mutta elävien kirjoissa vielä ollaan.



HANNELE + esikoinen 2v + rv 6+5

Raskaudessani alkoi nyt 7. viikko. Mielikin on jo sopeutunut ajatukseen, että meille on tulossa lapset kovin pienellä ikäerolla. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee jatkossakin hyvin.



Voimia kaikille, jotka jännittävät masuasukkinsa hyvinvoinnin puolesta.



Itselläni ei ole oireita lainkaan, joten ei sitä olla täälläkään varmoilla vesillä. Esikoisen raskaus oli myös alussa oireeton, siksi en turhia vielä hermoile. Varasin kyllä ajan yksityiseen varhaisraskauden ultraan, ihan vaan senkin takia, kun esikoiseni syntyi sektiolla. Ja tuosta ei tosiaan ole kovin kauaa, joten haluan varmistua, että tämä uusi raskaus on varmasti turvallisella pohjalla.



Pitäisi varmasti pikkuhiljaa ottaa yhteyttä neuvolaankin, saa nähdä miten siellä suhtautuvat. Hieman jännittää.



Mukavaa uutta viikkoa!



Hämäräntakaa + pikkusisar 6+1

Enpä joutanut koko vklp:na tänne ja nyt olikin melkoinen nivaska luettavana ja tunnustan lukeneeni ne vain puolella silmällä, ko noi kaks nuorinta tossa hereillä ja vaativat huomiota.



Pahoitteluni km:n kokeneille ja te, joilla vuotaa verta, nii elkää vielä luovuttako. Se voi olla ihan normaalia ja kyseessä voi olla myöskin hematooma. Mulla alussa tuli molemmilla tytöiltä ootusaikana rehellistä verta muutamia päiviä eli todistettavasti kaikki sujui hyvin, vaikka mulla ei ollutkaan hematoomaa. Positiivisia ajatuksia sinne teille kaikille lähetän, joilla vuotaa....



Joku kyseli km:sta, jossa tullut sikiö ulos ilman apuja. Mulla oli km vuonna -06 ja se tapahtui siten, että heräsin aamulla jalkoväli ja lakanat aivan kirkkaan punaisessa veressä. Laitoin siteen ja päivän aikana verenvuotoni oli tajuttoman runsasta (meinasi taju lähteä muutamaan otteeseen) ja jossain vaiheessa päivää ulos tuli sikiökin :( Soitin tietenkin sairaalaan, mutta sieltä sanottiin, että jos vuoto alkaa haisemaan tai oloni on niin huono, etten selviä kotona, nii tarttee tulla k'äymään. Selvisin eikä vuoto haissut eikä myöskään minua jälkitarkastettu, mutta silti kaikki tuli itekseen kohdusta pois. Eli melko ihmeellistä oli sairaalan suhtautuminen keskenmenooni, koska ei ees tarkistettu :o



*Angelmom* Oletko jossain enkelivauvojen keskustelupalstoilla mukana? Sieltä saa paljon apua, tukea ja voimia - näin olen lukenut :)



Ite kärsin edelleen pahoinvoinnista, syödä pystyn vasta joskus alkuillasta. Kahvin hajukin aiheuttaa örkkiolon. Nyt pitää mennä :) Hyviä vointeja kaikille :)

Loppuviikko sujui todella mustissa tunnelmissa, epätietoisuus raastoi ja raastaa edelleen. Eilen selailin netissä kaikki löytämäni keskustelut tuulimunasta ja lääkkeellisestä keskeytyksestä. Sitten mieheni hermostui, että kannattaako lukea kaikki pahimmat jutut, kun varmuutta ei edes vielä ole. No, kun piti lopettaa netin käyttö, soitin serkkuni vaimolle, joka on täällä kätilönä ja kysyin suoraan miten tällaisessa asiassa edetään täällä. Eli hänkin sanoi olevan erittäin pieni mahdollisuus, että tuulimuna muuksi muuttuisi, jos olen plussannut jo 7. 1.09. Perjantaina minulla on ensin ultra täällä terkkarissa ja sieltä minut lähetetään (jos pysyy tuulimunana) SEKS:iin jossa taas ultrataan ja annetaan kohtua pehmentävä lääke. Sunnuntaina otetaan osastolle ja seurataan miten cytotecit saavat vuotamaan ja n. klo 17 ultrataan ja päätetään saako lähteä kotiin vaiko jäädä osastolle yöksi seurantaan...



Yöllä vuoteessa pyöriessäni päätin katsella vanhaa päiväkirjaa ja huomasin että joulukuu oli niin kiireinen, ettei kovin monasti olla ehditty vällyjen seassa peuhata. Oikeastaan vasta uusi vuosi olisi mahdollinen ja silloinhan olisin vasta vk 6+, eli olisikin se pieni mahdollisuus ettei viime vkolla tosiaan mitään olisikaan näkynyt... Ja testi, jonka tein oli mammaksi.fi ostettu testi ja mieheni näki siinä kolme viivaa, joten kun oikein haluaa uskoa, se saattoi olla viallinen...





No, hyvähän sitä on kelata eri vaihtoehtoja, mutta pitää kuitenkin mielessä, että perjantai saattaa tulla olemaan musta. Mutta kuten muutkin täällä ovat sanoneet, kunnes toisin todistetaan...



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja eritoten kaikille niille, joilla huoli painaa kurkussa niin kuin itselläni. Onneksi on olemassa tällainen palsta, jossa voi kertoa utopistisiakin asioita, joita ei muille kehtaa kertoa... Ja täällä aina ymmärretään ja saa tukea.

Ensimmäisellä kerralla tuulimuna todettiin rv 14. Koin sen enemmän vihana kun suruna, olin jotenkin niin pahalla päällä. Koin, että olen tullut pahemman kerran huitajtuksi, kun olin muka raskaana ja tästä kaikille jo kerroin ja sitten PAM "kohtu on tyhjä" . Kaavinta tehtiin seuraavana päivänä, vuoto kesti todella pitkään. Mutta seuraavasta kierrosta olin raskaana ja esikoinen on nyt 6v.



Toisella kerralla, viime toukokuussa. Aavistin, että ei ole kaikki hyvin. Oireita oli alkuunsa, tosi voimakkaita ja sitten ne loppui kuin seinään. En ajatellut vauvan syntymää niin todellisena, vaan enemmän se oli sellainen haavekuva. En suunnitellut työkuvioitani enkä yhtään mitään. Niinpä ei ollut kovin kova pala, kun ultrassa terveydenhoitaja kertoi ettei näe sikiötä lainkaan. Seuraavana päivänä osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen. Vuoto ei kuitenkaan alkanut, sain lääkkeitä lisää ja lisää ja lopulta lähdin kotiin. Kotona alkoi massiivinen vuoto, verenpaineet laski todella alas. Lähdin sairaalaan ja jouduin suoraan kaavintaan.



Minulla on myös takana kolme keskenmenoa.

Nyt tässä raskaudessa on vahva tunne että vauva on olemassa. Mutta tavallaan sitten pelkään, että uskonko liikaakin siihen että kaikki menee hyvin.

Uusi viikko, uudet kujeet.. Edelleen mielettömästi tsemppiä kaikille jotka kamppailee vuotojen kanssa, tai kokeneet jo keskenmenon. Näitäkin valitettavasti sattuu ja täytyy yrittää tsempata itsensä ylös ja yrittää uudestaan sitten kun hyvältä tuntuu. Helppoa ei ole menettää omaa pientä rakastaan edes näin alkuvaiheessa..



Minun vuodot ovat lähes loppuneet.. Perjantaina tuli vielä jonkin verran ruskehtavaa "vuotoa" ja soitin neuvolaankin. Terveydenhoitaja sanoi, että se on aivan normaalia, varsinkin jos juuri nyt pitäisi olla menkat.. Eli en ole siitä enää huolissaan omalla kohdallani.



Ja viikonloppuna sain tuntea senkin että ehkä sittenkin olen aivan oikeasti raskaana.. Muutamana päivänä olen huomannut että tulee tosi huono olo, jos syömisessä on liian pitkä tauko. Ja eilen taisin taas syödä aivan liikaa kun ilta meni sohvalla makaamiseen ja yökkäämisen odotteluun. Ja palelikin vaikka viltin alla olin.. En tiedä onko tässä jotain flunssaakin sitten samassa. Eli ehkä masussani elämää on :)



Tsemppiä kaikille kanssasisarille.. nyt voi välillä vastustaa, mutta toivotaan että suurimmalla osalla meistä on syksyllä sylissä pieni, suloinen, rakas käärö.



Terkuin Viuhti ja pikkupapu 7+6

Pikku neiti nukkuu ja isompi neiti "tiskaa" tossa mun vieressä (meillä läppäri yleensä tässä keittiön tasolla), nii meikä heti livahti tänne :)



Noista keskenmenoista vielä - se on niin yleistä, etten itekkään voinut sitä uskoa, ennenkuin siitä tosiaan hain tietoa enemmän. Tässä ihan hyvä saitti: http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/Keskenmeno/yleisyys.html



Ja ite tossa tein sellasen päätösen tai se varmistui vain entisestään, että tää *Syyskuun sydän* on meän viiminen lapsi, ko tää oma olotila on aivan järkyttävää!!!

Täällä ollaan aika jännässä, 3,5h jäljellä ennen ultraa =o)



AMALIA-JOEL: Montako lasta teillä on? Meille olisi tulossa vasta toinen ja silti olen miettinyt vakavasti että jääkö tämä viimeiseksi raskaudeksi, sen verran rankkaa on ollut... Mieli toki kerkiää muuttua, tulihan sitä vannottua mys esikoisen synnytyksessä että EI KOSKAAN ENÄÄ! =oD



Keskenmenojen yleisyydestä kertoo sekin että täälläkin suurimmalla osalla on niistä kokemusta. Ei sitä vain tiedä mitä ystävilleen tai sukulaisilleen on tapahtunut, minä kerroin km:sta suht avoimesti ja silloin moni sanoi että "minulle on myös käynyt niin...".



VIUHTI: kiva että "edes jossain" toukka on pysynyt matkassa vuodosta huolimatta.



HASSULIINI: MÄä nimen omaan koin että olin menettäny vauvan tuulimunassa, vaikka ihan ensin mietinkin että "onko mua huijattu?!". En kokenut mitään vihaa vaan surua ja ikävää menetettyä vauvaa kohtaan.



HÄMÄRÄNTAKAA: Kuinka pieni ikäero teille sitten tulee?



HANNELE

Hämäräntakaa: Mä tsemppaan sua :) meidän terveydenhoitaja suhtautu ainaki tosi hyvin vaikka meilläki tosi pieni ikäero. Kysyi vaan, että onhan lapsi toivottu, mutta kun sain vakuuteltua että on niin sen jälkeen suhtautui oiken hyvin. Ainoastaan vain sanoi että omasta jaksamisesta on pidettävä huolta, minä kun imetänkin vielä.. Kovasti tsemppiä, kyllä me selviämme!!



Hannele: Ei minun vuotoa paljon vuodoksi voi sanoa.. sellaista hyvin pientä ruskeaa "vuotoa" se oli. Mutta se on nyt loppunut ja toivottavasti pikkutoukka on edelleen matkassa. ultrassa en ole vielä käynyt, joten varmuutta ei ole vielä mistään.. Mutta toivoa kuitenkin on.



Nyt ulkoilemaan kun on ihana aurinkoinen pakkaspäivä.. Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!

*Hannele* Tää on mulle 4. lapsi ja meän perheeseen 5. lapsi =) Meillä kolmella nuorimmalla on ikäerot sitten 1,1 vee ja 2,2 vee. Tuuhan heti kertomaan ultrakuulumiset :)



Viimeksi muuten mainittinkin neuvolassa, että miksi aina ei-uskova saa ihmettelyä, paheksuntaa, päivittelyä, ivailua osakseen, kun tekee lapsia tiheällä aikavälillä? Ei uskovainen nainen saa koskaan kuulla moisia kommentteja, koska se on heille normaalia elämää! Ei kukaan voi koskaan tietää mitkä ovat kunkin perheen taustat, syyt ja seuraukset lapsilleen. Joskus tekisi niin mieli tintata jotain ottaan, ko alkaa ääneen "moittimaan" meän perheen päätöksiä. Niin kauan kuin ite hoidamme, ruokimme ja vaatetamme lapsemme, ei kellään pitis olla mitään sanomista! =)



Nyt syömään jotain.

...minäkin taas pitkästä aikaa, viime viikko jäi kokonaan väliin, tosin luettua tuli ainakin suurin osa viesteistä. Voimia kaikille suru-uutisen saaneille. :x ja tarrasukkia kaikille.



Viime viikko meni mulla sairastaessa ja sain vielä keuhkoputken tulehduksen joka on vaan pitänyt yskiä pois, kun ei lääkäri uskaltanut sitten mitään antibioottia antaa. Neuvolassakin olin perjantaina ekaa kertaa, mut eipä siellä ihmeitä tapahtunut, ei ottanut edes verinäytteitä vaan jätti seuraavaan kertaan. Tänään varasin ajan ultraan joka on 16.2. eli vielä pari viikkoa jännättävää et onko tuolla masu-asukkia vai ei, jollei sitten ennen selviä, mutta vielä ei ole ainakaan mitään vuotoja ilmaantunut, tosin edellisissäkin pääsin vkolle 11 asti ennen kuin alkoi vuotaa (km -04 ja tm -07). Oireita on edelleen, kuvotusta ja hiukan vielä paleluakin, lämmöt huitelee siinä 37 hujakoilla. Mites teillä muilla onko teillä vielä lämmöt koholla ja kuinka kauan ne koholla yleensä pysyvät??



Jos ultrassa on kaikki ok, niin sit joudunkin tilaamaan heti miten ajan sokerirasitukseen, tehdään jo vkolla 12-16, on tuota elopainoa nimittäin vuosien mittaan kertynyt. :( No saanpahan sen vuoksi sitten ainakin yhden ylimääräisen ultran vkolla 28.



Kovasti teillä on ollut juttua yhteisön perustamisesta ja ilmeisesti on perustettukin jo. Mun täytyy sitä osaltani vielä miettiä että ehdinkö mä monia palstoja seurailemaan kun nytkin on jäänyt varsinkin tämä kirjoittelu vähemmälle, mutta toisaalta luulen että kirjoittelukin lisääntyy sitten kun tiedän että onko meille todella tulossa vauva vai ei. Mutta pääsee kai sinne sitten vähän myöhemminkin mukaan vielä jos siltä tuntuu??



Meli rv 9+3

Onko ihmiset jotka, tietävät raskaudesta alkaneet toppuutella teitä? Minulta muutama on kysynyt että, käytkö oikeasti vielä jumpassa ja luistelemassa? Itse en tunne etten voisi liikkua joten, liikun.

Oletteko kertoneet lähimmillenne raskaudesta? Me ollaan lähi perheelle (äidit, isät ja sisarukset). Mahaa on siihen malliin että, kohta on pakko ruveta muillekin kertomaan. Kolmen viikon päästä häissä ainakin moni luultavasti arvaa. On se hääpuku sen verran tiukka.

Amalia-J: Olen mukana pähkinä ryhmässä, jossa kaikilla on uusi raskaus ja entuudestaan kohtukuolema takana. :)



Kymppi viikko alko täällä ikävästi: PISSATULEHDUS!!!!!!!!!

Ja siihen kefexin kuuri. Onko jollakin menny tää samainen kuuri raskauden aikana? Pelottaa niin syyä lääkkeitä, kun ne menee myös vauvaan. Mutta pakkohan se on...



Rv 9+1

Syysnupulle terveisiä, että ekanakin vuotoa voi tulla hyvinkin muutenkin. Mutta sitten toisena asiana, minulla kesällä keskenmenossa kutakuin samoilla päivillä kuin sulla nyt tuli kaikki ulos itsekseen ilman toimia. Vuoto vastasi määrältään runsaita kuukautisia, eikä särytkään olleet järin menkkoja pahemmat. Paitsi henkiset säryt. Mutta siis kaikki meni niin hyvin kuin km voi mennä. Voi hyvinkin olla, että se voi olla sun pilven hopeareunus, niinkuin mulla oli. Toivotaan silti, että kaikki on hyvin. Kannattaa käydä ultrauttamassa jonkun ajan päästä viimeistään.



Ei voi mitään, kamalasti jännittää onko itsellä tyhjä istukka mahassa taas. Kolme päivää ultraan. Hirvittää! Voi kunpa se esikoinen nyt tulisi.



virva.



ps: tällä hetkellä aimoo johtaa äänestystä, äänestäkääs vielä jos olette mieltä.

*Angelmom* Jos sua yhtään arveluttaa jokin lääke, nii soita Teratologiseen tietopalveluun, siellä tietävät asioista enemmän, kuin lääkärit. Ite oon soittanut sinne muutaman kerran ja aina saanut todella ystävällistä palvelua ja täyttä faktaa. Tässä linkki: http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;824;2049;2265;2260;3437



*Virvaliekki* Laitatko ton aimoon oson tänne ja sinne rekkautumisohjeet? :)

Väärä hälytys, mulla olikin tallella toi oso =)

Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua mitään moneen päivään. Joka päivä olen kyllä käynyt kirjoituksianne lukemassa.



Ihan ensiksi pahoitteluni jokaiselle menetyksen kärsineelle ja tsemppiä kaikille jotka kärsii ja kamppailee vuotojen kanssa! :(

Joka vessa käynnillä itse pelkään että verta on allkanut tulemaan ja muutenkin on jotenkin ihmeellisen epäuskoinen olo, jotenkin on todella suuri pelko ettei masussa elämää olekaan. Tuntuu että on vielä ikuisuus ensimmäiseen ultraan. Eka neuvolakin on vasta parin viikon päästä. Yritän muka olla raskautta ajattelematta ja toivon että aika menisi silloin nopeammin, mutta ei se oikein taida toimia. ;)



Joku kyseli harrastusten yms. rajoittamisesta... Hyvä ystäväni oli aivan järkyttynnyt kun sanoin että olen menossa luistelemaan ja sanoi että se on ehdottomasti minulta kiellettyä. Täytyy siis mennä salaa. :) Muuten urheilu ei kyllä ole pätkääkään kiinnostanut, olo on ollut niin järkyttävän etova koko ajan. Minun pitäisi tehdä selkääni vahvistavia liikkeitä, jotka suurin osa olisi tarkoitus tehdä vatsallaan. Ei ole kauheasti houkuttanut vatsallaan olo...



Tarkoitukseni on kyllä liittyä suljettuun ryhmään mutta en jostain syystä ole vain saanut aikaiseksi, ehkä jotenkin odotan että viikkoja tulisi lisää ja varmuus raskaudesta kasvaisi. Ehkä liityn sitten kun lopullinenpääytös siitä mihin se perustetaan on tehty. ;) Minulle siis sopii kaikki, koska mikään paikka ei ole tuttu.



Vivi

Tämä viesti on lyhykäinen, mutta ahistunut:



Minua pelottaa ihan hulluna, ettei tääkään raskaus onnistu. :/ Ei erityisesti tunnu huonolta, mutta voi voi voi miten hirvittää. Jos tämä ei onnistu, edessä on pitkä suru ja sen jälkeen lapsettomuustutkimukset ja hoidot. Toivon niin, että kaikki on hyvin, mutta jännitys on aivan järkyttävä. En tiedä miten pystyn tekemään mitään järkevää seuraavat päivät. Enkä voi ymmärtää miten voin tehdä koulua jos uutiset on huonot. En voi oikein ottaa sairaslomaakaan. En ymmärrä miten siitä selviäisin.



virva, kolme päivää ultraan.

Laitoin sulle mailia pari päivää sitten, onkohan tullut perille...?



tv. Manna 6+4 (myös 3 päivää ultraan, onko sullakin torstaina?)