miksi en pääse yli veljeni kohtelusta minua/perhettäni kohtaan?
Tilanne siis tämä:
Olen kahden lapsen äiti.Esikoiseni syntyessä veljeni vaimoineen tuli käymään vasta meillä kotona, kun olin vauvan kanssa kotiutunut
.Kuopuksen syntyessä laitoin taas sairaalasta viestiä, että pikkusisko syntynyt. Pidin puhelinta äänettömällä, kun en halunnut häiritä muita ja halusin itsekin levätä.
No, isovanhemmat tulivat käymään siskoni kanssa ja sanoivat soittaneensa veljelleni kysyäkseen tulevatko hekin.Veljeni oli vastannu etteivät tule, koska halusi sopivansa asian minun kanssani.Ajattelin sitten etteivät he tule ja näin ollen en sitten vastannut veljeni viestiin( saako tulla katsomaan ), jonka olin juuri saanut ennen isovanhempien tuloa. Tämähän oli sitten vikatikki.
Myöhemmin samana iltana veljeltäni tuli viesti, että toivoo onnea ja menestystä valitsemallani tiellä, eikä aio häiritä elämäämme enää millään tavalla.
Olin tyrmistynyt, itkuhan siinä tuli..onko tämä totta..En pystynyt kysymään häneltä heti suoraan, vaan jouduin sotkemaan asiaan vanhempani, jotka tyrmistyivät myös.Isäni diplomaattisesti selvittikin asiaa ja lopputuloksena oli, että soitin veljelleni ja pyysin anteeksi, en todellakaan halunnut loukata tai tarkoituksella jättää heitä tilanteesta pois..Myös veljeni pyysi anteeksi ja sanoi ylireagoineensa yms. Sovimme asian....Mutta miksi olen vieläkin vihainen, surullinen?? Koen tulleeni loukatuksi, sain toisen ihanan lapseni ja hän kehtaa käyttäytyä noin kun olen juuri synnyttänyt!!
Aina välillä nämä asiat pulpahtavat esiin mielessäni ja harmittaa..
Tiedän, että voisin päästä eteenpäin, jos juttelisin hänen kanssaan uudestaan.Tapahtumasta on kulunut yli 2v ja aina kun näen heidät asia tulee mieleen( näemme harvoin).Asiaa hankaloittaa se, etteivät puhu oikein ollenkaan omista jutuista, kaikki-siis ihan kaikki- saa kaivaa ja koen muutenkin että veljeni on muuttunut huumorintajuisesta, rennosta tyypistä ihan toiseen suuntaan.Tämän tapahtumaketjun selittäjäksi olenkin ajatellut, että jotain on tapahtunut silloin hänen ja vaimonsa elämässä ja lopputulos silloin kohdistui minuun..
SEKAVAA...vai mitä?
Olisi mukava kuulla onko muilla ollut vastaavaa, tai kommentteja
Kommentit (3)
Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että veljesi tuli aikoinaan sinua ja esikoista katsomaan vasta kotiin. Monessa paikassahan synnyttäneiden osastolla ei edes saa tulla muita kuin isät, syntyneen lapsen mahdolliset sisarukset ja isovanhemmat. Muutenkin monet ajattelevat, että eivät tahdo tulla sairaalaan häiritsemään.
Mitä sitten tuohon kuopuksen syntymään tulee niin veljesi kyllä ylireagoi, mutta ilmeisesti hän loukkaantui siitä, että kuvitteli, ettet sinä halua heitä sairaalaan ollenkaan. Isäsihän sanoi, että veljesi halusi sopia vierailusta suoraan sinun kanssasi. Ehkä hän koki tuppautuvansa pyytämättä mikäli olisi tullut vanhempienne "siivellä". Ja veljesihän oli siis lähettänyt viestin, johon sinä et reagoinut.
Jos ihmiset eivät aina olettaisi ja luulisi niin paljon tuskin tätäkään soppaa olisi syntynyt. Sinä LUULIT ettei veljesi tahdo tulla ollekaan sinua katsomaan (mikä on kyllä vähän hassua, koskapa hän oli viestin "saako tulla?" lähettänyt) ja veljesi OLETTI, että sinä et heitä sinne halua, koska et vastannut mitään suoraan kysymykseen. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä sotkit vanhempasi tähän "välienselvittelyyn".
Minusta 2 vuotta on aika pitkä aika kantaa kaunaa selkeän väärinkäsityksen takia. Sitäpaitsi, vaikka synnytys on iso ja ihana tapahtuma, se ei seisauta koko ympäröivän maailman elämää.
kiitos kommenteista, kaikissa pointtinsa.
Cooni: veljelläni ei ole omia lapsia enkä tiedä mahtaako tullakaan.He eivät ole asiasta mitään kertoneet eli en tiedä.Veljeni ei ota lapsiini mitään kontaktia, vaimonsa yrittää. Olen hyväksynyt, että asia on näin.
Adalat: anteeksi, jos en osannut oikein kirjoittaa, mutta en todellakaan ihmetellyt sitä että veli ja vaimonsa tulivat esikoista kotiin katsomaan. Yritin vain tuoda esille eron "tapauksissa". Siihen viestin vastaamiseen: olin siis saanut juuri viestin saako tulla katsomaan, kun vauvasta tultiin ottamaan kokeita yms.Sitten nukahdin ja unohdin vastata. En siis luullut että veljeni ei tahdo tulla vierailulle...
MUTTA tekstistäni huolimatta en koe tapahtuman minun elämääni häiritsevänä liiaksi, halusin vain kirjoittaa sen ainoan kerran ylös ja kuulla näkökulmia.
Asioilla on aina kaksi puolta. Väärinkäsityksistä selviäminen on vain suunta parempaan :)
Hyvää jatkoa :)
Onko veljelläsi ja hänen vaimollaan lapsia?
Jos ei, niin voiko olla mahdollista, että eivät voi lapsia saada ja ovat sinulle (ja perheellesi) kateellisia tai katkeria omasta tilanteesta?