Ei juma! Ostamamme talon entiset asukkaat vei puutarhan mennessään!

Turha sitä on valittaa että en ainakaan leikkimökkiäni anna pitää, en varmasti. Pistää vaan paperille että kauppaan ei sitten kuulu leikkimökki niin se on sillä selvä. Voi sitä varmaan sanoa välittäjälle esim tarkkaankin että haluaa viedä mukanaan vaikka koko keittiön, eri asia on se ostaako joku asunnon sen jälkeen..



Me kyselimme aika tarkkaan kun olimme ostamassa asuntoa. Kysyin mm jäävätkö vessan pitkät tangot seinissä (välittäjä selvitti ja sanoi että kyllä jäävät) ja jääkö tiskikone. Tiskikone jäi vaikka meillä oli oma uusi ja parempi. Annoimme sitten sukulaiselle. Ei tullut kyllä mieleen kysyä esim vaatekaapeista jotka olivat minusta selvästi pysyviä rakenteita. Mikrosta sanottiin meille muistaakseni jo ekassa esittelyssä että ei kuulu kauppaan. Sälekaihtimia mietin itsekseni että kai ne kuuluu kauppaan ja niin kuuluivatkin. Musta olis hullua jos olisivat vieneet mennessään, toisaalta olisin naurahatnut, oma vika kun en varmistanut.



Tästä ketjusta oppikaamme että ostajan kannattaaq kysyä kaikesta, ja myyjän ilmoittaa kaikesta. Saahan sitä rakkaat puskansa viedä mennessään kunhan vaan ilmottaa ostajille että puutarhaa ei sitten enää ole..

Itse viet, mutta soimaat edellistä asukasta, joka on tehnyt samoin. Ajattele vähän.

Turhaa roudata koneita ees taas mutta on kuitenkin helppo saada uusi kone tilalle tai sovittaa tiskari uuteen asuntoon, kun ne ovat standardikokoisia yleensä.



Sälekaihtimien viennissä taas ei ole oikein järkeä, koska siitä jää reiät ikkunanpuitteisiin ja koska asuntojen ikkunoiden leveys ja määrä vaihtelee aika paljon niin saako myyjä niitä kuitenkaan sovitettua uuden kämppänsä ikkunoihin vai menevätkö hukkaan?

AP, Tulethan kertomaan, että miten kävi!

Sovittaviahan asioita nämä ovat. Me ainakin veimme mikron mennessämme ja sanoinkin siitä ostajalle, että sen otan. Heilläkin oli nimittäin omansa jonka sitten toivat keittiöön. Meidän mikro kun oli irrallaan, vaikka sille olikin paikkansa.



Samoin veimme keinutelineet ja leikkimökin, mutta esim. hiekkalaatikon jätimme vaikka olimme sen juuri syksyllä rakentaneet ja täyttäneet hiekalla. Leikkimökkiä en olisi missään nimessä jättänytkään kun olin saanut sen äidiltäni lahjaksi lapsilleni!



Muutaman perennan otin myös kukkapenkistä mutta se oli jo ennen myyntiä. Ne otin sen takia koska ne olivat mummoni taimista otettuja, sellaisia vanhoja joita nyt ei ole edes helppo muuten löytää.

Nehän on usein ylirehevöityneitä ja pieni perkaus tekee hyvää vaan.



Se mikä mua ihmetyttää on noi teidän tunne-esineet: puskat, leikkimökit jne. Oikeastiko teillä on tavaraan tuollainen suhde? On meidänkin leikkimökin ostanut mummu lapselle ja siltikään en näe, että sillä olisi mitään tunnearvoa sen enemmin.



Ap, tule kertomaan, missä mennään!!!

Ei kai kukaan ala irroitella pihalaatoituksia tai kasveja pihasta. Kuulostaa aika sairaalta moinen touhu.

sovittaviahan nää juttu tosiaan on. Mutta on paljon asioita, joita pidetään kiinteinä, taloon ja pihaan kuuluvina. Mä en siis ainakaan ymmärtäisi kysyä kaikkea, jotka minun mielestäni automaattisesti kuuluvat osaksi kauppaa. Eli kyllä se on myyjän tehtävä selvittää ostajalla kaikki, mikä ei kuulu kauppaan, vaikka normaalisti ovatkin kiinteää taloon kuuluvaa. Jos siis haluaa viedä kattopaneelit mukanaan, niin kertoo sen mahdolliselle ostajalle ennen kaupantekoa.

Jättäisitkö sä siis mummon ostaman leikkimökin vanhan talon pihaan vaikka muuttaisit toiseen taloon ja siellä ei olisi leikkimökkiä? Minusta leikkimökki EI kuulu kauppaan, vaan se on irtaimistoa. Ihan kuten lasten pihakeinutkin.



Eri asia on ehkä sitten jos lapset olisivat jo niin isoja etteivät tarvitsisi leikkimökkiä, silloin olisin voinut jättää sen vanhaan taloon. Mutta kun mummo on nimenomaan sen lapsille ostanut! Aika röyhkeää jättää jonkun ostama lahja joillekin toislle kaupan yhteydessä!

Muuttaessamme asuntoomme sieltä oli edellinen omistaja vienyt kaikki verhokiskot / tangot, vessanpöntön kannet (olivatkin rumia) ja huippuna vielä kiuaskivet saunasta! Tilalle ehdottivat jätettäväksi risoja kirjahyllyjään ja olivat närkästyneitä, kun ne piti viedä pois.

Leikkimökki kuuluu taloon, ellei toisin mainita. Jos siitä ei lue mitään, niin ostajan on oikeus odottaa, että mökki törröttää siellä pihalla. Tämä ihan kiinteistövälityskäytäntö, jos riita tulee.

Ehkä teillä on mummuihin vähän erilainen suhtautuminen kuin meillä. Ei meillä mummut ainakaan suuttuisi, jos mökki jäisi. Heistäkin mökki on osa kiinteistöä ja luultavasti ostaisivat vain uuden, jos sikseen tulee. Ei meillä lahjoista, herranen aika, mitään tunneasiaa tehdä.

Jättäisitkö sä siis mummon ostaman leikkimökin vanhan talon pihaan vaikka muuttaisit toiseen taloon ja siellä ei olisi leikkimökkiä? Minusta leikkimökki EI kuulu kauppaan, vaan se on irtaimistoa. Ihan kuten lasten pihakeinutkin.

Eri asia on ehkä sitten jos lapset olisivat jo niin isoja etteivät tarvitsisi leikkimökkiä, silloin olisin voinut jättää sen vanhaan taloon. Mutta kun mummo on nimenomaan sen lapsille ostanut! Aika röyhkeää jättää jonkun ostama lahja joillekin toislle kaupan yhteydessä!

Jättäisitkö sä siis mummon ostaman leikkimökin vanhan talon pihaan vaikka muuttaisit toiseen taloon ja siellä ei olisi leikkimökkiä? Minusta leikkimökki EI kuulu kauppaan, vaan se on irtaimistoa. Ihan kuten lasten pihakeinutkin.

Eri asia on ehkä sitten jos lapset olisivat jo niin isoja etteivät tarvitsisi leikkimökkiä, silloin olisin voinut jättää sen vanhaan taloon. Mutta kun mummo on nimenomaan sen lapsille ostanut! Aika röyhkeää jättää jonkun ostama lahja joillekin toislle kaupan yhteydessä!

Ei näitä asioita kuulkaa ratkoa sillä perusteella, mikä kenenkäkin henk.koht. mielestä on oikein ja mikä ei. Kirjatkaa papereihin MUSTAA VALKOISELLE, niin ei tarvii itkeä! Eihän se ostaja edes voi tietää, onko se teidän mummonperintöleikkimökki vai oliko siellä jo teidän muuttaessa paikalle.

Ei todellakaan ole selvää, mikä kuuluu irtaimistoon ja mikä ei.



Minustakin on outoa, jos myy talonsa ja siihen pitäisi sitten jättääkin myös helposti siirrettävä leikkimökki ja oman koiran koppi ja siirrettävä keinu.



Itsestään selvää pitäisi olla, että pihaa nyt ei saa viedä! Mutta he varmaan ajattelivat, että myivät talon ja vain talon ja tonttimaan... On kyllä aika erikoista ajattelua viedä kivilaatatkin. Kurja tilanne. Olisi ollut tosiaan kiva, jos ap olisi tullut kertomaan, miten kävi.



Aika niuhoa toisaalta on sekin, jos jostain isosta perennapuskasta ei anna yhtäkään pikkutaimea ottaa. Ja huh jos myyjän pitäisi vuosikausia etukäteen vaalia puutarhaansa sillä silmällä, että ei vaan tule kuoppia, joista tuleva ostaja voi valittaa. Edellisenä syksynä saa siirtää omenapuita. Yhtä kuoppaa ei varmasti tarvitse edes mainita! Jos koko piha on myllättynä lumen alla, sitten varmaan.. Kyllä kai talvella ostavat kysyvätkin, millainen puutarha on.

Ei todellakaan ole selvää, mikä kuuluu irtaimistoon ja mikä ei.

Minustakin on outoa, jos myy talonsa ja siihen pitäisi sitten jättääkin myös helposti siirrettävä leikkimökki ja oman koiran koppi ja siirrettävä keinu.

Aika niuhoa toisaalta on sekin, jos jostain isosta perennapuskasta ei anna yhtäkään pikkutaimea ottaa. Ja huh jos myyjän pitäisi vuosikausia etukäteen vaalia puutarhaansa sillä silmällä, että ei vaan tule kuoppia, joista tuleva ostaja voi valittaa. Edellisenä syksynä saa siirtää omenapuita. Yhtä kuoppaa ei varmasti tarvitse edes mainita! Jos koko piha on myllättynä lumen alla, sitten varmaan.. Kyllä kai talvella ostavat kysyvätkin, millainen puutarha on.

-Täysin samaa mieltä! En kyllä olekaan tiennyt että joku leikkimökkikin kuulusi kauppaan. Olemme myös myyneet talomme ja silloin nimenomaan muistan kuinka moni oletti että tietenkin otamme lasten kaikki tavarat = leikkimökin, keinut, hiekkalaatikon, kiipeilytelineet... mukaan! Kukaan kävijöistä ei koskaan olettanut että NEKIN kuuluisivat kauppaan. Ehkä meidän maanosassa tällaisista ei sitten osata niuhottaa...

Tottakai nyt omassa puutarhassa pitää saada möngertää ja siirtää pensaita yms. Ei kai nyt siitä voi olla vastuussa että keväällä siellä nurmikossa voi olla joku paljas kohta? Myyntihän voi tulla äkkiäkin kyseeseen.

Enkä sitäkään ymmärrä miten joku voisi jostain perennesta tai yhdestä pensaasta valittaa???

Mummon antaman mökin minäkin ottaisin mukaan. Ei kaikilla ole niin vain varaa ostaa uutta leikkimökkiä. Nekin on kalliita ja usein niihinkin on laitettu rahaa, ne on maalattu ja sisustettu itse. En mä ainakaan vaatisi mummoa ostamaan uutta mökkiä ja ainakin mun äiti varmaan loukkaantuisi jos jättäisin hänen antaman mökin..

Jankataan ja jankataan keinuista, leikkimökeistä ja perennoista... Joo joo, mukaansa voi ottaa mutta siitä on kerrottava ostajalle! Ei ostaja voi lukea ajatuksianne!

Miksi on niin kauheaa ja vaikeaa sanoa se ostajille ja tehdä merkintä sopimukseen???

kuin se kun joku myyjä kyseli että "pitääkö meidän nyt oikeasti saada talo tyhjäksi klo 00.00, eikö ne nyt jaksa aamun asti odottaa" :)

Ei vaadi kun kuulakärkikynän ja ruutupaperia. Laittakaa ylös mitä olette ajatelleet ottaa ja jättää. Ei tule jälestä sanomista.

Jos pidätte jotain rakennelmaanne arvokkaana mitä ei voi ottaa mukaan tai laskette kasveihin mennyttä rahaa niin LISÄTKÄÄ se haluamaanne kauppahintaan ja ostakaa sillä rahalla uudet.

Ehkä teillä on mummuihin vähän erilainen suhtautuminen kuin meillä. Ei meillä mummut ainakaan suuttuisi, jos mökki jäisi. Heistäkin mökki on osa kiinteistöä ja luultavasti ostaisivat vain uuden, jos sikseen tulee. Ei meillä lahjoista, herranen aika, mitään tunneasiaa tehdä.

--

Aika surullista, jos millään lahjalla ei koskaan ole tunnearvoa... Kylmää.

--



Me emme ole materialistisia ja kiinny tavaraan. Ainoat meille arvokkaat tavarat taloudessamme ovat jotain tosi pientä ja arvotonta kuten loppuunkulunut pyyhe, jonka edesmennyt mummuni antoi ristiäislahjaksi tai tyttäreni pieni pehmolelu, jonka kummitätini antoi hänelle vauvana ja kuoli vain kuukautta myöhemmin. Yleensä tunnearvon syntyminen liittyy juuri kuolleisiin ihmisiiin. Eihän leikkimökissä voi olla sellaista tunnetta mukana, se on liian iso ja rujo siihen. Ja tuntuisi hassulta, jos joka toinen tavara olisi jotenkin arvokas vaan tunne-esineiden tärkein ominaisuus on juuri se, että niitä on vähän.

Ei tavaran koolla ole sen kanssa mitään tekemistä.



Kaikki muistot mukavista hetkistä leikkimökissä voivat tehdä siitä hyvinkin arvokkaan.