Hyväksyn Lestadiolaisuuden vasta sitten

kriittisestikin omasta uskonyhteisöstä. Ajattelen itse niin, että Jumalalla on uskovia kaikkialla, jokaisessa seurakunnassa, kirkkoon katsomatta. Kukin sitten kuuluu siihen seurakuntaan, jossa kokee kotona olevansa.

Itse olen uskovainen mutta en pidä yhteisöämme mitenkään täydellisenä. En myöskään allekirjoita kaikkia "yhteisiä käsityksiä" elämän eri asioista, mutta koska koen kuitenkin uskonyhteyttä muihin uskovaisiin (lestadiolaisiin) en ole ajatellutkaan lähteväni tästä joukosta. Ja uskon, että tässä sekalaisessa joukossa kuitenkin on piilossa (elämäntapasäännöistä yms. huolimatta) se Jumalan seurakunta johon itsekin haluan kuulua. Sekavasti selitetty...

Toivoisin vain lisää ja taas lisää avoimuutta yhteisöömme. Sitä, että asioista voitaisiin ja uskallettaisiin puhua niiden oikeilla nimillä. Sitä, että tunnustettaisiin että SRK on erehtyväinen ja erehtynyt; tietysti koska se on ihmisyhteisö. Ihmisistä koostuu lestadiolainenkin seurakunta ja näin ollen se voi olla välillä väärässä.

'''''''''''''''''''''

Lestadiolaisuudessa on paljon mitä ihmisjärki pysty mitenkään ymmärtämään. Se on yhteisö jossa joillakin on hyvä olla ja rauha omalla tunnolla. Annetaan niiden siis olla siinä, tuomitsematta. Mutta annetaan myös "ex-lestojen" olla uskomatta jos niillä on siinä hyvä olla.

Ihmisten jotka eivät ole ikinä siinä ollut, ja on kuullut joltain sen yhteisön aatteita, on vaikea ymmärtää niitä, ja niiden on huono kommentoida, että lestadiolaisuudessa on sitä ja tätä, ja en voi ymmärtää sitä ja tätä. Uskonnot herättää monesti todella kuohuvia keskusteluja.

Kuitenkin lestadiolaisuuskin muodostuu ihmisistä, ja hekin tekevät virheitä. Heillä on etuna evankeliumi, joka kantaa eteen päin. Jos He uskovat siihen, niin annetaan uskoa.

Ja se mitä näiltä palstoilta luetaan nii ei kaikkeen kannate uskoa, ne on joidenkin näkemyksiä asioista. Kannattee käydä juttelemassa jonkun puhujan tai papin kanssa jos kiinnostaa eneemmän. täältä ei saa totuutta siihen uskoon.

Ei voi sanoa että joku olis kateellinen suurperheille tms, jokainen elää siinä missä on hyvä olla, vaikkei se aina ulospäin näykään.

Mitä tulee rupsahtaneisiin harmaahiuksiin, sisäinen kaunes se tärkeintä on. Ettei sitä sovi arvostella.

Se joka ei ole siinä tyytyväinen ja onnellinen nii lähteköön pois. Jokainen elää elämänsä niin kuin itse näkee parhaakseen, eli uskokin on jokaisen henkilökohtainen päätös. Kukaan ei pakota tai vaadi.