Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotiaana yliopistoon menneet, saitteko kavereita?
30.04.2024 |
Alanvaihto ja yliopisto-opinnot todennäköisesti edessä. En kaipaa mitään sydänystäviä tai kaveriporukkaa opintojen parista, mutta jos tarkoituksena on istua samoilla kurssilla vuosikaudet, olisi ihan kiva, ettei jää kokonaan ulkopuoliseksi. Ja verkostoitumisen kannalta tietysti olisi hyvä tutustua muihinkin.
Olen itse kuitenkin lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, ja valtaosa uusista opiskelijoista varmaan parikymppisiä zoomereita, niin vähän mietityttää, kuinka tässä käy. Etenkin kun opiskelijabileet eivät enää tule kyseeseen. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (11)
En. Menin hakemaan tutkinnon (DI), en kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yliopistossa ja kyllä minulla on kavereita. Vaatii kaikissa ikäluokissa omaa aktiivisuutta: kysy onko kukaan menossa lounaalle, osallistu tapahtumiin ym.
Ja kyllä yliopistolla on muitakin kuin viinaan liittyviä tapahtumia. Esim. lautapeli-iltoja, teatteria, kuorolaulua, liikuntaa... itse pidän enemmän sellaisista ja samanhenkisiä ystäviä olen saanut, vaikka ovat minua nuorempia useimmat.
Opiskelin ensimmäisen tutkinnon heti parikymppisenä ja toisen aloitin 32-vuotiaana. Jälkimmäisestä rupeamasta olen saanut todella paljon enemmän kavereita. Ei se ole iästä vaan sosiaalisuudesta ja itsevarmuudesta kiinni.
Ei se ikä kaveruutta estä. Itse en saanut kavereita vaikka menin suoraan lukiosta. En vain osaa olla sosiaalinen.
Jatkoin tutkinnon jälkeen opiskelua eri yliopistossa 30-vuotiaana ja sain heti kavereita. He olivat minua paljon nuorempia, mutta hyvin tultiin juttuun. Tämä hämmästytti itseänikin, koska olen äärettömän huono tutustumaan ihmisiin ja erittäin hyvä menettämään nekin kaverit, jotka olen saanut hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin ensimmäisen tutkinnon heti parikymppisenä ja toisen aloitin 32-vuotiaana. Jälkimmäisestä rupeamasta olen saanut todella paljon enemmän kavereita. Ei se ole iästä vaan sosiaalisuudesta ja itsevarmuudesta kiinni.
Näinhän se tietysti on, koen silti olevani vähän eri maailmasta kuin nykyiset parikymppiset. Ja olen myös jo nuorena suorittanut yhden yo-tutkinnon, nyt sitten takaisin koulun penkille. ap
Vierailija kirjoitti:
Sain pari sellaista hyvänpäiväntuttua, joiden kanssa kävin syömässä ja juttelin luentojen välillä. Vapaa-ajalla en viettänyt niiden kanssa aikaa. Kävin kerran jossain bileissä, mutta lähdin pois, kun en vaan yksinkertaisesti viihtynyt. Olin tuossa vaiheessa jo kolmen lapsen äiti. Ikä ei niinkään ollut se juttu, vaan elämäntilanne.
Aloitin yliopisto-opinnot 34-vuotiaana.
Sama kokemus, mutta olin 28-vuotias aloittaessani opinnot. Kun oli pienet lapset, ei juuri jäänyt aikaa opiskelijaelämään, kun kävin iltatöiissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain pari sellaista hyvänpäiväntuttua, joiden kanssa kävin syömässä ja juttelin luentojen välillä. Vapaa-ajalla en viettänyt niiden kanssa aikaa. Kävin kerran jossain bileissä, mutta lähdin pois, kun en vaan yksinkertaisesti viihtynyt. Olin tuossa vaiheessa jo kolmen lapsen äiti. Ikä ei niinkään ollut se juttu, vaan elämäntilanne.
Aloitin yliopisto-opinnot 34-vuotiaana.
Hyvänpäiväntutut riittäisivät itselleni oikein hyvin! Olivatko omat tuttusi samanikäisiä tai vanhempia kuin sinä vai nuorempia? ap
Jos hyvänpäiväntutut kelpaavat, et vaadi paljon. Koska olet vanhempi ja kypsempi kuin muut keskimäärin, osaat luoda asiallisia arkisuhteita paremmin kuin he, jotka vasta opettelevat aikuista sosiaalisuutta. En sinuna olisi tuollaisesta huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me yli 30-vuotiaina yliopistoon menneet lähdimme sinne opiskelemaan, emme kaveeraamaan. Tavoitteena näin perheellisenä oli suorittaa tutkinto mahdollisimman nopeasti.
Ei, en saanut kavereita, mutta todistuksen sain.
Kun olet jo yhden tutkinnon suorittanut, tiedät, että siellä on hyvinkin varttuneita opiskelijoita eivätkä kaikki ole parikymppisiä.
Sain pari sellaista hyvänpäiväntuttua, joiden kanssa kävin syömässä ja juttelin luentojen välillä. Vapaa-ajalla en viettänyt niiden kanssa aikaa. Kävin kerran jossain bileissä, mutta lähdin pois, kun en vaan yksinkertaisesti viihtynyt. Olin tuossa vaiheessa jo kolmen lapsen äiti. Ikä ei niinkään ollut se juttu, vaan elämäntilanne.
Aloitin yliopisto-opinnot 34-vuotiaana.