Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä vauvan itkua yhtään
28.01.2009 |
Niin olisin kysellyt, että olenko ihan yksin ja tyhmä tän asian kanssa. En ole lukenut mitään lastenhoito-oppaita, kun tuntuu että kaikki sanoo eri asioita ja jos kuuntelen neuvoja, stressaan vain itse liikaa. Niinpä mä toimin lapseni kanssa niin kuin itsestäni parhaalta tuntuu. Esikoinen on nyt siis 3kk.
Mua on kuitenkin alkanut askarruttaa, että pitäisikö mun välillä antaa vauvan itkeskellä vähän enemmän. Vauva siis nukkuu yönsä mun vieressä ja on nukkunutkin suhteellisen hyvin alusta asti, välillä yritän laittaa sen sängyn vieressä olevaan koppaan ja sekin onnistuu, jos ei maha ole kipeä tms. Päivällä olen kantanut lasta aika paljon liinassa ja siellä nukkuukin parhaiten. Vauva nukahtaa aina syliin, liinaan tai illalla sänkyyn tissille. Nyt musta olis kuitenkin ihan hyvä, että se välillä nukahtaisi myös vaikka vaunuihin. Mä en kuitenkaan kestä sen huutoa lainkaan. Välillä olen antanut sen vähän aikaa känistä, mutta en tosiaan pitkään.
Yhtenä päivänä oltiin sitten kävelyllä ja se huusi suoraa huutoa vaunuissa, mä en oikein voinut muuta kuin välillä yritin pistää tuttia suuhun (sylkee heti pois ja itkee sitten kun se häviää) ja jutella vauvalle, niin sinnehän se sitten nukahti. Mietinpä sitten että pitäiskö joskus kotonakin tehdä niin että antaa sen itkeä vähän vaikka omassa sängyssään. Tiedän että monet näin tekee, mutta eikö se raasta teidän sydäntä? Mulla on ihan hirvee olo aina kun lapsi itkee, haluan heti ottaa sen syliin. Mäkin kuitenkin haluaisin laittaa vauvan pian omaan sänkyynsä (eikä vaan siihen koppaan tai ainakaan kainaloon), mutta onnistuukohan se näin?
En mä siis aina aio lastani noin paasata, mutta 3kk vauva on kuitenkin vielä niin pieni että tuntuu sydämettömältä jotenkin alkaa kouluttaa sitä. Vai oonko mä teidän mielestä vaan hölmö curling-äiti?
Kommentit (6)
mutta luulisin että pelkkä läsnäoloa ja silitys riittää, vauvaa ei tarvitse ottaa syliiin. Vauvaa ei saa jättää yksin itkemään, se on ainakin perussääntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaika laittaisitkin lapsen nukkumaan omaan sänkyynsä (ainakin alkuillaksi/yöksi) ja hän itkisi ja protestoisi ajatusta, voit tyynnytellä häntä silettelemällä ja hyssyttelemällä , ei aina tarvitse heti ottaa syliin.. Tietysti jos huuto alkaa ollaa kova niin syliin ehdottomasti rauhoittumaan. Ja takaisin sänkyyn, oletettaen että lapsi ei ole nälkäinen.
On hyvä muistaa pikkuhiljaa opettaa vauvalle että ruokailu ja sänky ei kuulu yhteen, se helpottaa kummasti. Syödään muualla ja sänkyyn nukkumaan. ei siis nukahdeta rinnalle, tai pullo suussa sänkyyn.
Ihanaa vauva-arkea sinulle!!
kyllä erottamaan itkut sitten kun on sen aika. Vasta vanhempi vauva alkaa itkeä muutakin kuin akuuttia hätää, mutta opit kyllä erottamaan itkut toisistaan.
Vain laiskat paskat antavat pienten vauvojen itkeä (okei, joskus on pakko, jos on esim. esikoinen tai on pakko käydä vessassa tms...). Liina ja tissi on tonikästen juttu.
Kiva kuulla, että joku "asiantuntijakin" on toiminut samoin ;)
Sillon en kyllä ainakaan anna vauvan olla yksin, jos itku yltyy hätäitkuksi. Otan sen heti syliin, koska siinä ei mikään silittely auta. Mutta siis en kestä juuri kuunnella edes semmosta pikkuitkua ottamatta sitä syliin. Joskus toki yritän vähän.
Jos vauvan hätään ei vastata, vauva jää yksin kaoottiseen tunnetilaan. Vanhempien tehtävänä on kannatella vauvaa hädässä ja hädästä. Tämä tunteiden jakaminen on tunteiden säätelyä, vauva ei osaa sitä tehdä yksin vaan tarvitsee siihen läheistä ihmistä - yleensä vauvan ensisijainen hoitaja on tässä "paras". Itkuun on aina reagoitava, kuten teetkin - se ei tee sinusta curling-äitiä!
Alue: Aihe vapaa
Vauvasi on vielä noin pieni ja ei mitään haittaa vaikka et annakkaan hänen itkeä "turhaan". Teet niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Sitten kun vauvasi on hieman vanhempi, hän kyllä oppii olemaan yksikseenkin hetken.
Monen lapsen äitinä, olen toiminut aivan smaoin kuin sinä, jokaisen vauvani kohdalla :)