Lue keskustelun säännöt.
N. Mikkonen kohusta - ulkosuomalainen lusikka tana soppaan :-)
27.01.2009 |
Hei vaan kaikki,
Aika jarkyttyneena olen seurannut tata Nina Mikkosen aloittamaa keskustelua ja miettinyt tata suomalaisten(kin) perussyntia eli suvaitsemattomuutta.
Itse olen ulkosuomalainen ja asun keski-Euroopassa, minulla on kaksi lasta. Vein molemmat lapset hoitoon 7-8 kk vanhana. Taalla ei ole lahellekaan yhta pitkia aitiyslomia kuin Suomassa , joten kotona oleminen pitkaan ei ole niin helppoa. Jos olisin halunnut olla kotona edes sen maagiset 3 vuotta, minun olisi taytynyt irtisanoutua toista.
Miehellani on ihan ok tyopaikka ja hyva palkka eli olisiko se ollut taloudellisesti mahdollista - EHKA.
Halusinko sita - EN!
Harmittaako minua etten pystynyt olemaan kotona edes hieman pidempaan - kylla, joskus harmittaa ja miellani olisin Suomen aitiyslomat ottanut. Paatostani en ole kuitenkaan katunut, vaikka valilla olen potenut riittamattomyyden tunteita seka kotona etta toissa.
Lapset (nyt 5v ja 2v) voivat vallan mainiosti ja uskallan sanoa etta olen ihan hyva aiti .
Pelottavaa minusta koko tassa keskustelussa on musta-valkoisuus ja se etta on vaikea ymmartaa etta elamaa voi elaa monilla tavoilla - ihan oikeasti ei ole yhta oikeaa tapaa joka vie taattuun onneen, seka aikuiset ja lapset. Joillekin sopii (ja on mahdollista) kotiaitiys ja joillekin ei.
Tarkeaa olisi keskustella paivahoidon laadusta ja siita miten taata etta myos kotiaitien lapset saavat tarpeeksi sosiaalisia kontakteja (kerhotoiminta jne) ja tietysti myoskin aitien jaksamisesta (oli sitten kyseessa kotiaiti tai tyossakayva aiti).
Toivotan hyvaa jatkoa telile kaikille ja yrittakaa suvaita toistenne valintoja. Uskoisin etta suurin osa meisrta aideista haluaa lapsilleen vain parasta.
Kommentit (36)
kun olennaista olisi puhua siitä, miten lapset saavat RIITTÄVÄN HYVÄÄ hoitoa, oli se hoitopaikkavalinta mikä hyvänsä.
mutta jokainen hyvä äiti tajuaa, että pienen lapsen paras paikka on kotona! Ikinä en veisi alle 1v hoitoon, en mielelläni alle 3 vuotiastakaan, mutta rahallinen tilanne siihen pakottaa.
Ap selvästi kerjää nyt jotain suvaitsemattomuutta ja haukkumista, jotta voi puolustaa itseään.
mutta jokainen hyvä äiti tajuaa, että pienen lapsen paras paikka on kotona! Ikinä en veisi alle 1v hoitoon, en mielelläni alle 3 vuotiastakaan, mutta rahallinen tilanne siihen pakottaa.
Ap selvästi kerjää nyt jotain suvaitsemattomuutta ja haukkumista, jotta voi puolustaa itseään.
sa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkailu tosiaan avartaa ja opettaa suvaitsevaisuutta kun näkee että asiat voidaan tehdä niin monella eri tapaa, yhtä ainoaa tapaa ei ole olemassa.
Minäkin asun keski-Euroopassa. Lapset lähtevät täällä kouluun 3-vuotiaina ja se on musta ihan hyvä juttu, kun tarvitsevat jo tuon ikäisinä leikkikavereitakin. Eikä se _mielestäni_ hullumpaa tee lapselle oppia tulemaan toimeen ryhmässä pienestä lähtien sekä oppia "yhteiskunnan tavoille", kun joka tapauksessa koulu- ja työelämässä noita taitoja sitten isompana tarvitsee.
Itse olen kotona pienempien lasten kanssa sinne 1v korville, jolloin laitan heidät 1-2 aamupäivänä viikossa tarhaan, niin saavat pehmeän laskun ennen kouluun menoa ja minäkin saan hieman omaa aikaa käydä rauhassa vaikka ruokaostoksilla, kampaajalla tai vaikka hammaslääkärissä.
Täällä painotetaan hirveästi sitä, että äitikin tarvitsee omaa aikaa itselleen, jotta saa hieman levähtää+hoitaa itseään (olkoon se sitten harrastamista, nukkumista tai vaikka kauneudenhoitoa) ja sitten taas jaksaa paljon paremmin arjen pyörittämistä. Lyhyesti sanottuna: kun äiti voi hyvin, niin perhe voi hyvin.
mutta uskon etta talla palstalla taman aaneen sanomisestakin lynkataan ...
On sitä mustavalkoista ajattelua muuallakin, ehkä enemmänkin kuin Suomessa, mutta siihen suhtaudutaan eri tavalla. Minun kokemukseni ovat Espanjasta.
Täällä äiti saattaa kertoa, että vie 3 kk ikäisen vauvansa hoitoon. Toinen voi vastata: "Ei niin pidä tehdä! Lapsen pitää olla äidin luona!". Ensimmäinen vastaa: "No minä olen eri mieltä! Vien lapsen hoitoon." Sitten vaihdetaan aihetta ja molemmat lähtee tyytyväisinä kotiin.
Suomessa esimerkkiäiti loukkaantuisi verisesti, pyörittelisi aihetta mielessään, tuntisi syyllisyyttä ja ärtymystä, avautuisi av:lla ja ehkä illalla miehelleen, harkitsisi pitäisikö sittenkin tehdä toisin... Paha mieli jäisi, teki miten teki. Espanjassa ollaan rohkeasti sitä mieltä mitä ollaan, muiden mielipiteille kohautetaan olkaa, oli ne kuinka mustavalkoisia hyvänsä.
Suomessa esimerkkiäiti loukkaantuisi verisesti, pyörittelisi aihetta mielessään, tuntisi syyllisyyttä ja ärtymystä, avautuisi av:lla ja ehkä illalla miehelleen, harkitsisi pitäisikö sittenkin tehdä toisin... Paha mieli jäisi, teki miten teki. Espanjassa ollaan rohkeasti sitä mieltä mitä ollaan, muiden mielipiteille kohautetaan olkaa, oli ne kuinka mustavalkoisia hyvänsä.
[/quote]
Kiitos, sain kirjoituksestasi hyvät naurut! Usko vaan, meitä espanjalaistyylisiä naisia on täällä Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä puhun miehelleni jostain niin siitä TYHMÄSTÄ ketjusta, en siitä että olisin syyllistynyt ja harkitsisin MEIDÄN PERHEEN päätöstä.
Tai eikö espanjalaiset puhu miehilleen asioista joita toiset tekee erilailla?
Itse olen vienyt lapset vajaa 1- ja 2- vuotiaina hoitoon, pitkän harkinnan jälkeen. Enkä katunut päätöstä.
Ei se silti estä asian läpikäymistä, mutta ei se tarkoita myöskään että kadun kun puhun!
Halusin mennä hetkeksi töihin koska toinen vaihtoehto olisi olla seuraavat 2 lasta kotona. Ja minusta naisena on mukava saada omaakin palkkaa.
Ihan hävettää Mikkosen jutut, niinkuin kaikki kotiäidit olisi noin ahdasmielisiä tuomitsijoita. Niinkuin naisessa on jotain vikaa jos palaa töihin eikä viimeseen saakka roiku kotona.
Kotona ei varmasti ole mitään vikaa jos ei halua töihin ja miehen tulot riittää elämiseen mutta kun ihmistä ei voi määritellä hyväksi vanhempana vaan sillä onko kotona raapimassa rupista peräänsä sohvalla! -Kaikkihan SIIHEN pystyy, mutta kaikki ei pysty yhdistämään äitiyttä työelämään. Eikä heitäkään voi solvata! ;)
Minulle on se ja sama mitä päättää perheensä ETEEN tehdä. Jos sen kokee koko perhe vahvuutena niin mikäs siinä. Voihan homman ampua ylikin: Mikkonenkin voi alkaa kansanedustajana ja uhrata perheensä siinä: mutta hänhän teki jo naisen työn ja oli kotona mahdollisimman pitkään -se kai riittää toisille?
Annettaisko naapureitten olla -jos lapset ei kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmartanyt pointtiasi ollenkaan.
ehkä olen vain tyhmä ulkosuomalainen mutta en myös ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkoitit tällä... eikä se mun suomenkieli nyt niin ruoteessa pitäsi olla kuitenkaan ;D
Jos minä puhun miehelleni jostain niin siitä TYHMÄSTÄ ketjusta, en siitä että olisin syyllistynyt ja harkitsisin MEIDÄN PERHEEN päätöstä.
Tai eikö espanjalaiset puhu miehilleen asioista joita toiset tekee erilailla?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikinä kehdannut kertoa miehelle mitä täällä puhutaan, kun täällä puhutaan niin tyhmiä :)
Jos minä puhun miehelleni jostain niin siitä TYHMÄSTÄ ketjusta, en siitä että olisin syyllistynyt ja harkitsisin MEIDÄN PERHEEN päätöstä.
Tai eikö espanjalaiset puhu miehilleen asioista joita toiset tekee erilailla?
Minä taas ymmärsin mitä tarkoitit. Mutta ei, ei espanjalaiset loukkaannu eikä juuri puhu tällaisista asioista miehelleen. En ainakaan ole sellaiseen törmännyt. Jotenkin antavat niin vähän painoa tällaisille keskusteluille, että ne unohtuvat saman tien. Juttuja kerrotaan kotona jälkeenpäin, jos ne on tosi huvittavia tai kummallisia, tällaisia arkisia harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin heikoilla pohjillako teillä on ratkaisut, että jaksatte lööppislehtien kans huutaa yhtä huutoa näitä mielipiteitänne ja perustelujanne.
Kai sitä nyt jokainen tajuaa, että tästä on nyt muiden uutisten puutteessa nostettu tyhjänpäiväinen kohu. Mikkosen mielipide on vain yhden ihmisen mielipide.
Jos on omista ratkaisuistaan varma niin ei tarvitse täällä niitä puolustella.
näyttää ihmiset olevan kun menevät matkaan tällaiseen median nostattamaan rumbaan.
Järkevä ihminen ohittaa olankohautuksella tuollaiset jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko keskustelu sitten jotenkin huonosta? Sillähän sitä niitä ennakkoluulojakin karistellaan. ;)
Siis tarkoitin että itse ainakin puhun miehelleni illalla ehkä jostain höpsöstä aiheesta jota käydään saitilla läpi, en sitä että jos joku kritisoi tapaani tehdä asioita että loukkaannun siitä ja alan perumaan päätöksiäni, koska itse ainakin palaan mm. töihin harkitusti.
Ei niin että ajattelen näin tiistai-iltana että hohhoijaa, taidan soittaa huomenna pomolle että palaan töihin heti kun mahdollista!
Menikö suomeni jo jakeluun? :D
kotiäitejä, uramuijia vai nina mikkosta?
eiköhän jokanen tuu aina vuorollaan, että ei tässä sen puoleen ketään sorsita...
No tämä lynkkausmieliala on lähinnä joukkohysteriaa.
vaikka ihan Suomesta olen ja kotona.
miksi sinua harmittaa se, että et jäänyt kotiin vaikka se olisi ollut taloudellisesti mahdollista, jos kerran et itse sitä alunperinkään halunnut?
Minulla on duunarimies ja minun palkkani on 70% perheen tuloista - vein lapset päiväkotiin 3 kk ikäisinä. Ja silti heistä on kasvanut ihan käypiä lapsia :)
Avarakatseisuus ja hyväksyntä ei todellakaan kuulu kaikkien hyveisiin.
Pidan paljon tyostani. Se on vastuullista ja mielenkiintoista, ns. uraaidiksi en tosin osaa itseani mielta.
Joskus kuitenkin vasyttaa ja tunnnen riitamattomyytta seka toissa etta kotona. Naina hetkina tuntuu etta olisin "paassyt helpommalla" jos olisin kotona. Jos olisin saanut itse paattaa olisin ollut kotona siihen asti kun lapset olisivat olleet vahan reilun vuoden. Tahan ei ollut mahdollisuutta, ja se joskus harmitti. Pidempaan en olisi halunnut kotona olla.
:-)