Siis oli pakko tehdä aloitus - (Nina vastaan Tontti)

Täyttä asiaa!!! Menkää äidit vähän itseenne ja miettikää hetki itseksenne mikä noissa Nina Mikkosen sanoissa oikein kolahtaa.

Mielestäni. Ehkä aavistuksen tuon JOUTUU-sanan vuoksi Mikkosen puolella... Mutta kukin taaplaa tyylillään! Meillä on hieno päivähoitosysteemi.

Tontti ehkä toi asiansa huonosti esille (ei onneksi NM verrattavissakaan) mutta sen Mikkoskan esiintymisen jälkeen tunnen entistä enemmän huonoa omaatuntoa että seuraavakin lähtee hoitoon 10 kk iässä. Joskin ei harmikseni täällä pääse päiväkotiin ennen kuin 3 v.

Äidit, äidit... Jos on tyytyväinen omiin ratkaisuihin, niin Nina Mikkosen tai kenenkään muut ei hetkauta. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa. Niin se taitaa mennä!

Oikeastaan aika valaisevaa tämä "kahakka". Huomaa taas entistä selvemmin missä mennään tässä ajassa...

Katsoitko IS:n sivuilta sen haastattelun Mikkosten kotoa? Jos sen jälkeen ei mieti onko niiden poikien paras paikka sittenkään kotona, on syytä älähtääkin. t: 2

Katsoitko IS:n sivuilta sen haastattelun Mikkosten kotoa? Jos sen jälkeen ei mieti onko niiden poikien paras paikka sittenkään kotona, on syytä älähtääkin. t: 2

Haastattelutilanne ei ole verrattavissa normaaliin arkeen. Lapsellista Mikkosten haukkumista.

Lisäksi hän uskoo siihen mitä tekee. Siinä sivussa hän nostaa kotiäitien arvostusta! Pakkohan tässä hänelle on jo hattua nostaa!

Olen samaa mieltä Mikkosen kanssa monessa asiassa. Itse jouduin menemään töihin, kun nuorin täytti 3 ja olen todella tyytyväinen, että sain olla kotona lasteni ollessa pieniä. Keskivertoperhe kun ei elä kovin monta vuotta pelkillä miehen tuloilla.

Siinä asiassa Mikkonen kyllä näyttää olevan jossain ihme kuplassa, että luulee kaikkien miesten tienaavan niin paljon, että vaimoilla olisi mahdollisuus jäädä kotiin, pidemmäksi aikaa kuin hoitovapaa. Aika harvalla tähän on mahdollisuus, varsinkin jos on velkaa ja useampi lapsi elätettävänä. Luultavasti Mikkonen on elänyt aina niin varakasta elämää, ettei tätä tajua. Annettekoon se hänelle kuitenkin anteeksi, hän on hyvällä asialla.

Lapsen paras hoitopaikka on koti.

Lapsen paras hoitopaikka on koti.

niillä eväillä mennään. Kun se pph:kaan ei ole huono vaihtoehto. Väitän kyllä että itsellä on takuulla paremmin voivat lapset kuin ne Mikkosten.

Olemme varmasti lähes kaikki sitä mieltä, että pienen lapsen paikka on kotona aina se ei ole mahdollista ja sillä sipuli.



Mikkonen itse aiheuttaa aiheelle hallaa olemalla liian ehdoton jos et tee niin kuin minä olet huono äiti.



Jotkut äidit eivät vain ole pullantuoksuisia kotiäitejä silti se ei tarkoita sitä, että he olisivat huonoja äitejä. Jotkut tarvisevat itselleen aikaisemmin aikuiskontakteja kun toiset. Tähän taas vaikuttaa monet asiat jos olet aivat yksin eli sinulla eikä lapsella ole seuraa ulkoillessa voi ne seinät kaatua niskaan. Kaikkia tämä ei häiritse jos niitä ystäviä on sitten muualla.



Väitän kuitenkin, että kukaan aikuinen ei kestä vuosikausia olla kotona pelkästään miehen naamaa katsoen ja joskus neuvotädin naamaa. Tiedän nimittäin miltä tuntuu olla aivan yksin muutimme kun esikoinen oli parikuukautta vanha. Vanhassa paikassa olin tutustunut valmennuksessa muutamaan äitiin joista olikin seuraa uudessa kotipaikassa en tuntenut ketään eikä pienen vauvan kanssa oikein muuta voin tehdä kun käydä vaunulenkillä.

minäkin olen ihan rappioluuseri, kun en ole PÄÄSSYT OLLENKAAN lapsena päiväkotiin. Olen siis kotihoidettu/mummon hoitama kokonaan. Jostain syystä kuitenkin koulumenestykseni oli aina luokan parhaimmistoa, enkä aikuisenakaan ole syrjäytynyt tms. Tonttihan sanoi ykskantaan, että tutkimuksen mukaan on selvää, että mitä myöhemmin lapsi PÄÄSEE hoitoon, sitä huonommin pärjää elämässä.



Että en minäkään ihmettele, miksi kotihoidon puolesta noustaan tuollaista väitettä vastaan. Ihmettelisin, jos kukaan ei puolustaisi sitä. Luulisin, että nämä Mikkosta haukkuvat ovat tyypillisiä kateellisia akkoja, jotka eivät erota Mikkosen henkilöä (joka heitä syystä sun toisesta ärsyttää) ja hänen ajamaansa asiaa.

Väitän kuitenkin, että kukaan aikuinen ei kestä vuosikausia olla kotona pelkästään miehen naamaa katsoen ja joskus neuvotädin naamaa. Tiedän nimittäin miltä tuntuu olla aivan yksin muutimme kun esikoinen oli parikuukautta vanha. Vanhassa paikassa olin tutustunut valmennuksessa muutamaan äitiin joista olikin seuraa uudessa kotipaikassa en tuntenut ketään eikä pienen vauvan kanssa oikein muuta voin tehdä kun käydä vaunulenkillä.

Lisäksi hän uskoo siihen mitä tekee. Siinä sivussa hän nostaa kotiäitien arvostusta! Pakkohan tässä hänelle on jo hattua nostaa!

Kaikkihan nauraa kotiäideille kun Mikkoska pääsee vauhtiin!! Itse kotiäitinä ja voin sanoa ettei se akka tiedä mistä se puhuu.

Eskaria käymättömiltä lapsilta kestää enemmän kuin yksi lukukausi oppia koulun tavat. Siitä on kiistatonta hyötyä.

Toisekseen en usko, että kysymys on syyllisyydentunnosta vaan ihan siitä, miten rumasti Nina Mikkonen toisista äideistä puhuu. Lisäksi hän höpäjää mitä sylki suuhun tuo, keksii historiaa ja tilastoja omasta päästään ja lainailee muiden ihmisten sanomisia irrotettuna ympäristöstään.

Kuka järkevä ihminen voi nauraa Nina Mikkoselle, kun Tontti sanoo, että on tavattoman surullista, kun alle kouluikäinen JOUTUU olemaan kotona. JOUTUU. Ymmärtäisin jos hän olisi sanonut, ettei ole mahdollisuutta tai jotain, mutta, että sanoa alle kouluikäisestä, että JOUTUU!?

Pinnat Nina Mikkoselle. Vaikka hän edustaakin ääripäätä ja ehkä vähän liikaakin on sillä toisella kannalla, niin silti hänessä on ainesta vaikka mihin.

Hyvä, että joku puolustaa meitä kotiäitejä! :D Ihan naurattaa!

Lisäksi ihmetystä on herättänyt se, että kuinka moni täällä kantaa syyllisyyttä siitä, että on vienyt lapsensa hoitoon pienenä. Tämmöinen viha-aalto Nina Mikkosta vastaan?!

Minäkään en nyt kirjaimellisesti noutata kaikkea mitä olen kuullut Nina Mikkosen puoltavan, mutta en häntä silti ala piikittelemään. Ne on hänen valintojaan. Itse olen valinnut toisenlaisia eli sitten, kun nuorin täyttää 3 vuotta, niin sitten hoitoon.

Äidit, äidit... Jos on tyytyväinen omiin ratkaisuihin, niin Nina Mikkosen tai kenenkään muut ei hetkauta. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa. Niin se taitaa mennä![/i

Minun henkilökohtainen kantani on juuri tämä. Ei arvostusta nostateta puolinaisuuksilla. Siihen tarvitaan ihminen, joka uskoo asiaansa. Joka välillä uskaltaa ampua ylikin.



Itse olen nyt erittäin tyytyväinen kotiäitiyteeni. Huomaan, miten hyvin asiat minulla on. Ei tarvitse välittää Tonttien sanomista eikä Mikkosten. Ei syyllisyys nosta päätä tippaakaan. Ei tarvitse alkaa sotimaan vastaan. Ainoastaan naurattaa tämä "sota" :)

Se, että juuri sinä olet kotihoidettu ja menestynyt elämässäsi, ei tee niistä ruotsalaistutkimuksista yhtään vähemmän luotettavaa tai väärää.

minäkin olen ihan rappioluuseri, kun en ole PÄÄSSYT OLLENKAAN lapsena päiväkotiin. Olen siis kotihoidettu/mummon hoitama kokonaan. Jostain syystä kuitenkin koulumenestykseni oli aina luokan parhaimmistoa, enkä aikuisenakaan ole syrjäytynyt tms. Tonttihan sanoi ykskantaan, että tutkimuksen mukaan on selvää, että mitä myöhemmin lapsi PÄÄSEE hoitoon, sitä huonommin pärjää elämässä.

Että en minäkään ihmettele, miksi kotihoidon puolesta noustaan tuollaista väitettä vastaan. Ihmettelisin, jos kukaan ei puolustaisi sitä. Luulisin, että nämä Mikkosta haukkuvat ovat tyypillisiä kateellisia akkoja, jotka eivät erota Mikkosen henkilöä (joka heitä syystä sun toisesta ärsyttää) ja hänen ajamaansa asiaa.

Kun ei muutakaan keksinyt. Ja arvostusta nostaa?



Mulle teki sen palveluksen, ettei tarvi tuntea syyllisyyttä 10 kk hoitoon viennistä.

Ai millain?? Sanoisin että päinvastoin.



Siinä kolahtaa se, että ainahan "hyvällä" äidillä on huoli lapsestansa, oli se lapsi missä tahansa. Sitten joku kehtaa aukoa päätänsä vertauksella onko hyvä vai huono äiti, jos käy töissä. Työssäkäynti ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa. Jos käytettäisiin jotain muita termejä, asia ei kolahtaisi minuun.



Katson olevani lapselleni paras äiti maailmassa, kukaan teistä kotiäideistä ei kelpaisi hänelle äidiksi, enkä varmaankaan jättäisi teille edes kotiinne hoitoon lastani. Tarhaan sentään uskaltaa jättää, kun siellä useampi aikuinen valvoo toistensa tekemisiä.



Kyllä vähitellen alan nähdä Tontin lausahdukset "joutuu olemaan kotona" ihan oikeina. Tuntemani kotihoidetut lapset ainakin edustavat sitä ryhmää, joiden osalta voi miettiä, että kodin ulkopuolinen päivähoito tuskin olisi heistä ainakaan "huonompia" tehnyt, käytöstavoiltaan varmaan parempiakin.



Kotihoidetuista tuntuu huokuvan mieletön itsekkyys; johtuisiko siitä, ettei kotona ikinä tarvitse odottaa vuoroansa, ei puhumisessa (vaikka aikuiset puhuvat saa lapsi keskeyttää kaiken ja aina, tilantesta riippumatta) eikä missään muussakaan. Ruokapöytäkäyttäytymisestä nyt puhumattakaan...

ASIANTUNTIJAT. Tutkimus julkaistiin Suomessa ja siitä oli mm. Hesarissa kattava keskustelu. Ei sitä ole vaiettu kuoliaaksi, kuten Tontti väitti.



Tutkimus tehty 70-luvun ruotsalaisissa päiväkodeissa, joiden todellisuus ei vastaa mitenkää Suomen päivähoitotilannetta tänä päivänä. Lisäksi tutkimuksessa ei ole otettu tarpeeksi kattavsti huomioon muun ympäristön ja elämän tilanteita, jotka kiistatta vaikuttavat lasten kehitykseen.



Pitää nähdä metsä puilta.

Ai millain?? Sanoisin että päinvastoin.

Siinä kolahtaa se, että ainahan "hyvällä" äidillä on huoli lapsestansa, oli se lapsi missä tahansa. Sitten joku kehtaa aukoa päätänsä vertauksella onko hyvä vai huono äiti, jos käy töissä. Työssäkäynti ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa. Jos käytettäisiin jotain muita termejä, asia ei kolahtaisi minuun.

Katson olevani lapselleni paras äiti maailmassa, kukaan teistä kotiäideistä ei kelpaisi hänelle äidiksi, enkä varmaankaan jättäisi teille edes kotiinne hoitoon lastani. Tarhaan sentään uskaltaa jättää, kun siellä useampi aikuinen valvoo toistensa tekemisiä.

Kyllä vähitellen alan nähdä Tontin lausahdukset "joutuu olemaan kotona" ihan oikeina. Tuntemani kotihoidetut lapset ainakin edustavat sitä ryhmää, joiden osalta voi miettiä, että kodin ulkopuolinen päivähoito tuskin olisi heistä ainakaan "huonompia" tehnyt, käytöstavoiltaan varmaan parempiakin.

Kotihoidetuista tuntuu huokuvan mieletön itsekkyys; johtuisiko siitä, ettei kotona ikinä tarvitse odottaa vuoroansa, ei puhumisessa (vaikka aikuiset puhuvat saa lapsi keskeyttää kaiken ja aina, tilantesta riippumatta) eikä missään muussakaan. Ruokapöytäkäyttäytymisestä nyt puhumattakaan...

Rohkenen väittää, että pk/kotihoito ei vaikuta käytökseen tai pöytätapoihin vaan perheen tavat ja sosioekonominen asema.