Kalastajan vaiko eronnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin Johannalle yhteisblogia tohtorinsa kanssa, nimenä vaikka Hoitsu ja Omalääkäri. Voisivat sisustusvinkkien ja pyllyselfieiden lisäksi jakaa terveys- ja hoitoneuvoja.

Noi pyllyselfiet, kenelle ne oikein on tarkoitettu? Itselle ihailtavaksi, uudelle vaiko vanhalle,  suurimmaksi osaksi naislukijoista koostuvalle lukijakunnalle vai mieslukijoiden houkuttelemiseksi vai kenties teinien tyyliin kateuden herättämiseksi? 

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Julkisuuden suosio voi myös saada ihmisen vähitellen alentamaan omaa yksityisyyden suojaansa. Kaikki kehut huumaavat ja oma elämä näyttäytyy ehkä ainutlaatuisena ja avautumisen arvoisena. Viestit ihmisiltä: olet onnesi ansainnut, elämä on rakastamista, olet ihana ja täydellinen yms. ovat kuin bensaa avautumisen halulle. Ellei ole ketään, joka sanoisi - suojele elämäsi tärkeimpiä asioita, älä jaa kaikkea - voi olla vaikeaa enää nähdä yksityisen ja julkisen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin Johannalle yhteisblogia tohtorinsa kanssa, nimenä vaikka Hoitsu ja Omalääkäri. Voisivat sisustusvinkkien ja pyllyselfieiden lisäksi jakaa terveys- ja hoitoneuvoja.

Noi pyllyselfiet, kenelle ne oikein on tarkoitettu? Itselle ihailtavaksi, uudelle vaiko vanhalle,  suurimmaksi osaksi naislukijoista koostuvalle lukijakunnalle vai mieslukijoiden houkuttelemiseksi vai kenties teinien tyyliin kateuden herättämiseksi? 

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Julkisuuden suosio voi myös saada ihmisen vähitellen alentamaan omaa yksityisyyden suojaansa. Kaikki kehut huumaavat ja oma elämä näyttäytyy ehkä ainutlaatuisena ja avautumisen arvoisena. Viestit ihmisiltä: olet onnesi ansainnut, elämä on rakastamista, olet ihana ja täydellinen yms. ovat kuin bensaa avautumisen halulle. Ellei ole ketään, joka sanoisi - suojele elämäsi tärkeimpiä asioita, älä jaa kaikkea - voi olla vaikeaa enää nähdä yksityisen ja julkisen eroa.

Negatiivisten kommenttien sensurointi blogista ja lukijoiden palauteviesteistä voi antaa bloggarille yksipuolisen kuva todellisuudesta. Varsinkin jos joku muu sensuroi viestit.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Mitä tarkoitat julkisella erolla? Tarkoitatko, että ero myydään julkisuuteen? Kenenkään yksityiselämähän ei ole julkista ennen kuin itse tuo sen julkisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan komeahan toi uusi mies on, lopettakaa valheiden levittäminen tältäkin osin jo! Vaikka Johanna bloggari onkin, jotain rajaa mustamaalaamiseen!

Komeus on katsojan silmässä, mutta jos kehtaa väittää miestä ihan erinäköiseksi kuin mitä tämä oikeasti on, niin en tiedä, vähän omituiselta tuntuu. Eikö mies ole johannan mielestä komea, kun pitää valehdella vai arveliko hän miehen muuttuvan täysin toisen näköiseksi, jos kuvailee tämän ulkonäön räikeästi yläkanttiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Okei. Eli siis ensin johanna väittää, etteivät ole edes eronneet. Että yhdessä laittavat aviomiehensä kanssa uutta kotia hänelle ihan kivenheiton päähän, mikään ei muutu ja kaikki on ihanaa. Pidellään käsistä ja ovat olleet niiin hyviä toisilleen että itse asiassa koko suhdekin on ottanut uutta tuulta alleen syvemmän lähentymisen muodossa.

Hetken päästä kertoo erostaan, joka on ollut superhelppo, lapsetkin ovat suorastaan intopinkeänä uusista erojärjestelyistä ja kaikki on voitu hoitaa säyseässä harmoniassa, kenenkään mieltä pahoittamatta.

Sitten hetken päästä mies onkin vähän typerä ja lapsellinen, kun ei nyt ymmärrä hänen uutta suhdettaan, joka sattumoisin alkaa tyyliin pari viikkoa muuton jälkeen.

Sitten taas haluavat toisilleen pelkkää hyvää.

Sitten johanna antaa haastattelun menaisille, jossa kertoo yksityiskohtaisesti kaikki ne asiat, jotka asgeirissa ja avioliitossa häntä ärsytti, ja miten nyt on löytänyt vihdoin sellaisen ihmisen johon voi oikeasti sitoutua, vaikka on ollut edellisen kanssa yli 10 vuotta ja saanut kaksi ihanaa lasta ja luonut itselleen pohjan hyvään elämään kaukana suomesta.

Vaikea suhtautua tähän näihin ilmiselvästi fiktiivisiin juonenkäänteisiin muuten kuin fiktiona. Siitä saa bloggaaja ihan itse syyttää itseään.

Totta kai aikuiset ihmiset ymmärtävät, etteivät nämä erot ja uudet suhteet ole perheellisille (tai välttämättä aina muillekan) ihan yksinkertaisimmasta päästä, mutta sitä en ymmärrä miksi rouva itse alentuu jauhamaan ihan puhdasta shaibaa blogiinsa kuukausien ajan ja sitten ihmetellään miksi ihmiset ovat "pahansuopia".

Sanot itsekin, että erosta ei tarvitse tehdä tiliä blogissa, ja siitä olen todellakin kanssasi samaa mieltä. Olen sanonut tämän jo monta kertaa ja sanon edelleen: ilmoituksen erosta olisi voinut hoitaa siististi, repimättä kaikkia asioita halki. Kärjistetysti: "Olemme muuten mieheni kanssa eronneet äskettäin, kaikki on ihan hyvin ja elämä jatkuu, hoidamme lasten asiat edelleen sulassa sovussa, mutta muuten arkemme jatkuu tästä eteenpäin eri teitä. Ps. Tässä kiva neuleohje viimeisimpänä tekemästäni neuleesta ja ensi viikolla tulossa kotitreenipostaus ja pukeutumisvinkkejä kevääseen."

Tässä kohtaa herää jo usein kysytty kysymys, miksi antaa erosta haastattelu lehteen? Miksi erosta ei ilmoitettu esimerkkisi sanoin? Mikä ero on näillä kahdella asialla: kirjoittaa erosta lyhyesti ja rajoitetusti omassa blogissaan tai antaa erohaastattelu eroon johtaneista syistä lehdessä? Raha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mainitusta "merirosvosta" mieleen se ”Mehu-Janne” Kuisma, mut ei merirosvo. Merirosvo on mun mielestä joku Jack Sparrow, Peppi Pitkätossun isä tai joku sellainen vahvaraaminen rouhea tyyppi.

Joooo niin muuten tulee! Tuo hiusmalli on sama ja jotain samaa kasvonpiirteissä.

Ja siis itellekin tuli ihan toisenlainen mielikuva tosta KV:n kuvauksesta, ajattelin että hän olis samantyylinen kun mun oma mies: 187cm/100kg, ruskeat silmät ja pitkät ripset, vahvat kasvonpiirteet, karvainen, mustanruskea parta kasvaa melkein poskipäille niin tuuheana, että partakoneet menee jumiin, siirtelee huonekaluja ja kodinkoneita niinku ne olis tyhjiä pahvilaatikoita, kulkee karheissa villa- ja peltipaidoissa ja retkeilyhousuissa, matala ääni ja rouhea nauru.

Ajattelin, että hyvä johanna, good for you, onnistuit naaraamaan semmosen saaliin että oksat pois.

No, eihän se sitten ihan sillä tavalla ollutkaan. Olisihan se pitänyt tietää. 😅

Erinomainen kuvaus. Vastaavanlaista komistusta odotin itsekin niin voi pahus sitä pettymyksen määrää, kun kyseessä olikin tuollainen hiiri. Ps. Sun mies kuulostaa ihanalta!!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin Johannalle yhteisblogia tohtorinsa kanssa, nimenä vaikka Hoitsu ja Omalääkäri. Voisivat sisustusvinkkien ja pyllyselfieiden lisäksi jakaa terveys- ja hoitoneuvoja.

Noi pyllyselfiet, kenelle ne oikein on tarkoitettu? Itselle ihailtavaksi, uudelle vaiko vanhalle,  suurimmaksi osaksi naislukijoista koostuvalle lukijakunnalle vai mieslukijoiden houkuttelemiseksi vai kenties teinien tyyliin kateuden herättämiseksi? 

Vastaus: narsisti.  Narsisti nauttii oman kuvansa katselusta ja jaksaa loputtomasti katsella omia kuviaan. Koko elämä pyörii oman navan ympärillä, muut ovat vain välineitä ja pönkittämässä heiveröistä itsetuntoa. Oman identiteetin kehittyminen jäänyt pahasti kesken, hakee jatkuvasti ihailua muilta ja haluaa olla jalustalla. Monella taustalla rikkinäinen, tunnekylmä lapsuus ja varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat.  Ei ehkä ole saanut riittävästi huomiota ja hyväksyntää sellaisena kuin on.  Avioeroperheen lapsi on voinut joutua  kilpailemaan isän huomiosta esim. isän uuden puolison kanssa. Ihmisen käytöksestä pystyy paljonkin päättelemään, jos on psykologiaa opiskellut. Surullinen olo tulee, kun tuota touhua seuraa.

Eikös narsismin toteamiseen tarvita jokin diagnoosi nyt ainakin? Entä jos on ihan vain itserakas ihminen? En siis tiedä, kun en ihmistä tunne. Mutta aika kevyesti isketään narsistin leimaa sinne ja tänne. Voihan olla esim. ihan vain itsekäs, itsekeskeinen tai itserakas. Maallikkoina kun kuitenkin näitä keskusteluja käydään. Eri asia tietenkin, mikä se totuus on.

Vierailija kirjoitti:

 Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua..

Herra kalastajalle ero on tainnut tulla aivan puun takaa. Näin kalastaja kirjoittaa julkisilla facebook-sivuillaan 25.huhtikuuta (facebookin kääntäjällä norjasta käännetty teksti, anteeksi siitä)

"

ymmärrän, että kaikkea ei tarvitse jakaa fb: lle, mutta joskus on paljon parempi (minulle ainakin) jakaa raskaat asiat kerran kunnolla, sen sijaan, että joutuu toistamaan sitä kerta-ajan jälkeen tämän lukemisen jälkeen saatat ymmärtää, miksi minun ovat menneet hieman viime kerralla. on muitakin asioita, jotka ovat olleet paljon tärkeämpiä ja jotka ovat valutettu vähän,. 🚣

se on niin, että fiskefruen (kalastajanvaimo / johanna) ja minä erossa team senvinters. tietenkin se on surullista meille. olen ollut monessa myrskyssä aiemmin, sekä tropiikissa että rannikolla, ja oikeassa tsunami. nyt se tuntuu taas dønningene, mutta enimmäkseen syvällä siellä. kun aallot ovat korkealla ja on kiva sää kuin surffata niillä, olen tehnyt sen viimeisen kerran. minulla on ollut 12 parasta vuotta johannan kanssa. olemme molemmat olleet yli-hyviä, jotta voimme jatkaa napauttamalla kaikilla rintamilla - ja samaan aikaan toimi upean pienen perheen. valitettavasti me myös meni jokaisen vuonna ansan jälkeen, että kaikki meidän ympärillä otti suurimman osan, ja että me emme näin ollen enää käyttäneet tarpeeksi laatu toisiamme kohtaan. kun hän viimein kertoi, että jokin oli vialla, oli liian myöhäistä pelastaa se. minun olisi pitänyt tajuta se aiemmin, - ja hänen olisi pitänyt kertoa meille jossain vaiheessa, - missä olisimme voineet olla yhdessä. joka tapauksessa, ei ole helppoa jarruttaa, - kun olemme molemmat käyttäneet aikaa siihen, mistä pidämme eniten. nyt olen äskettäin oppinut, että on liian myöhäistä antaa köyhille kukka talvella. en saanut tilaisuutta tehdä sitä oikein. hän tarvitsi raitista ilmaa ja vapautta, - ja hänen on päästävä hakanen yksin paikkaan, jossa olosuhteet ovat paremmat oikealla, - kuten tilanne on nyt.

kuten ymmärrätte, se on surullista ja ikävää, mutta voin onneksi katsoa takaisin joitakin ihania vuosia yhdessä suomen kaunein ja suosituin blogi-naisen kanssa. toin hänet norjaan ja meillä on kaksi ihanaa lasta yhdessä. meillä ei ole koskaan ollut taistelua, ja jopa jälkeen jälkeen, olemme noudattaneet toisiamme ja tehneet hyvää yhteistyötä. eteenpäin, lasten pitää saada se niin hyvin kuin mahdollista vuonna, ja voimme tehdä sen, ehkä minun täytyy lopulta katsoa ympärilleni "ulos"? kuka tietää, mitä se on. kestää jonkun, joka viihtyy hyvin luonnossa. oli miten oli, olen vielä vuonna ja -, mutta aallot ovat kohta menossa nukkumaan, ja kiitos huomiosta, toivottavasti sinä mennessä myös mun eteenpäin vaikka ei lahjoitukset tule täyteen niin lähelle! - mitä?

ps! tätä ei ole kirjoitettu säälistä, vaan lähinnä selittämään, miten tilanne on juuri nyt, niille, jotka katsovat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Itse asiassa aika harvassa ovat ne blogin kirjoittajat, jotka eivät ole eronneet. Johannan blogi taisi kuitenkin olla ensimmäinen, jossa blogin pitäjä antoi yksipuolisen haastattelun erostaan Suomen laajalevikkeisimmässä naistenlehdessä. Kaikki muut eronneet blogin kirjoittajat ovatkertoneet erostaan tyyliin "Olemme eronneet, olen kiitollinen yhteisistä vuosista enkä puhu asiasta julkisesti enempää."

Juuri tätä ettei asiasta tehtäisi julkista ovat toivoneet täällä kirjoittavat varmasti 99 prosenttisesti. Että asia ilmoitettaisiin ja sen jälkeen siitä ei enää kerrottaisi, ettei eroa ruodittaisi julkisuudessa, ettei kerrottaisi toisen osapuolen "virheistä", ettei sometaistelu alkaisi, että jos uusi löytyy sitä ei tuotaisi heti julkisuuteen, vaan elettäisiin rauhassa suhteen alun herkät hetket.

Keskittyminen nyt ihan johonkin muuhun: käsityöt, ruokaohjeet yms. Somehiljaisuus uudelle parille kokonaan olisi tosi fiksu veto myös. Uutta onnea ei tarvitse todistella julkisesti. Eikö se ole kahden ihmisen asia? 

Heh vai että tuota toivovat keskustelut 99 prosenttisesti.

"Että eroa ei ruodittaisi julkisuudessa." Kokoajanhan TE ruoditte Johannan eroa täällä julkisuudessa. 

"Ettei kerrottaisi toisen osapuolen virheistä". Tehän täällä olette mm. haukkuneet Kalastajaa Marja-Liisa Kirvesniemen näköiseksi ja 80-luvun kulahtaneeksi rokkistaraksi, puhumattakaan minkälaisia "lempeitä" sanoja Johannan uusi mies on saanut teiltä osakseen. On teilattu melko tavalla kyseisen herran ulkonäköä esimerkiksi. 

"Uutta onnea ei tarvittse todistella julkisesti. Eikö se ole kahden ihmisen asia?"

Ei näytä olevan, koska te olette kaivaneet esimerkiksi Johannan uuden miehen nimen ja kuvan esiin. Johanna ei ole näitä kertonut.

Avioliittoa voi yrittää pelastaa yhdessä, mutta aina toinen ei edes anna siihen mahdollisuutta. Miten päin tahansa tätä eroa miettii, sitä ikävämmältä Johannan avautuminen siitä tuntuu.

Jotta erosta ei jäisi ulkopuolisille pahaa makua, pitäisi pysyä tiukasti vain tosiasioissa ja kertoa erosta mahdollisimman vähän, siis tosi vähän ja vain omista tunteista, ei toisen reaktioista eikä epäkohdista. Selittelyt Kuuban matkoista ja irtokarkeista ja ostolohista kertovat enemmän niiden kertojasta kuin itse erosta tai eroon johtaneista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Okei. Eli siis ensin johanna väittää, etteivät ole edes eronneet. Että yhdessä laittavat aviomiehensä kanssa uutta kotia hänelle ihan kivenheiton päähän, mikään ei muutu ja kaikki on ihanaa. Pidellään käsistä ja ovat olleet niiin hyviä toisilleen että itse asiassa koko suhdekin on ottanut uutta tuulta alleen syvemmän lähentymisen muodossa.

Hetken päästä kertoo erostaan, joka on ollut superhelppo, lapsetkin ovat suorastaan intopinkeänä uusista erojärjestelyistä ja kaikki on voitu hoitaa säyseässä harmoniassa, kenenkään mieltä pahoittamatta.

Sitten hetken päästä mies onkin vähän typerä ja lapsellinen, kun ei nyt ymmärrä hänen uutta suhdettaan, joka sattumoisin alkaa tyyliin pari viikkoa muuton jälkeen.

Sitten taas haluavat toisilleen pelkkää hyvää.

Sitten johanna antaa haastattelun menaisille, jossa kertoo yksityiskohtaisesti kaikki ne asiat, jotka asgeirissa ja avioliitossa häntä ärsytti, ja miten nyt on löytänyt vihdoin sellaisen ihmisen johon voi oikeasti sitoutua, vaikka on ollut edellisen kanssa yli 10 vuotta ja saanut kaksi ihanaa lasta ja luonut itselleen pohjan hyvään elämään kaukana suomesta.

Vaikea suhtautua tähän näihin ilmiselvästi fiktiivisiin juonenkäänteisiin muuten kuin fiktiona. Siitä saa bloggaaja ihan itse syyttää itseään.

Totta kai aikuiset ihmiset ymmärtävät, etteivät nämä erot ja uudet suhteet ole perheellisille (tai välttämättä aina muillekan) ihan yksinkertaisimmasta päästä, mutta sitä en ymmärrä miksi rouva itse alentuu jauhamaan ihan puhdasta shaibaa blogiinsa kuukausien ajan ja sitten ihmetellään miksi ihmiset ovat "pahansuopia".

Sanot itsekin, että erosta ei tarvitse tehdä tiliä blogissa, ja siitä olen todellakin kanssasi samaa mieltä. Olen sanonut tämän jo monta kertaa ja sanon edelleen: ilmoituksen erosta olisi voinut hoitaa siististi, repimättä kaikkia asioita halki. Kärjistetysti: "Olemme muuten mieheni kanssa eronneet äskettäin, kaikki on ihan hyvin ja elämä jatkuu, hoidamme lasten asiat edelleen sulassa sovussa, mutta muuten arkemme jatkuu tästä eteenpäin eri teitä. Ps. Tässä kiva neuleohje viimeisimpänä tekemästäni neuleesta ja ensi viikolla tulossa kotitreenipostaus ja pukeutumisvinkkejä kevääseen."

Tästä erogatesta voi moni blogisti oppia paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Sama.

Ja omat asiakkaani (lapset) ja heidän perheet. Johannan kohdalla toki toinen kieli töissä, mut silti..

Olen usein miettinyt, että Johannan blogi saattaa vahvistaa tytöissä riittämättömyyden tunnetta omana itsenä kelpaamiseksi, pitäisi olla kauniimpi ja laihempi. Nuoren tytön itsestään ottama selfie kalpenee oman terveydenhoitajan täydellisten kuvien rinnalla. Jotka tottakai ovat myös muokkaamattomia selfieitä, koska oma terveydenhoitaja korostaa jokaisen olevan kaunis omana itsenään. Siksi blogin kirjoittajalla on suuri vastuu siitä, miten kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee.

Aiemmin blogissa näkynyt alkoholi mainonta pisti myös silmään aika pahasti. Onkohan siitä tullut palautetta, sillä nämä mainokset ovat loppuneet? Mietin vain, että vaikka yksityiselämä on yksityiselämää, niin julkisen blogin olisi suotavaa kulkea linjassa omien ammatillistenkin arvojen kanssa. Varsinkin kun on kysymys lapsien ja nuorten kanssa työskentelystä olisi tärkeää miettiä, mitä ja miten asioista viestii.

Niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Sama.

Ja omat asiakkaani (lapset) ja heidän perheet. Johannan kohdalla toki toinen kieli töissä, mut silti..

Olen usein miettinyt, että Johannan blogi saattaa vahvistaa tytöissä riittämättömyyden tunnetta omana itsenä kelpaamiseksi, pitäisi olla kauniimpi ja laihempi. Nuoren tytön itsestään ottama selfie kalpenee oman terveydenhoitajan täydellisten kuvien rinnalla. Jotka tottakai ovat myös muokkaamattomia selfieitä, koska oma terveydenhoitaja korostaa jokaisen olevan kaunis omana itsenään. Siksi blogin kirjoittajalla on suuri vastuu siitä, miten kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee.

"Sisäinen kauneus ja itsensä arvostaminen ja rakastaminen kaikkine virheineen on kaikki kaikessa.

... sanoo tyhjä kuori, joka pyllistelee ylimuokatuissa kuvissaan täydellisessä iltameikissä ja hiukset viimeisen päälle föönattuna ja kiharrettuna. Uskottavaa. Todella uskottavaa.🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Itse asiassa aika harvassa ovat ne blogin kirjoittajat, jotka eivät ole eronneet. Johannan blogi taisi kuitenkin olla ensimmäinen, jossa blogin pitäjä antoi yksipuolisen haastattelun erostaan Suomen laajalevikkeisimmässä naistenlehdessä. Kaikki muut eronneet blogin kirjoittajat ovatkertoneet erostaan tyyliin "Olemme eronneet, olen kiitollinen yhteisistä vuosista enkä puhu asiasta julkisesti enempää."

Vähän näyttää siltä, että sama julkisuus jatkuu tuoreen rakkauden kanssa. Mitä enemmän blogin klikkauksia sitä parempi? Aiheella ei väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua..

Herra kalastajalle ero on tainnut tulla aivan puun takaa. Näin kalastaja kirjoittaa julkisilla facebook-sivuillaan 25.huhtikuuta (facebookin kääntäjällä norjasta käännetty teksti, anteeksi siitä)

"

ymmärrän, että kaikkea ei tarvitse jakaa fb: lle, mutta joskus on paljon parempi (minulle ainakin) jakaa raskaat asiat kerran kunnolla, sen sijaan, että joutuu toistamaan sitä kerta-ajan jälkeen tämän lukemisen jälkeen saatat ymmärtää, miksi minun ovat menneet hieman viime kerralla. on muitakin asioita, jotka ovat olleet paljon tärkeämpiä ja jotka ovat valutettu vähän,. 🚣

se on niin, että fiskefruen (kalastajanvaimo / johanna) ja minä erossa team senvinters. tietenkin se on surullista meille. olen ollut monessa myrskyssä aiemmin, sekä tropiikissa että rannikolla, ja oikeassa tsunami. nyt se tuntuu taas dønningene, mutta enimmäkseen syvällä siellä. kun aallot ovat korkealla ja on kiva sää kuin surffata niillä, olen tehnyt sen viimeisen kerran. minulla on ollut 12 parasta vuotta johannan kanssa. olemme molemmat olleet yli-hyviä, jotta voimme jatkaa napauttamalla kaikilla rintamilla - ja samaan aikaan toimi upean pienen perheen. valitettavasti me myös meni jokaisen vuonna ansan jälkeen, että kaikki meidän ympärillä otti suurimman osan, ja että me emme näin ollen enää käyttäneet tarpeeksi laatu toisiamme kohtaan. kun hän viimein kertoi, että jokin oli vialla, oli liian myöhäistä pelastaa se. minun olisi pitänyt tajuta se aiemmin, - ja hänen olisi pitänyt kertoa meille jossain vaiheessa, - missä olisimme voineet olla yhdessä. joka tapauksessa, ei ole helppoa jarruttaa, - kun olemme molemmat käyttäneet aikaa siihen, mistä pidämme eniten. nyt olen äskettäin oppinut, että on liian myöhäistä antaa köyhille kukka talvella. en saanut tilaisuutta tehdä sitä oikein. hän tarvitsi raitista ilmaa ja vapautta, - ja hänen on päästävä hakanen yksin paikkaan, jossa olosuhteet ovat paremmat oikealla, - kuten tilanne on nyt.

kuten ymmärrätte, se on surullista ja ikävää, mutta voin onneksi katsoa takaisin joitakin ihania vuosia yhdessä suomen kaunein ja suosituin blogi-naisen kanssa. toin hänet norjaan ja meillä on kaksi ihanaa lasta yhdessä. meillä ei ole koskaan ollut taistelua, ja jopa jälkeen jälkeen, olemme noudattaneet toisiamme ja tehneet hyvää yhteistyötä. eteenpäin, lasten pitää saada se niin hyvin kuin mahdollista vuonna, ja voimme tehdä sen, ehkä minun täytyy lopulta katsoa ympärilleni "ulos"? kuka tietää, mitä se on. kestää jonkun, joka viihtyy hyvin luonnossa. oli miten oli, olen vielä vuonna ja -, mutta aallot ovat kohta menossa nukkumaan, ja kiitos huomiosta, toivottavasti sinä mennessä myös mun eteenpäin vaikka ei lahjoitukset tule täyteen niin lähelle! - mitä?

ps! tätä ei ole kirjoitettu säälistä, vaan lähinnä selittämään, miten tilanne on juuri nyt, niille, jotka katsovat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Sama.

Ja omat asiakkaani (lapset) ja heidän perheet. Johannan kohdalla toki toinen kieli töissä, mut silti..

Olen usein miettinyt, että Johannan blogi saattaa vahvistaa tytöissä riittämättömyyden tunnetta omana itsenä kelpaamiseksi, pitäisi olla kauniimpi ja laihempi. Nuoren tytön itsestään ottama selfie kalpenee oman terveydenhoitajan täydellisten kuvien rinnalla. Jotka tottakai ovat myös muokkaamattomia selfieitä, koska oma terveydenhoitaja korostaa jokaisen olevan kaunis omana itsenään. Siksi blogin kirjoittajalla on suuri vastuu siitä, miten kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee.

"Sisäinen kauneus ja itsensä arvostaminen ja rakastaminen kaikkine virheineen on kaikki kaikessa. <3"

... sanoo tyhjä kuori, joka pyllistelee ylimuokatuissa kuvissaan täydellisessä iltameikissä ja hiukset viimeisen päälle föönattuna ja kiharrettuna. Uskottavaa. Todella uskottavaa.🤦

Hei minäkin muistan tuon postauksen! Oli ihan absurdia luettavaa kuvineen päivineen... Ei ihme, että naisilla on ulkonäköpaineita ja itsetunto-ongelmia! Varmaan tosi hyvä terveydenhoitaja, kun ei pysty itse tekemään niin kuin opettaa.

onpas ihanan vilkasta keskustelua täällä ja teräviä huomioita. ei meinaa perässä pysyä!! :D

Olen melko varma, että tohtori on ottanut viimeisen postauksen kuvat. Tuli vain sellainen fiilis. Ehkä O harrastaa valokuvausta. Onkohan kysynyt Johannalta lupaa pusukuvan julkaisemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Sama.

Ja omat asiakkaani (lapset) ja heidän perheet. Johannan kohdalla toki toinen kieli töissä, mut silti..

Olen usein miettinyt, että Johannan blogi saattaa vahvistaa tytöissä riittämättömyyden tunnetta omana itsenä kelpaamiseksi, pitäisi olla kauniimpi ja laihempi. Nuoren tytön itsestään ottama selfie kalpenee oman terveydenhoitajan täydellisten kuvien rinnalla. Jotka tottakai ovat myös muokkaamattomia selfieitä, koska oma terveydenhoitaja korostaa jokaisen olevan kaunis omana itsenään. Siksi blogin kirjoittajalla on suuri vastuu siitä, miten kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee.

Siis minkälaisia kuvia tuon naisen pitäisi itsestään julkaista? (Vaihtoehto toki olisi olla julkaisematta yhtään mitään, mutta nyt keskustellaankin siitä että julkaisee.) Alaviistosta ja leuka painettuna rintaan niin että tulee kaksoisleuka ja sieraimet näyttää suurilta? Huonossa ryhdissä istuen etuviistosti kuvattuna että maha menee makkaroille ja näyttää mahdollisimman pullealta? Vai mitä ehdotat?

Tuolla naisella on kauniit kasvonpiirteet, kaunis hymy ja kaunis kroppa ja on terveen ja hyvinvoivan näköinen, mutta ei kuitenkaan mikään "muovisen kaunis". Hänellä on ihan ikäiselleen sopiva meikki, iho ei ole läheskään täydellinen, ei ole leikkauttanut kasvojen luomea pois, korvat on hieman ulkonevat, hiukset näyttää värjäämättömiltä, kroppa on tosi luonnollinen. Katso nyt vaikka noita viimeisen postauksen kuvia: naama punoittaa ja kiiltää! Usein olen juuri tuohon kasvojen ihon punoitukseen kiinnittänyt huomiota, koska omakin ihoni on tuollainen kuvissa.

En oikein tiedä, voisiko ihminen olla enempää luonnollisenkaunis. En olisi ollenkaan huolissani jos tyttäreni ihannoisi juuri tämän ihmisen ulkonäköä.

Ehkä uusi tietää olevansa laastari ja kun hänen tyttis, jonkun toisen vaimo, lähti leikkimään bypellava vaatehenkaria iski hätä ja mustasukkaisuus ja tuli tarve julistaa maailmalle hallintasuhde kuuluisaan supermallin 😂