Kalastajan vaiko eronnut?

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Kyllä. Elämässä tapahtuu kaikenlaista.

Miksi ihmeessä tämä kaikenlainen pitää tuoda esille lasten ja kesän kustannuksella?? Kukaan tuskin pakotti esim antamaan haastattelua Me Naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Sama.

Ja omat asiakkaani (lapset) ja heidän perheet. Johannan kohdalla toki toinen kieli töissä, mut silti..

Olen usein miettinyt, että Johannan blogi saattaa vahvistaa tytöissä riittämättömyyden tunnetta omana itsenä kelpaamiseksi, pitäisi olla kauniimpi ja laihempi. Nuoren tytön itsestään ottama selfie kalpenee oman terveydenhoitajan täydellisten kuvien rinnalla. Jotka tottakai ovat myös muokkaamattomia selfieitä, koska oma terveydenhoitaja korostaa jokaisen olevan kaunis omana itsenään. Siksi blogin kirjoittajalla on suuri vastuu siitä, miten kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee.

Aiemmin blogissa näkynyt alkoholi mainonta pisti myös silmään aika pahasti. Onkohan siitä tullut palautetta, sillä nämä mainokset ovat loppuneet? Mietin vain, että vaikka yksityiselämä on yksityiselämää, niin julkisen blogin olisi suotavaa kulkea linjassa omien ammatillistenkin arvojen kanssa. Varsinkin kun on kysymys lapsien ja nuorten kanssa työskentelystä olisi tärkeää miettiä, mitä ja miten asioista viestii.

Oisko se raha...

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Itse asiassa aika harvassa ovat ne blogin kirjoittajat, jotka eivät ole eronneet. Johannan blogi taisi kuitenkin olla ensimmäinen, jossa blogin pitäjä antoi yksipuolisen haastattelun erostaan Suomen laajalevikkeisimmässä naistenlehdessä. Kaikki muut eronneet blogin kirjoittajat ovatkertoneet erostaan tyyliin "Olemme eronneet, olen kiitollinen yhteisistä vuosista enkä puhu asiasta julkisesti enempää."

Kyllä. Elämässä tapahtuu kaikenlaista.

Miksi ihmeessä tämä kaikenlainen pitää tuoda esille lasten ja kesän kustannuksella?? Kukaan tuskin pakotti esim antamaan haastattelua Me Naisille.[/quote]

Lasten ja EKSÄN 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Itse asiassa aika harvassa ovat ne blogin kirjoittajat, jotka eivät ole eronneet. Johannan blogi taisi kuitenkin olla ensimmäinen, jossa blogin pitäjä antoi yksipuolisen haastattelun erostaan Suomen laajalevikkeisimmässä naistenlehdessä. Kaikki muut eronneet blogin kirjoittajat ovatkertoneet erostaan tyyliin "Olemme eronneet, olen kiitollinen yhteisistä vuosista enkä puhu asiasta julkisesti enempää."

Juuri tätä ettei asiasta tehtäisi julkista ovat toivoneet täällä kirjoittavat varmasti 99 prosenttisesti. Että asia ilmoitettaisiin ja sen jälkeen siitä ei enää kerrottaisi, ettei eroa ruodittaisi julkisuudessa, ettei kerrottaisi toisen osapuolen "virheistä", ettei sometaistelu alkaisi, että jos uusi löytyy sitä ei tuotaisi heti julkisuuteen, vaan elettäisiin rauhassa suhteen alun herkät hetket.

Toivoitko sinä, että asiasta kerrottaan Me naisissa ja tykkäätkö seurata nyt käynnissä olevaa somenokittelua uusimpine belfieineen ja pusukuvineen? 

En minäkään ja siksi kirjoitankin tänne, jos se mitään vaikuttaa muuta kuin tämänkin keskustelun poiston. Vaikutus mitä toivon, on yksinkertainen: hetken stoppi eroon liittyvien asioiden suoralle kirjoittelulle ja myös vihjailuille julkisuudessa. Keskittyminen nyt ihan johonkin muuhun: käsityöt, ruokaohjeet yms. Somehiljaisuus uudelle parille kokonaan olisi tosi fiksu veto myös. Uutta onnea ei tarvitse todistella julkisesti. Eikö se ole kahden ihmisen asia? Ja uusi onni sataa varmasti perheen, lasten ja ystävienkin laariin positiivisuuteena ja armollisuutena. Voittajan ei kai tarvitse saada viimeistä sanaa? 

Vierailija kirjoitti:

Luin ennen Johannan blogia aktiivisesti, pidin hänen elämänasenteestaan ja ylipäätään hänestä persoonana. Nykyisin en osaa samaistua Johannaan enää samalla tavalla kuin ennen, samaistun enemmän kalastajaan kuin itse Johannaan. Kalastaja vaikuttaa hauskalta ja rennolta mieheltä, Johannasta on tullut lähikuukausina pinnallinen ja itsekäs kuva.

Itselleni käynyt ihan samoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin Johannalle yhteisblogia tohtorinsa kanssa, nimenä vaikka Hoitsu ja Omalääkäri. Voisivat sisustusvinkkien ja pyllyselfieiden lisäksi jakaa terveys- ja hoitoneuvoja.

Noi pyllyselfiet, kenelle ne oikein on tarkoitettu? Itselle ihailtavaksi, uudelle vaiko vanhalle,  suurimmaksi osaksi naislukijoista koostuvalle lukijakunnalle vai mieslukijoiden houkuttelemiseksi vai kenties teinien tyyliin kateuden herättämiseksi? 

Nykyisin miltei jokaisesta postauksesta löytyvät pyllistelykuvat on jotenkin ihan supermauttomia. Ei näitä, eikä noita muitakaan levittelykuvia ole ennen juurikaan ollut eli kaipa ne sitten on tälle uudelle miehelle. 

Voi myös olla, että ero aina vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon sillä tavoin, että vahvistusta tulee hakea tavalla toiselle sille, että yhä kelpaa markkinoilla.

Nyt on Olavi päivittänyt FB:n profiilikuvansa :D

Söpöä on...

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Olavi päivittänyt FB:n profiilikuvansa :D

Söpöä on...

Ja kokovartalokuva on ilmestynyt kanssa! Käykääs nyt kattoo ja ihastukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkapaitainen merirosvo? Näyttää enemmänkin siltä, että Johanna on ollut vuosia märkä päiväuni, eikä voi uskoa nyt tuuriaan. Kahden lapsen isä?

Ymmärsinkö mä nyt oikein? Ihana, vuosia vanha työkaveri, jolla ei lainkaan ole kiinnostusta olla somessa ja joka ei siksi myöskään ollut yhtään tietoinen kv:n elämästä bloggaamisineen ja mallikuvauksineen omistaa sekä insta- että facebooktilit ja kummassakin on nyt profiilikuvana pusukuva kv:n kanssa? 

Just.

Juuri näin ;)

Tuo kuulostaa kyllä todella oudolta ja ei mitenkään hyvällä tavalla. Eikös tämä uusi O ollut valmis jo yhteiskuviinkin blogissa, hällä kun oli niitä puhelimessa (ylläri) vaikka ja kuinka mutta ex-vaimo ei oikein innostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin Johannalle yhteisblogia tohtorinsa kanssa, nimenä vaikka Hoitsu ja Omalääkäri. Voisivat sisustusvinkkien ja pyllyselfieiden lisäksi jakaa terveys- ja hoitoneuvoja.

Noi pyllyselfiet, kenelle ne oikein on tarkoitettu? Itselle ihailtavaksi, uudelle vaiko vanhalle,  suurimmaksi osaksi naislukijoista koostuvalle lukijakunnalle vai mieslukijoiden houkuttelemiseksi vai kenties teinien tyyliin kateuden herättämiseksi? 

Oma julkisuusrajani - jos kirjoittaisin blogia - kulkisi siinä, mitä kehtaisin näyttää kirjoittamastani ja kuvistani omalle isälle (äiti ja siskot katsoo helpommin läpi sormien) ja isovanhemmille, miehen vanhemmille ja isovanhemmille, entisille opettajilleni peruskoulussa ja yliopistossa ja muille vastaaville, siten etteivät he  pyörittelisi silmiään ja huokaisi pitkään (vaikka ehkä minulta salaa), mutta ennen kaikkea niin, että he voisivat olla ylpeitä siitä mitä ja miten olen asian blogissa julkaissut. 

Vau miten hyvin sanottu!! Yhdyn tähän täysin!

Tuleeko blogin nimeksi nyt Lääkärin nyxä? Vai Kalastajan ex-vaimo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kertokaa nyt kuka se mies oli, jota ei löydy somesta???

😂😂😂😂😂 On se somessa. Johanna valehteli as always

Tai sitten sille oli valehdeltu. Vähemmän inha ajatus ehken kuitenkin, että vain johanna valehteli lukijoilleen.

Ihan komeahan toi uusi mies on, lopettakaa valheiden levittäminen tältäkin osin jo! Vaikka Johanna bloggari onkin, jotain rajaa mustamaalaamiseen!

Miksi pitää valehdella lukijoille? Tämä soppa on jo aika farssi... Mutta kai sitten tuottoisa...?

Vierailija kirjoitti:

Ihan komeahan toi uusi mies on, lopettakaa valheiden levittäminen tältäkin osin jo! Vaikka Johanna bloggari onkin, jotain rajaa mustamaalaamiseen!

Mitä valheita? Komeus on henkilökohtainen mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Ihan komeahan toi uusi mies on, lopettakaa valheiden levittäminen tältäkin osin jo! Vaikka Johanna bloggari onkin, jotain rajaa mustamaalaamiseen!

Kauneus ja komeus on aina katsojan silmässä, mutta miksi ihmeessä KV:n miehen pitäisi olla edes ihan komea?  Miksi ihan tavismies ei kelpaa KV:n rinnalle?

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin hämmästyttää tää ihmisten ilkeys ja pahansuopuus. Blogia luetaan kuin roskaromaania ja omistaan päähenkilöt itselleen. Vedetään mutkia suoriksi vain, koska on seurattu blogia aikojen alusta asti.

Jokainen elämästä jotain tajuava on huimannut ja ymmärtänyt, että työpaikkaromanssi on alkanut jo aiemmin. Mutta fakta on, ettei yhteenkään avioliittoon tule kiilaa, jos siellä ei jo ole kiilan mentävää aukkoa. Eroa on ehkä tehty jo pitkään, mahdollisesti vuosia. Ehkä vain toisen päässä, ehkä molempien. Helppo ero ei varmasti ole koskaan, mutta toiset erot ovat helpompia kuin toiset. Ei niistä tarvitse tehdä enempää tiliä blogissa, jos ei halua.

Suhtauduin itsekin ensin kriittisesti Kalastajan vaimon hömppäpostauksiin, mutta kaiken tämän ilkeilyn myötä olen alkanut sympatiseerata häntä. On varmasti tosi vaikeaa pitää ”perheblogia” ja tehdä samaan aikaan julkista eroa uusi kumppani rinnalla. Tätähän tapahtuu irl myös, mutta harva tulee suoraan lynkkaamaan. Tuntemattomat varsinkaan.

Tsemppiä Johannalle! Kyllä osa meistä aikuisista ymmärtää, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä kaikki ole aina sitä mitä muut meiltä odottavat.

Okei. Eli siis ensin johanna väittää, etteivät ole edes eronneet. Että yhdessä laittavat aviomiehensä kanssa uutta kotia hänelle ihan kivenheiton päähän, mikään ei muutu ja kaikki on ihanaa. Pidellään käsistä ja ovat olleet niiin hyviä toisilleen että itse asiassa koko suhdekin on ottanut uutta tuulta alleen syvemmän lähentymisen muodossa.

Hetken päästä kertoo erostaan, joka on ollut superhelppo, lapsetkin ovat suorastaan intopinkeänä uusista erojärjestelyistä ja kaikki on voitu hoitaa säyseässä harmoniassa, kenenkään mieltä pahoittamatta.

Sitten hetken päästä mies onkin vähän typerä ja lapsellinen, kun ei nyt ymmärrä hänen uutta suhdettaan, joka sattumoisin alkaa tyyliin pari viikkoa muuton jälkeen.

Sitten taas haluavat toisilleen pelkkää hyvää.

Sitten johanna antaa haastattelun menaisille, jossa kertoo yksityiskohtaisesti kaikki ne asiat, jotka asgeirissa ja avioliitossa häntä ärsytti, ja miten nyt on löytänyt vihdoin sellaisen ihmisen johon voi oikeasti sitoutua, vaikka on ollut edellisen kanssa yli 10 vuotta ja saanut kaksi ihanaa lasta ja luonut itselleen pohjan hyvään elämään kaukana suomesta.

Vaikea suhtautua tähän näihin ilmiselvästi fiktiivisiin juonenkäänteisiin muuten kuin fiktiona. Siitä saa bloggaaja ihan itse syyttää itseään.

Totta kai aikuiset ihmiset ymmärtävät, etteivät nämä erot ja uudet suhteet ole perheellisille (tai välttämättä aina muillekan) ihan yksinkertaisimmasta päästä, mutta sitä en ymmärrä miksi rouva itse alentuu jauhamaan ihan puhdasta shaibaa blogiinsa kuukausien ajan ja sitten ihmetellään miksi ihmiset ovat "pahansuopia".

Sanot itsekin, että erosta ei tarvitse tehdä tiliä blogissa, ja siitä olen todellakin kanssasi samaa mieltä. Olen sanonut tämän jo monta kertaa ja sanon edelleen: ilmoituksen erosta olisi voinut hoitaa siististi, repimättä kaikkia asioita halki. Kärjistetysti: "Olemme muuten mieheni kanssa eronneet äskettäin, kaikki on ihan hyvin ja elämä jatkuu, hoidamme lasten asiat edelleen sulassa sovussa, mutta muuten arkemme jatkuu tästä eteenpäin eri teitä. Ps. Tässä kiva neuleohje viimeisimpänä tekemästäni neuleesta ja ensi viikolla tulossa kotitreenipostaus ja pukeutumisvinkkejä kevääseen."

Blogia tuleekin lukea kuin roskaromaania, sillä sen kirjoittajahan tekee tällä hetkellä erollaan rahaa. Miten paljon enemmän kävijöitä ja mainostuloja onkaan tullut nyt eron vuoksi ja miten ne lisääntyvätkään Me Naiset haastattelun myötä?

Raadollista, mutta totta. Pitää aina muista, että nämä ihmiset elävät blogeistaan ja sometileistään ja itse asettavat elämänsä esille rahaa vastaan.