Kalastajan vaiko eronnut?

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Jahas, Kotkan puolustusvoimat saapuneet. News flash: kala on jo päässyt verkosta, vahinko tapahtunut, imago tuhottu. Siinä onkin kutomista että tästä sotkusta saa tasaista tarinamattoa, johon joku vielä uskookin. Sen verran paksua pajunköyttä on tarjoiltu ilmeisesti ainakin vuoden ajan sekä lukijoille, mutta mikä irvokkainta, myös läheisimmälle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Monestiko teille ammattikommentoijille jotka ette ilmeisesti edes lue blogia, täytyy rautalangasta vääntää blogistin käytännössä myöntäneen petoksensa. Toivon hartaasti että kaikkia teitä myötäilijöitä kohtaa päivä jolloin naamalle lävähtää puolison pitkäaikainen uskottomuus, ja palataan sitten asiaan miten voimaannuttava olo on. 😃

Kalastajaukosta tuli vastemielinen fiilis, kun kirjoitti ”suomalainen uskottomuus on jäänyt taaksemme” tms ihan kuin kirjoittaisi lasten kanssa että J. ei ole enää heidän elämässä. No onneksi vaimo kirjoitti että poika kavereineen oli kylässä, että ei kai se ukko niin hirveä ole että estäisi lapsia tapaamasta, kuten tuon kirjoituksen saattoi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Jahas, Kotkan puolustusvoimat saapuneet. News flash: kala on jo päässyt verkosta, vahinko tapahtunut, imago tuhottu. Siinä onkin kutomista että tästä sotkusta saa tasaista tarinamattoa, johon joku vielä uskookin. Sen verran paksua pajunköyttä on tarjoiltu ilmeisesti ainakin vuoden ajan sekä lukijoille, mutta mikä irvokkainta, myös läheisimmälle.

Imago on kärsinyt juu, mutta toisaalta valppaimmat ovat nämä vihjeet blogista huomanneet jo aikoja sitten. Onko siis kellään mitään muuta syytä epäillä varsinaista uskottomuutta kuin ex-miehen insta?

Jos ei, niin turha haukkua Kotkan puolustusvoimiksi niitä jotka pitävät mahdollisena että tämä on ihan perus-ero ilman uskottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Monestiko teille ammattikommentoijille jotka ette ilmeisesti edes lue blogia, täytyy rautalangasta vääntää blogistin käytännössä myöntäneen petoksensa. Toivon hartaasti että kaikkia teitä myötäilijöitä kohtaa päivä jolloin naamalle lävähtää puolison pitkäaikainen uskottomuus, ja palataan sitten asiaan miten voimaannuttava olo on. 😃

Mitä ihmettä?? Kuka edes voi kirjoittaa jotain tuollaista, että ihan toivot jonkun joutuvan petetyksi? Minä en ole nähnyt Johannan myöntävän pettämistä. Kerro toki missä hän sen myöntää, muutan mielipidettäni hänestä heti kun sellaisen tunnustuksen näen.

Sinulle sen sijaan toivon käytöstapojen oppituntia. Hyi, miten inhottavasti kirjoitatkaan.

Tietääkö kukaan toimiiko Norjassa myös lasten yhteishuoltajuus? Kalastaja tägää kaikkiin isä-lapsikuviin "yksinhuoltajaisä". Tuntuu vähän tyhmältä, jos on yhteishuoltajuus vaimon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Monestiko teille ammattikommentoijille jotka ette ilmeisesti edes lue blogia, täytyy rautalangasta vääntää blogistin käytännössä myöntäneen petoksensa. Toivon hartaasti että kaikkia teitä myötäilijöitä kohtaa päivä jolloin naamalle lävähtää puolison pitkäaikainen uskottomuus, ja palataan sitten asiaan miten voimaannuttava olo on. 😃

Mitä ihmettä?? Kuka edes voi kirjoittaa jotain tuollaista, että ihan toivot jonkun joutuvan petetyksi? Minä en ole nähnyt Johannan myöntävän pettämistä. Kerro toki missä hän sen myöntää, muutan mielipidettäni hänestä heti kun sellaisen tunnustuksen näen.

Sinulle sen sijaan toivon käytöstapojen oppituntia. Hyi, miten inhottavasti kirjoitatkaan.

Eikö nyt ole selvää millaisia ihmisiä tällaiset ketjut vetää puoleensa. Ei tarvitse kuin pieni juorun jyvä olla otsikossa, niin ne pahimmat haaskat kyllä löytää paikalle. Tuskinpa osa edes koko blogia lukenut, kunhan halutaan päästä juoruilemaan. Aika kuvaavaa, että blogi on ollut olemassa vuosikausia ja nimenomaan yhtenä Suomen suosituimpana. Mitään juoruilukeskustelua ei kuitenkaan ole näkynyt. Mutta heti, kun jotakin negatiivista tapahtuu niin johan hetkessä syntyy kymmenien sivujen mittainen ketju, jossa mehustellaan toisten vaikeuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan arvannut, että juttu jaetaan iltasanomissakin. Jotenkin kiusallista, mutta tähän on varauduttava jos on somejulkkis.

Onko porukka näin ulalla?

MeNaiset ja IS kuuluvat Sanomaan. Tottakai he kalastavat klikkauksia

KV:n blogiin ja mainostuloja klikkauksista.

Samalla elvytetään blogia, jossa ei ole oikein tapahtunut mitään uutta, paitsi jotain neuleideoita. Mihin ovat hävinneet KV:lta kivat ideat, pukeutumisvinkit, kustannustehokkaat sisustusideat ja liikkumiseen liittyvät jutut joita oli vielä pari vuotta sitten? Sen sijaan on läjä päivän tusina-asuja ja pari kuvaa sisältä tai ulkoa-yleensä iso kuva ja lähikuva vierekkäin.

En ota eroon kantaa muuta kuin, eikös

J. lähtenyt edellisestäkin liitosta? Ja muistaakseni hieman samalla tavalla-uusi mies oli kuvioissa ja samalla vanhasta erottiin. Correct me if I’m wrong.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Monestiko teille ammattikommentoijille jotka ette ilmeisesti edes lue blogia, täytyy rautalangasta vääntää blogistin käytännössä myöntäneen petoksensa. Toivon hartaasti että kaikkia teitä myötäilijöitä kohtaa päivä jolloin naamalle lävähtää puolison pitkäaikainen uskottomuus, ja palataan sitten asiaan miten voimaannuttava olo on. 😃

Mitä ihmettä?? Kuka edes voi kirjoittaa jotain tuollaista, että ihan toivot jonkun joutuvan petetyksi? Minä en ole nähnyt Johannan myöntävän pettämistä. Kerro toki missä hän sen myöntää, muutan mielipidettäni hänestä heti kun sellaisen tunnustuksen näen.

Sinulle sen sijaan toivon käytöstapojen oppituntia. Hyi, miten inhottavasti kirjoitatkaan.

Se miten kiemurrellen aivan kaikesta kirjoittaa, kuten tietäisit jos tätä blogia olisit seurannut. Ja vääntely on lisääntynyt, uusin postaus kyllä hyvin selkeästi Johannan todellisuudessa, lue kuvitetaan asiat mieleisiksi, kertoo mitä on tullut tehdyksi.

Aika hullua kuvitella että julkista ja tunnettua työtä Norjassa tekevä Asgeir kommentoisi noin ellei asia olisi selvä. Hän on hyvinkin tunnettu alallaan, ollut tv-ohjelmissa jne.

Mutta edelleen, tietenkin voi toivoa että samanlainen tilanne kohtaa niitä joiden mielestä pettäminen on ihan ok, eihän siinä silloin mitään kauheaa pitäisi olla, eihän? Miten se olisi ilkeää jos pettäminenkään ei sitä ole? Ei vaikka on lapsiakin, niin silti omat vietit edellä mennään?😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan arvannut, että juttu jaetaan iltasanomissakin. Jotenkin kiusallista, mutta tähän on varauduttava jos on somejulkkis.

Onko porukka näin ulalla?

MeNaiset ja IS kuuluvat Sanomaan. Tottakai he kalastavat klikkauksia

KV:n blogiin ja mainostuloja klikkauksista.

Samalla elvytetään blogia, jossa ei ole oikein tapahtunut mitään uutta, paitsi jotain neuleideoita. Mihin ovat hävinneet KV:lta kivat ideat, pukeutumisvinkit, kustannustehokkaat sisustusideat ja liikkumiseen liittyvät jutut joita oli vielä pari vuotta sitten? Sen sijaan on läjä päivän tusina-asuja ja pari kuvaa sisältä tai ulkoa-yleensä iso kuva ja lähikuva vierekkäin.

En ota eroon kantaa muuta kuin, eikös

J. lähtenyt edellisestäkin liitosta? Ja muistaakseni hieman samalla tavalla-uusi mies oli kuvioissa ja samalla vanhasta erottiin. Correct me if I’m wrong.

Tarkoitin, että Johanna tuskin ajatteli postausta kirjoittaessaan, että se päätyy iltikseen.

Oot oikeassa, blogin sisältö ei enää ole ollut niin kekseliästä, ehkä tämä erokriisi on vienyt energian muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan toimiiko Norjassa myös lasten yhteishuoltajuus? Kalastaja tägää kaikkiin isä-lapsikuviin "yksinhuoltajaisä". Tuntuu vähän tyhmältä, jos on yhteishuoltajuus vaimon kanssa.

Luulenpa että on vahvoilla huoltajuudessa, ottaen nyt tilanteen huomioon. Oikein!

Johannalla onkin kinkkisempää, vankina pikkukaupungissa kunnes lapset on aikuisia..

Äiti joka jättää lapset , perheen, kodin ja muuttaa ”yksin” johonkin kämppään (jonka kamala hirveä ex remppasi) ei tee niin saadakseen kutoa ja meditoida rauhassa, eiköhän tuossa ole tarvittu kutemisrauhaa nuorelle parille.

Bloggaaja on viimeisen vuoden vihjaillut miten on ihastunut ihastumiseen ja nyt kirjoittaa miten ero oli täydellinen kunnes hän kertoi uudesta miehestä... miten kaikki muuttui kertomisen jälkeen.

Väärin. Kaikki muuttui kun bloggaaja päätti rikkoa perheen. Ja se tapahtui silloin kun halu voitti tahdon elää lastensa ja miehensä kanssa perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan toimiiko Norjassa myös lasten yhteishuoltajuus? Kalastaja tägää kaikkiin isä-lapsikuviin "yksinhuoltajaisä". Tuntuu vähän tyhmältä, jos on yhteishuoltajuus vaimon kanssa.

Kerää säälipisteitä. toivottavasti ei lapsille tuputa noita juttuja. Sellainen on todella alhaista vaikka miten v**uttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Monestiko teille ammattikommentoijille jotka ette ilmeisesti edes lue blogia, täytyy rautalangasta vääntää blogistin käytännössä myöntäneen petoksensa. Toivon hartaasti että kaikkia teitä myötäilijöitä kohtaa päivä jolloin naamalle lävähtää puolison pitkäaikainen uskottomuus, ja palataan sitten asiaan miten voimaannuttava olo on. 😃

Mitä ihmettä?? Kuka edes voi kirjoittaa jotain tuollaista, että ihan toivot jonkun joutuvan petetyksi? Minä en ole nähnyt Johannan myöntävän pettämistä. Kerro toki missä hän sen myöntää, muutan mielipidettäni hänestä heti kun sellaisen tunnustuksen näen.

Sinulle sen sijaan toivon käytöstapojen oppituntia. Hyi, miten inhottavasti kirjoitatkaan.

Se miten kiemurrellen aivan kaikesta kirjoittaa, kuten tietäisit jos tätä blogia olisit seurannut. Ja vääntely on lisääntynyt, uusin postaus kyllä hyvin selkeästi Johannan todellisuudessa, lue kuvitetaan asiat mieleisiksi, kertoo mitä on tullut tehdyksi.

Aika hullua kuvitella että julkista ja tunnettua työtä Norjassa tekevä Asgeir kommentoisi noin ellei asia olisi selvä. Hän on hyvinkin tunnettu alallaan, ollut tv-ohjelmissa jne.

Mutta edelleen, tietenkin voi toivoa että samanlainen tilanne kohtaa niitä joiden mielestä pettäminen on ihan ok, eihän siinä silloin mitään kauheaa pitäisi olla, eihän? Miten se olisi ilkeää jos pettäminenkään ei sitä ole? Ei vaikka on lapsiakin, niin silti omat vietit edellä mennään?😄

Vaikutatpa ihastuttavalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan arvannut, että juttu jaetaan iltasanomissakin. Jotenkin kiusallista, mutta tähän on varauduttava jos on somejulkkis.

Onko porukka näin ulalla?

MeNaiset ja IS kuuluvat Sanomaan. Tottakai he kalastavat klikkauksia

KV:n blogiin ja mainostuloja klikkauksista.

Samalla elvytetään blogia, jossa ei ole oikein tapahtunut mitään uutta, paitsi jotain neuleideoita. Mihin ovat hävinneet KV:lta kivat ideat, pukeutumisvinkit, kustannustehokkaat sisustusideat ja liikkumiseen liittyvät jutut joita oli vielä pari vuotta sitten? Sen sijaan on läjä päivän tusina-asuja ja pari kuvaa sisältä tai ulkoa-yleensä iso kuva ja lähikuva vierekkäin.

En ota eroon kantaa muuta kuin, eikös

J. lähtenyt edellisestäkin liitosta? Ja muistaakseni hieman samalla tavalla-uusi mies oli kuvioissa ja samalla vanhasta erottiin. Correct me if I’m wrong.

Tarkoitin, että Johanna tuskin ajatteli postausta kirjoittaessaan, että se päätyy iltikseen.

Oot oikeassa, blogin sisältö ei enää ole ollut niin kekseliästä, ehkä tämä erokriisi on vienyt energian muihin asioihin.

Kommentteja parhaimmillaan muutamia, eikä niihin ehdi vastaamaan vaikka tekee oikeita töitä muutaman tunnin viikossa? Blogin alamäki on kestänyt jo pari vuotta. Innokkaimmat fanit on roikkuneet säälittävinä groupieina mukana vaikkei edes neulekysymyksiin ole vaivauduttu vastaamaan, saati mihinkään muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee lähinnä mieleen seuraavaa, vaikkei kokemusta aiheesta olekaan: kun kerran vain ihmisiä kaikki olemme, niin onko se ihan mahdoton tai edes epätavallinen asia että pitkässä suhteessa alkaa jossain vaiheessa epäilyksiä heräämään, ehkä tulee ihastumisia muihin, mutta kuitenkin se on pidempi prosessi että saa päätettyä haluaako erota vai yrittää parantaa olemassa olevaa suhdetta?

Tämä siis vastauksena joillekin, joiden mielestä jo se on väärin että suhteen loppupuolella tulee tällainen soutaa/huopaa -vaihe. Ei kai kenenkään tarvitse heti keksiä mikä on oikea vastaus. Se, että blogissa on ollut juttua perhosista vatsassa jne on voinut olla juuri tällaisen vaiheen ilmentymä.

Se on sitten täysin eri asia, jos ennen suhteen loppumista on jo ylitetty raja ja oikeasti petetty. Sitä vaan ei kukaan meistä tiedä onko tässä tapauksessa ollut niin. Sitäkään en kyllä hyväksyisi jos kumppania roikotetaan mukana liian kauan, eikä vaan reilusti erota.

Minä itse olen ainoastaan tullut kerran jätetyksi. Entinen avopuoliso oli jo muuttanut uuteen asuntoon, kun aloitin kevyehkön suhteen toisen miehen kanssa. Ex sekosi siitä sen verran pahasti, että haukkui minut pettäjäksi (???) ja uhkasi kertoa asiasta koko suvulleen. Toivottavasti kertoikin, itsensä olisi siinä vaan nolannut :) Eli ei sitä aina tiedä millä perusteella kukakin suuttuu tai haukkuu toisen...

On ihan mahdollista että bloggaja on kuin onkin tehnyt väärin, mutta on myös mahdollista että ei ole.

Monestiko teille ammattikommentoijille jotka ette ilmeisesti edes lue blogia, täytyy rautalangasta vääntää blogistin käytännössä myöntäneen petoksensa. Toivon hartaasti että kaikkia teitä myötäilijöitä kohtaa päivä jolloin naamalle lävähtää puolison pitkäaikainen uskottomuus, ja palataan sitten asiaan miten voimaannuttava olo on. 😃

Mitä ihmettä?? Kuka edes voi kirjoittaa jotain tuollaista, että ihan toivot jonkun joutuvan petetyksi? Minä en ole nähnyt Johannan myöntävän pettämistä. Kerro toki missä hän sen myöntää, muutan mielipidettäni hänestä heti kun sellaisen tunnustuksen näen.

Sinulle sen sijaan toivon käytöstapojen oppituntia. Hyi, miten inhottavasti kirjoitatkaan.

Se miten kiemurrellen aivan kaikesta kirjoittaa, kuten tietäisit jos tätä blogia olisit seurannut. Ja vääntely on lisääntynyt, uusin postaus kyllä hyvin selkeästi Johannan todellisuudessa, lue kuvitetaan asiat mieleisiksi, kertoo mitä on tullut tehdyksi.

Aika hullua kuvitella että julkista ja tunnettua työtä Norjassa tekevä Asgeir kommentoisi noin ellei asia olisi selvä. Hän on hyvinkin tunnettu alallaan, ollut tv-ohjelmissa jne.

Mutta edelleen, tietenkin voi toivoa että samanlainen tilanne kohtaa niitä joiden mielestä pettäminen on ihan ok, eihän siinä silloin mitään kauheaa pitäisi olla, eihän? Miten se olisi ilkeää jos pettäminenkään ei sitä ole? Ei vaikka on lapsiakin, niin silti omat vietit edellä mennään?😄

Vaikutatpa ihastuttavalta ihmiseltä.

Oletko kuullut realistisesta ihmistyypistä milloinkaan? Joka ei ihastele tekokuituisella kimallelangalla neulottua huttua, vaikka se ensisilmäyksellä kovasti kivalta näyttäisikin.

Kuka niitä blogeja enää lukee?

Näitä blogikriisejä kun on nähnyt, niin kaikissa asiat menee samalla tavalla metsään. Ensin aloitetaan vaatimattomasti yhteen aihealueeseen paneutuen, sitten suosion kasvaessa aletaan rönsyillä, vedetään mukaan lapset ja puolisot. Suosio kihahtaa hattuun kun blogin kautta alkaa virrata rahaa, ja bloggaaja asettuu lukijoidensa yläpuolelle. Sitten kun idylliin tulee särö, niin lopputulos on aika ikävää p:n jauhantaa somessa.

Entäs me blogin lukijat? Mulla on petetty olo. Sain iloa omaan kurjaan arkeen blogista, mutta eihän se elämä ollutkaan niin upeaa ja ihanaa vaan sitä tavallista. Ja nyt alkaa näyttää tosi oudolta, kun isä onkin yksinhuoltaja ja lapset käyvät KYLÄSSÄ äidillään. Se siitä roolimallista ja esimerkistä. Tosi petetty olo.