Haluaisin 3. lapsen, mutta talodellisista syistä en pystyisi hoitamaan häntä kotona 3:vksi.

niin vastaan että hanki lapsi ja laita hoitoon vähän aikaisemmin. Kyllä varmasti lapsi siitä selviää varsinkin jos on isosisaruksia jotka menisivät samaan paikkaan hoitoon ettei tarvitse yksin aloittaa hoidossa.

Kyllä minä tavallaan tosissani kysyn, koska kannatan pienten lasten kotihoitoa. Minua harmittaa tämä tilanne ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Isompia hoidin kotona pitempään.



Mutta ymmärrän toki senkin, että jotkut lapset menevät hoitoon jo pieninä, eikä heistä sen takia mitään "monstereita" tule. :)



ap

Onkohan teillä sitten varaa kolmen isomman lapsen kuluihin?



Voitteko luopua jostakin? Omistusasunnosta? Muutto edullisempaan omistusasuntoon tai vuokralle? Autosta? Eineksistä? (elämän laatu nousee, kun tekee ruoat itse) Tai mikä olisi se teidän juttu?



Eihän tässä paljoa kuluta kotona ollessaan. Saa kotihoidontuet ja lapsilisät. Ei mene päivähoitomaksua. Mielestäni taloudellisesti tämä on yksi ja sama olla reilut patri vuotta kotihoidotuella ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan jälkeen, kuin mennä päivätöihin sairaanhoitajan palkalla..

lapsiluku jäi kahteen juuri tästä syystä. Mikäli taloudellinen tilanne seuraavan viiden vuoden aikana dramaattisesti muuttuu positiiviseen suuntaan, niin lapsi saa tulla.

lapsiluku jäi toistaiseksi kahteen juuri tästä syystä. Mikäli taloudellinen tilanne dramaattisesti muuttuu seuraavan viiden vuoden aikana mahdollistaen 3 vuoden lähes tulottoman kauden niin sitten 3. lapsi saa tulla.

järjestelykysymys tuo kotihoito. Mites se nyt ei sitten olekaan?

;)

todellakaan näkisi minkäänlaisena esteenä toivotun ja kaivatun, varmasti rakastetun ja hyvin hoidetun lapsen hankkimiselle sitä, ettei voi hoitaa häntä kotona ihan niin kauan kuin periaatteessa haluaa...Oma lapseni meni hoitoon reilun vuoden ikäisenä, ja ihan hienosti on kasvanut ja aina voinut.



Mutta ihan MIELENKIINNOSTA kyselen, että miten teillä on ollut varaa kotihoitoon isompien sisarusten kohdalla, mutta ei olisi tämän kolmannen kohdalla? Onko jokin menoerä muuttunut sitten isommaksi (asuminen?) sitten näiden lasten pikkulapsiajan? Ja jos kerran kolmas lapsi ja hänen kotihoitamisensa ovat sinulle henkilökohtaisesti toiveita ja vieläpä noin tärkeitä asioita, eikö sitten voisi kulutusta supistaa (esim. pienempi asunto muutamaksi vuodeksi) siinä määrin, että toiveet toteutuisvat?

mitä muistat omasta lapsuudestasi? Ensimmäiset kolme vuotta vai sitä seuraavat vuodet?



Suomessa on mainio päivähoitojärjestelmä ja ilmaiset koulut, lapsien lukumäärä ei siis siihen kaadu. ja jos todella kysyt että jättääkkö lapsi saamatta koska et voi olla kolmea vuotta kotona niin olisiko sun ihan oikeasti aika mennä töihin tai muuten vaan avata vähän maailmankuvaa. Eihän se vanhemmus ole miten kolme ekaa vuotta on hoidon järjestänyt.

Lopettakaa nyt hyvät naiset nämä järjettömät keskustelut kotihoito versus tarha! Vanhemmuus on niin paljon muuta kun sen asian kanssa painimista.

Mutta ihan MIELENKIINNOSTA kyselen, että miten teillä on ollut varaa kotihoitoon isompien sisarusten kohdalla, mutta ei olisi tämän kolmannen kohdalla? Onko jokin menoerä muuttunut sitten isommaksi (asuminen?) sitten näiden lasten pikkulapsiajan? Ja jos kerran kolmas lapsi ja hänen kotihoitamisensa ovat sinulle henkilökohtaisesti toiveita ja vieläpä noin tärkeitä asioita, eikö sitten voisi kulutusta supistaa (esim. pienempi asunto muutamaksi vuodeksi) siinä määrin, että toiveet toteutuisvat?

Asuminenhan tässä juuri maksaa eniten. Olen ihan samaa mieltä siitä, että arjen pienissä kuluissa pystyy helpostikin säästämään, mutta lainanmaksuun kuukaudessa tarvittavaa summaa ei pysty kirpparien käytöllä kyllä haalimaan kokoon.

Etukäteissäästöjen turvin pystynen olemaan kotihoidontuella vuoden ajan, mutta en sen pitempään.

ap

neljä lasta, nyt on kaksi. Mutta varaa ei ole olla kotona saati maksaa taas täyttä hoitomaksua vuosia.



HALUAISIN, mutta kaikkea ei saa eikä tarvi saada.

Miksi et laittaisi kolmosta aikaisemmin hoitoon?



Itse olin pitkään kaksosten kanssa kotona: ensin täydet 3 vuotta, sitten olivat jatkossakin 6-v ikään saakka 3-4 päivää viikossa (yleensä kolme) vain 6 h hoidossa. Lisäksi pitkät kesä- ja talvilomat päälle. Vasta eskariin mennessä alkoivat olla 5 pv/viikossa ja n. 7 h. Meillä oli tähän taloudellinen mahdollisuus koska asuimme halvemmin ja toiseksi mulla ja meillä oli säästöjä työvuosilta!



Kolmosen kohdalla tilanne oli sit huonompi... Ei ollut yhtä paljon säästöjä. Lisäksi menoja oli selvästi enemmän kun oli kaksi vanhempaa lasta, joille on jatkuvasta hankittava jotain (polkypyöriä, suksia, kenkiä, harrastukset yms.).



Mutta mulle oli myös itsestäänselvää että kolmonen voi hyvin mennä hoitoon aikaisemminkin kuin ennen 3-v ikää. Koska mielestäni kaksoset olivat liian arkoja vrt moniin muihin lapsiin. Uskon että päivähoito tai päiväkoti olisi karaistanut heitä enemmän. Mutta ennen kaikkea mielestäni kesti kohtuuttoman kauan ennen kuin saivat ystäviä! Eskarissa ja koulussa kaikilla oli jo kaverinsa. Pienellä paikkakunnalla voi usein olla näin!



Meillä menot olivat myös kasvaneet koska olimme rakentaneet uuden talon, ihan siksi koska vaihtoehtoja ei tällä p aikkakunnalla ole jos haluaa täällä asua. Ei ole isoja perhe-asuntoja vuokrattavaksi, hyviä vanhoja taloja EI ole myytävänä koska tämä on seutua jolla menee hyvin ja kaikki talot haluttuja ja vanhatkin kalliita.



Lasten takia halusimme myös asua suht keskustan lähellä. Kyllähän autoilukin maksaa jos asuu kaukana kaikesta.



Kolmonen siis ollut hoidossa kohta kaksi vuotta, meni hoitoon kun oli 1½. Sanoisin että on mennyt paremmin kuin hyvin! On iloinen ja hyvinvoiva pieni poika, ulospäinsuuntautunut, ei ujostele, on reipas ja luottaa muihinkin kuin minuun.

ev

hanki 3. lapsi ja tee niin kuin parhaaksi näet perheesi kannalta ap

Jos vaikka lainaa olisi 100 000, niin 2,5 kertaa pienempi on 100 000 - (2,5 x 100 000) = 100 000 - 250 000) = -150 000. Kiva raha.



Juu, oli aivan pakko. ;0)

Miksi monet teistä sanovat HALUAISIN ei haluaisimme. Yksinkö te aiotteko ne lapset saada, vai eikö puolison haluamisella ole mitään merkitystä?

että tuon syyn takia en olisi hankkimatta. Mielestäni lapsen voi vallan mainiosti laittaa hoitoon 1-vuotiaana. Toisekseen pankista voi kysyä joksikin aikaa lyhennyksetöntä aikaa, jos sen turvin voisi olla hieman kauemmin kotona.

Ja kaikki lapset ovat menneet hoitoon viim. 2v, osa jo lähempänä 1v. Ovat toki olleet välillä kotona, kun seuraava lapsi on syntynyt, mutta itse olen aina palannut suht pian töihin.4:n kohdalla jouduin palaamaan töihin jo kun kuopus oli vasta 1v, joten hänelle tulossa tosi pitkä hoitoputki.



Onneksi olen opettaja, jolla on lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, joten lasten hoitopäivät ei ole kohtuuttomat ja lomaakin tulee kohtuullisesti vuoden aikana.



Meillä ei ole edes omistusasuntoa, josta olisi voinut tinkiä, mutta raha on ollut aina tiukilla. Alkuun vielä opiskelin ja valmistuttuani oli opinto, auto ym. lainaa sen verran että yhden palkka ei tätä "suurperhettä" olisi riittänyt elättämään enkä itse olisi halunnut kotiin edes jäädä.



Niinpä niin, elämä on valintoja täynnä. Hetkeäkään en lapsiani kadu, enkä usko että heidänkään maailmansa tähän minun valintaani kaatuu