Lue keskustelun säännöt.
Apua! Nokia Missiosta tietävät, onko se terve yhteisö vai onko painostamista tms?
26.01.2009 |
Meidän tytön on kaveri houkutellut Nokia Missionin tilaisuuksiin ja tyttö on aika innoissaan. On mielestään tehnyt uskonratkaisun jne. Itse olen ateisti enkä kristinuskosta paljon tiedä, mutta osa tytön puheista kuulostaa aika levottomilta. Hänkään ei kuulu kirkkoon ja hän on koulussa ET:ssä, joten ei oikein edes ymmärrä, miksi varsinkin isänsä pitää osaa hänen kertomastaan hyvin erikoisena. Heillä on jo ollut muutama riita asiasta, koska tytön mielestä tietysti isä ei tiedä mitään ja haluaa vain estää hänen pelastuksena.
Tiedän, että monet uskoon tullessaan ovat aika kiihkeitä asiasta ja siksi olen hyväksynyt tytön tekemiset, koska olen aina ollut sitä mieltä, että hän saa itse valita uskonnollisen suuntansa aikuisena. Ja vaikka hän ei vielä aikuinen olekaan, niin tarpeeksi iso tuollaisista asioista minusta jo päättämään. Nyt kuitenkin anoppi ja appi saivat tietää, missä tyttö käy ja he ovat huolissaan. He ovat itse körttiläisiä ja tiedän kyllä, että Nokia Missio on kovasti körteistä eroava suuntaus, mutta he väittävät kuulleensa, että Nokia Missiossa on esiintynyt paljon hyvin epäilyttäviä toimintatapoja ja jopa hengellistä painostusta ja väkivaltaa. En tiedä onko heidän mielipiteensä vain jotain uskonnollisten ryhmien välistä nokkimista vai onko väitteissä jotain perää. He kyllä ovat ihan järki-ihmisiä noin yleensä ja tyttö on heille tärkeä, mutta he eivät edes asu Nokia Mission toiminta-alueella.
Mitä te tiedätte tästä Nokia Missiosta? Onko se turvallinen seurakunta?
Kommentit (35)
ja sen jälkeen keskusteltaisiin yhdessä mitä hyviä ja huonoja puolia asiassa on. Opettaisin myös olemaan kriittinen ja kyselemään perusteluja uskolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä näkyy olevan erilaiset näkökulmat vanhampienkin kesken ja tämä nuoren innostus voisi vielä rikastuttaa yhteistä kokemustanne.
Kävin itse parissa kokouksessaan ja aikuisena ihmisenä hämmästyin, jouduin jotenkin pois tolaltani ja ahdistuin, kun en kyennyt nousemaan muun juhlaväen tunneskaaloihin.
Väkevästihän siellä saarnataan ja innokkaasti ylistetään, mutta teinä lähtisin koko perheen voimin ja vaikka sen tuttavaperheenkin kanssa. Tulisi varmasti rikas ja antoisa kokemus ja hyvät keskustelut. Samalla näyttäisitte tyttärellenne, että hänen maailmankatsomausvalintansa kiinnostavat teitä.
Niin minä tekisin. Ei siellä elävältä syödä ateistejakaan.
siellä Nokia missio on tasaisesti. Ihan huuhaa porukkaa.
On ollut hienoa nähdä esim. sellaisen noin 18-vuotiaan kertovan kuinka elämä muuttui paremmaksi uskoon tultua ja ylistävän riemuissaan Jeesusta.
Monissa niissä on sen tunteelle perustuvuuden lisäksi sen tyyppinen valtarakenne, joka suorastaan vetää puoleensa vallanhaluisia ihmisiä, joista on kiva mestaroida toisten sielulla. Ikäviä tarinoita kuulee välillä ja ihmisille jää pahoja haavoja. Hengellinen väkivalta on aika kova juttu, vaikka se ei-uskovaiselle ei siltä tuntuisikaan. Mutta jos oikeasti uskoo täysillä esimerkiksi helvetin olemassaoloon ja joku saa sinut uskomaan, että olemalla oma itsesi sinne joudut, niin se on erittäin rankkaa henkistä vallankäyttöä ja usein lipsahtaa väkivallan puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin jonkin verran teininä helluntaiseurakunnassa. Harkitsin liittymistäkin. Äitini sanoi ystävällisesti ja asiallisesti, ettei suosittele minulle liittymistä seurakuntaan. Hänen suvussaan oli ko. puljusta huonoja kokemuksia.
Kunnioitan sitä, että äitini sanoi rohkeasti mielipiteensä. Ei hän minua kieltänyt, keskusteli vain. En koskaan liittynyt helluntaiseurakuntaan, ja se oli varmasti ihan hyvä ratkaisu. Uskossa olen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siksi, koska sisäänpäin lämpiävä ja salamyhkäinen toiminta herättäisi vielä moninverroin enemmän epäluuloa.
Miksi uskonlahkon ulospäin suuntautuminen on hyvä merkki, viittaan tuonne aiempaan viestiin...
jos ehdotat tyttärellesi, että ennen kuin sitoutuun mihinkään kävisi tutustumassa muihinkin uskovien yhteisöihin. Niihinhän on vapaa pääsy, tilaisuuksiin siis.
Lapsellasi on todennäköisesti jonkinlainen etsintävaihe. Ehkä tilaisuuksilla käymisellä hän voi sydämessään tuntea missä paikassa hänen hengellinen kotinsa voisi olla.
Ja vaikka hän alkaisikin kulkea MIssiossa voi olla että jossain vaiheessa mikäli ko. yhteisö ei pysty vastaamaan hänen Jumala-kaipuuseensa hän aloittaa uuden etsinnän ihan itse.
Ja miehesi on ehkä siinä oikeassa, että jokaisella ihmisellä on sisimmässään kaipuu Jumalan puoleen jossain vaiheessa elämää. Eli vaikka vanhempi olisi ateisti olisi hyvä, että lapselle annettaisiin koulussa opetuksen muodossa mahdollisuus tutustua eri uskontoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iskee ihan pelko ja paniikki, kun mietin sellaisia tanssimisia ja huudahteluja ynnä muita ylitsepursuavia tunneryöppyjä, mitä tämän lahkon toimintaa kuulemma liittyy. Kerran (noin 15 vuotta sitten) asuessani Nokialla uteliaisuudesta kurkkasin tällaisen messun aikaan kirkon ovesta sisään ja peräännyin välittömästi pois. Siellä huidottiin ja laulettiin kädet ojossa ikään kuin olisivat pilvessä olleet.
Siis mitä?mikä juttu tuo on ja onko muuta vastaavaa hörhöilyä?minulla myös poika on avopuolison myötä ajautunut missioon ja minä hölmö luulin sitä ihan tavan seurakunnaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin muistan tällaisen tapauksen, jossa oikeasti kuollut poika yritettiin herättää henkiin. No ei onnistunut.
Hei! Olen viittä vaille pappi, eli suht koht uskovainen, mutten kyllä haluaisi lastani nokia mission leiriin. Omat lapseni päästän vain tilaisuuksiin jossa on ok kyseen-alaistaa ja joissa ei tuputeta "oikeita" vastauksia. Tuputusta tosin esiintyy paljon myös omassa kirkossani. t. ens vuonna pappi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että Nokia missioon hakeutuvat henkilöt, joilla on kriisi, sairaus tai joku muu tavallisuudesta poikkeava tilanne, jossa vaaditaan vähän järeämpää uskonnollisuutta kuin tavallisessa kirkossa. Siellähän on paljon esim. parantumattomasti sairaita joiden puolesta rukoillaan. Eikös Koivistolla itselläänkin ollut syöpä tms. vakava sairaus joka parani tai ainakin eteneminen pysähtyi.
t. Ateisti
Ihan täysjärkisiä ja fiksuja ovat. Mutta uskossaan karismaattisia - eli vähän sitä rataa, että mikään muu ei ole elämässä minkään arvoista kuin usko.
En minä lastani kieltäisi.