*~*~HELMET, viikko 5~*~*
Viimeinen viikko, ennen kuin alkaa virallisesti meidän kuukausi!!! :) Alkaa kohta enemmänkin meidän helmiä putkahdella maailmaan...
Viime viikon keskustelut:
http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Kommentit (62)
Toisin sanoen, ei mitään muutoksia, paitsi painossa. Se oli laskenut 1900g viime viikosta, jolloin sitä oli tullut 1,5kg... erikoista? Noh, terkka vähän nikotteli mutta hyväksyi selitykseni. On siis ollut sitä kuuluisaa pahoinvointia ja vain makeaa tekisi mieli syödä, mutta hyvin olen onnistunut hillitsemään!
Muut arvot olivat kohdallaan, sf nousee ja mitta kulkee keskikäyrällä. Neuvolantäti ei onneksi sanonut mitään, että lähtö tulee koska tahansa. Vihaan melkein niitä sanoja, kun en itse usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa.
Mittarimadolla oli muistaakseni synnytystapa-arvio, oli kyllä aika myöhäiseksi jätetty! Mulla tais olla jotain 36+ viikolla. Olis kyllä oikein niille jos Mittarimadon vauva syntyisi nyt esim. huomenna niin voisi vähän miettiä uudestaan koska haluaa arvioida synnytystapoja yms.
Normutin: Harmi että teillä on ikävä lääkäri. Se ei kyllä ole kivaa, meillä oli ekaraskaudessani myös vanha lääkäri ja sangen epämiellyttävää sorttia. Toivotaan että lääkäri olis edes saanu sit jotain aikaiseksi kohdunsuulla!
27.1 uutisissa oli juttu jenkki äidistä joka sai kahdeksikon, 6 tyttöä, 2 poikaa. Suunnitellulla sektiolla, lääkärit oli hämmästyny kun olikin ollu 8, oli odottanu vaan 7 vauvaa... Miten ihmeessä 8 lasta mahtuu mahaan?! Ja kuka ne kaikki vie sairaalasta kotiin, 8 turvakaukaloa!?! Kuinka tosta voi selvitä järkipäässä!! Aika hullua kuvitella...
Mua on alkanu hirvittää tää "alkuvuoden vauvaruuhka" mikä luultavasti on meneillään monessa sairaalassa ja eniten siis se jos en ehdi saamaan lääkkeellistä kivunlievitystä. Se olisi pahin painajaiseni...
Hyvää yötä, nyt ei silmät enää kykene yhteistyöhön.
tiia la10.2
Kun ei tuu uni, niin ei tuu...katoin jo tehiksen nauhalta, jos hetken vielä surffailis, söis aamupalaa ja menis uudestaan petiin paremmalla onnella. Nukun kunnolla suunnilleen joka toinen yö...No, toistaiseks on jaksanut näinkin.
Eilen olin neuvolassa, kaikki oikein hyvin. Hb jopa 126, paras tähän asti ja paineetkin ihan hyvät (130/80). Pissa puhdas, painoa +300g/viikko. Taimi-Armaksen sykkeet +140 ja nousi reippaasti kun terkkari hiukan tumpuloi...ei tykkää liiasta huomiosta meidän vauva =) Pää on alhaalla ja melkein jo kiinnittynyt, ihan pikkusen liikkuu vielä. Ennakoivia suppareita on ollut sunnuntaista asti paljon reippaammin, mutta ei vielä varsinaisia. Ensi viikolle varattiin vielä aika...toivottavasti ei tarvisi enää mennä. Tänään ajattelin siivota oikein perusteellisesti, jos vaikka sais jotain supistuksen tapasia aikaseks. Ainakin tulee uni ens yönä sitten paremmin.
Mä en oo nähnyt varsinaisia synnytysunia, mutta muuten kyllä kummallisia (sillon kun nukun). Parina yönä sellasta, johon liittyy vahvasti vesi...lapsiveteenkö se nyt vihjaa?!
Luumupussi on täälläkin pakattu sairaalakassiin...oon niitä popsinut muutenkin jo pitemmän aikaa. Hiukan evästäkin varasin mukaan, mehua, mehukeitoa jne...jos mun tulee nälkä, niin ei tuu mistään mitään. Ei tarvi sitten iltapalalla tyhjentää koko tsynnärin ruokakärryä omaan laatikkoon =)
Jeps, eitällä kertaa erityisempää. Napakoita supistuksia niitä toivoville ja kaikille hyvää vointia!
T:Hannekka ja Taimi-Armas 39+0 (mahtavat viikot =)
Siinä aulassa, missä ruokaillaankin, on kaapissa mehuja, leipää ja hedelmiä, ja jääkaapissa on leivän päällisiä ja jogurttia ym. Minä otan vain lakupussin kassiin evääksi, että maha vähän pehmenis. Tarvittaessa pyydän jotain lääkkeellistä apua suolen tyhjennykseen...
Täällä myös yksi helmi odottelee jakautumista. Vähän alkaa jo aika käydä pitkäksi tästä odottelusta, mutta ei halunnut tämä helmi ilmeisesti tulla tammikuussa ulos... Siskolikkakin laitteli viestiä, että älä vielä synnytä kun hän on lomamatkalla (sisko lupasi esikon hoitajaksi synnytyksen ajaksi).
Nukkuminen onnistuu myös minulla joka toinen yö; päivällä otan sitten hyvät unet ainakin silloin kun esikko on päiväkodissa. Turvotusta on edelleen aika paljon, joka erityisesti rassaa minua yöllä. Ja paineetkin vain nousee koko ajan...
Vauva on jo kiinnittynyt alas eikä terkan mielestä sieltä enää nouse. Viime yönä oli hieman kipua häpyluulla, mutta supistuksen supistusta ei ole tullut. Sf-mitta minulle huitelee yläkäyrillä, toivottavasti alkaisi jo pikkuhiljaa pienetä. Ensi viikolla vielä neuvola-aikavarattuna ja sitten la:nä matka käy äippäpolille.
Mukavaa tammikuun loppua helmeille!
-vauvaksi- rv 38+3
Huomenna ois miehen siskon häät ja sinne olis tarkotus suunnata. Lähetään sinne jo tänää..
Eilen oli aamulla neuvolalääkäri ja kävelin sine ihan suht reipasta vauhtia. Matkaa tuli yhteensä ehkä puoltoista kilsaa. Hemoglobiini oli mitattu viimeks marraskuun alussa, ni nyt suostu sitte terkka mittaamaan, ku pyysin. Marraskuussa oli ollu 126 ja nyt 120. Eli tosi hyvin kyllä pysyny! Verenpaine 144/73 eli ei oikeestaa minkäänmoista nousua havaittavissa.. Pissa oli puhas ja sf-mitta 34 cm. Seki ihan vähän keskikäyrän yläpuolella.. Mutta väittäsin, että joku ois saanu jopa 36 cm, koska se lääkäri kisko sitä mittaa niin kireelle... Kohdunsuulla ei ollu tapahtunu mitään kolmen viikon aikana ja Paino, joka oli viimeks noussu 1100g muistaakseni viikkoa kohti, oli nyt kolmessa viikossa noussu 800 g. Vissiin mun hedelmiensyömishimo on tehny tehtävänsä. Ei oo nimittäin vielä paino noussu yhteensä ees 20 kg.. Ekaa odottaessa tosiaan sen suunnillee 35.. Lääkäri sano, että vauvan pää on hyvin alhaalla, mutta pitäis vielä viikon verran pitää polvia yhessä.. Mä sanoin, etten kyllä enää ees yritä ku pistelen menemää vaan, miten voimia riittää. Niin kypsyny jo siihen ajatukseen että "pitäis ottaa rauhassa".. Sitä tässä viimiset puoltoista kuukautta mulle toistettu millon kenenki suulla. Nyt on viikkoja kuitenki jo niin paljon, ettei mitään väliä vaikka syntyiski, luultavasti ei ois mitää ongelmaa sen takia..!
Kävin sitte kotiintullessa ostamassa suklaata ku niin teki mieli.. Että kun on kolme perinteistä ässää ja joku lisää siihen vielä suklaan, siiderin ja shoppailun, ni eilen kyllä tuli sitte ässiä oikeen urakalla. Vaan siideri ja shoppailu jäi uupumaan.
Kun muutettiin tähän taloon lokakuun alussa, ni oltiin siinä luulossa, että meillä ei oo häkkivarastoa. Eilen sitte tuli joku ihme aavistus ja ajattelin kurkata, että mitä tosta käytävästä yhen oven takaa löytyy. Siellähän oli suht iso varasto ja ei muutaku hirveellä höökillä sitte aloin viiä tavaraa sinne. Nyt on sängynaluset ja kaappien päälliset vähän tyhjemmät! Ihan mukavaa! Vielä sinne sais viiä paljonki tavaraa, mutta ajattelin jättää jätain nyt vielä tänneki :) Se on tossa niin lähellä, että sinne voi viiä sellasiaki tavaroita, joita käyttää vähän harvemmin, mutta ei kuitenkaa päivittäin.
Illalla sain sitte itelleni kaverin käymää lenkkisaunassa ja voi että oli mukavaa päästä saunomaan pitkästä aikaa! (Edellisestä kerrasta oli jo melkeen 3 viikkoa)
Mutta nyt tarttee lähteä pakkaamaan, ni ei mummolaan lähtö menis kauheen myöhään ja ehtis vielä auttamaan viimesissä valmisteluissa jos siellä tarvetta on.
Mukavia päiviä ja supistuksia!!! Tai sitten vesiä ;)
Leeti rv 36+2
Perjantaina menin ennalta sovittuun kontrolliin Kättärille. Tasan 38 vkoa oli täynnä ja pääsin keskustelemaan lääkärin kanssa käynnistyksen harkinnasta. Lääkäri tutki, konsultoi osastolääkäriä ja ilmoitti, että he ottavat minut samantien sisälle käynnistykseen. Olin tipahtaa pyllylleni, mutta eikun soittelemaan miehelle, että tuo minulle päivän aikana jotain tavaroita. Tässä vaiheessa vielä oletin, että kohta se vauva jo syntyy.
Siirryin osastolle ja käynnistely aloitettiin kohdunsuulle pistettävillä tableteilla perjantaina puolelta päivin. Eka tabletti sai aikaan lieviä supistuksia, jotka eivät kuitenkaan riittävästi voimistuneet. Lauantaiaamuna lääkäri ilmoitti, että hän ei uskalla antaa lisää tabletteja vielä, jos synnytys vaikka lähtee heti käyntiin (ja pah!), koska sekä Naistenklinikalla, Jorvissa että Kättärillä oli sulku päällä eli kaikki synnärit täynnä! Myöhemmin päivällä sain tabuja eikä lieviä supistuksia kummempaa.
Sunnuntaina säännölliset supistukset alkoivat lopulta klo 21 illalla. Soittelin miehelle, että saattaa tulla lähtö, että varautuu siihen. Yökätilö (mies muuten!) totesi, että hän toivoo, etten rupea ihan vielä synnyttämään, että kaikki salit on taas täynnä eikä kukaan ole vielä hetkeen synnyttämässä..! Heti perään hän totesi, että hätätapauksessa hoidellaan synnytys täällä osastolla. Minulla alkoi pukata kylmää hikeä... Suihkussa jaksoin jonkin aikaa supistusten kanssa, mutta sitten oli pakko tulla pois ja hälyttää mies sairaalaan ja vähän äkkiä, että tämä on nyt menoa. Kätilölle ilmoitin, että valitan, tämä syntyy kyllä nyt, mutta että aiemmat synnytykset olleet pitkiä (12h), että hätäkös tässä.
Mies ilmaantui ja jaksoin sinnitellä jumppapallon päällä lämpöpullon kanssa aika pitkään. Kätilö kävi välillä tutkimassa tilannetta ja yllätyksekseni kohdunsuu avautuikin vauhdilla. Klo 12 maissa kätilö ilmiotti, että nyt mennään saliin ja että hän hoitaa synnytyksen, koska ketään muita ei ole vapaana! Kätilö kertoi, että heillä on yksi sali aina varalla, jos joku tulee ambulanssilla valmiina ponnistamaan ja me pääsimme nyt siihen saliin. Eli kätilö juoksi sitten osaston ja synnytyssalin väliä koko synnytyksen ajan! Epiduraali pistettiin samantien, kun pääsin saliin, mutta se ei ehtinyt oikein vaikuttaa, joten hörpin ilokaasua siinä ohessa ja pärjäilin ihan hyvin kivun kanssa. Yhtäkkiä olikin jo ponnistamisen aika ja se olikin kamalaa ja kivuliasta. Vauva oli avotarjonnassa eikä puolen tunnin äherryksen jälkeen suostunut tulemaan ulos. Toinen kätilö tuli painelemaan vatsan päältä, tuloksetta. Lopulta lääkärin piti avittaa imukupilla, koska vauvan sydänäänet teki voimakkaita laskuja. Pieni mustatukkainen prinsessa syntyi lopulta parkaisten klo 02.46. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli vajaa 6h ja muutama tikki kaupan päälle.
Sitten tuli kauhea hetki, kun kätilö ilmoitti, että istukka ei irtoa. Aloin kehitellä kauhuskenaarioita ja mennä paniikkiin, että näinkö tässä nyt kävi. Kätilö ja lääkäri runnoivat mahaa ja totesivat, että ei kuin leikkaussaliin, ei tämä irtoa. Aloin itkeä, toimenpide pelotti niin paljon. Kätilö lohdutteli kovasti ja sanoi, ettei ole mitään hätää, vuotoa on ollut todella vähän, kaikki menee hyvin. Samoin leikkurissa kaikki olivat kovin empaattisia ja lohduttelivat. Epiduraalia pistettiin lisää ja lääkäri halusi kokeilla kerran vielä painaa mahan päältä, nyt kun vatsa oli puuduksissa, ja onneksi istukka lähti sillä irti, ei tarvinnut kaapia. Minut kärrättiin heräämöön, missä itkeskelin vielä hetken itsekseni ja odottelin puudutteen vaikutuksen lakkaamista. Kätilö kävi tuomassa kuvan vauvasta miehen sylissä ja sitä katselin liikuttuneena. Lopulta pääsin osastolle, missä mies vauvan kanssa odottelikin jo. Tyttö jo huuteli kovasti nälkäänsä ja tyyntyi samantien rinnalle. Siinä sitä sitten ihmeteltiin toisiamme.
Synnytys oli varsin rankka kokemus ja tuntui, että tapahtui niin paljon niin nopeasti, ettei oikein tunteet pysyneet mukana. Kotiin päästiin jo seuraavan päivän iltana. Vauva on valloittava pieni killittelijä, joka tosin nukkuu suurimman osan ajasta. Varsinkin isosisko on ihan tohkeissaan eikä malttaisi aamuisin lähteä kouluun, kun "vauva on niin ihana"! Veli pitää vähän enemmän etäisyyttä, mutta kurkkii välillä vauvaa ja toteaa, että ihana.
Torstaina käytiin vielä Kättärillä painokontrollissa aikaisen kotiutumisen takia ja vauvan paino oli tippunut liikaa, eli nyt sitten otetaan lisämaitoja, että saadaan paino nousuun. Maito ei minulla ole noussut vieläkään ja olen huolissani, että nouseeko lainkaan, kun lisämaitoja pitää antaa niin paljon. Yritän nyt sitkeästi pumppailla ja tarjota rintaa joka välissä ja pesiä vauvan kanssa. Hyviä neuvoja maidon nousuun otetaan vastaan! Esikoisen kanssa oli samaa ongelmaa, oli niin pieni, että piti antaa lisämaitoja, mutta maito kuitenkin nousi neljäntenä päivänä synnytyksestä, nyt on jo viides päivä.
Tsemppiä loppumetreille, se on tuskaista, mutta palkinto on sanoinkuvaamattoman ihana!
Hilpsu ja käärö
Ai että tulee näitä synnytyskertomuksia lukiessa tippa linssiin... Minäkin haluan tämän kolmosen jo syliin!!! <3
Mimmi75, rv.37+5
toivon kuitenkin teille kaikille yhtä helppoja synnytyksiä kuin oma viimeisin oli... Tosin siinäkin koettiin muutamia epätovon ja kauhun minuutteja, kun ponnistusvaiheessa supistukset hiipuivat lyhkäseen ja poika meinasi jumiutua luukulle. Onneksi kätilön suihkauttama nenäsumute sai supistuksiin hieman jytyä ja sen suihkeen ja tahdonvoiman avulla päästiin eteenpäin.
Tulehan Hilpsu pian vauvapuolelle. Ja toiset synnyttämään, mars mars!
Kiva lukea muiden synnytystarinoita... Kunpa pääsisi pian itsekin kertomaan oman tarinan :)
Eilen oli neuvola, ja kaikki oli aikas hyvin. Verenpaineet oli vähän noussut, ja painoa oli tullut tasaisesti lisää. Vauva on kuulemma niin alhaalla, että voi tosiaankin syntyä milloin vain. Liikkeetkin on hiukan vähentyneet. Hemoglobiini oli edelleen alhaalla, vaikka olen rautaa syönyt (116), ja nyt vaihdoin sitten taas merkkiä, jos saataisiin vielä viime metreillä lukemat nousemaan. Terkkari veikkaili myös vauvan painoa, ja arveli sen olevan noin neljän kilon paikkeilla... Eli aika hyvän kokoinen vaavi on tulossa :)
Kyselin neuvolassa myös vatsaoireistani, kun ollut tuota pahoinvointia tosi pahasti. Mutta sekään ei osannut sanoa, että onko se vatsatautia, vai ennakoiko synnytystä. Eilen oli kyllä tosi tuskainen päivä, pahaa teki ihan hirveesti, ja välillä ylävatsaa poltti. Tuosta vatsanpolttelusta olen vähän huolissani, että onko se ihan normaalia, vai pitäisikö soittaa jonnekin, ja kysellä mistä se johtuu? Ja sitten eilen alkoi selkäsäryt, oli eilen melko varma, että yöllä saadaan lähteä synnärille, mutta ei oikeastaan yhtään kunnon supistusta noista muista oireista huolimatta :( Vähän tylsää...
Mutta, jos täältä löytyy viisaampia, niin kertokaa, että mistä tuo vatsan polttelu voisi johtua, se tosiaan huolestuttaa..
bambiino & milla rv 38+5
Alkoi muakin itkettää toi Hilpsun synnytyskertomus! Mutta ihanaa että kaikki meni kuitenkin hyvin! Maidonnousuun en osaa antaa vinkkiä, mulla on noussut muistaakseni kolmantena päivänä edellisillä kerroilla ja maitoa tullut liikaakin..
Viime tiistaina oli tentti, johon luin hulluna viimeisen viikon yötä päivää ja perhe jäi täysin paitsioon. Isovanhemmilta sain onneksi apua lastenhoitoon, mutta kyllä tuntui pahalta kun en ehtinyt ollenkaan leikkiä ja lapsetkin ihmettelivät, miksi äiti stressaa ja itkee. Pääsin onneksi tentistä läpi eli uhraukset eivät olleet turhia!!! Keskiviikkona olin energiaa täynnä ja innoissani suunnittelin, mitä kaikkea ehtiikään lasten kanssa tehdä ennen kolmosen syntymää, mutta sitten esikoiselle nousi yhtäkkiä kuume.
Torstai vietettiin sitten kotosalla ja eilen perjantaina selvisi, että tauti on parvorokko! Tytölle tuli kovat punoitukset poskiin ja mielestäni diagnoosi on aika selvä. Illan vietinkin sitten etsien netistä tietoa, miten vaarallista tuo olisi näillä viikoilla sikiölle. Ilmeisesti riski on aika pieni, mutta _voi_ aiheuttaa jopa sikiön kuoleman. Soitin Kättärille, jossa sanoivat että mene maanantaina neuvolaan. Olen vähän epäileväinen, että löytyykö sieltä neuvolasta aikoja tai pääseekö edes puhelimella läpi.. Pitää nyt käydä tarkistamassa kyllä, kun heti alkoi pelottaa ja vauvan potkutkin tuntuvat heikommilta kuin edellisinä päivinä..
Muuten ei olis mitään kiirettä vielä syntyä, mutta tuon parvorokon takia kyllä.. Toisaalta mulla on kauhea nuha ja lapset kipeinä, joten olis kiva saada kaikki terveiksi ja ehtiä vähän laittaa kotia ennen synnärille lähtöä!
Mulla ei ole ollut yhtään kipeitä suppareita vielä, ja kivuttomatkin lakkasivat, kun tenttistressi (ja tuntien paikallaan istuminen) oli ohi. Eli siinä mielessä luulen, että pari viikkoa menee vielä ainakin.
Ristiriitaisin fiiliksin siis täällä..
Sunny + Tytti 37+4
Eli huomennahan se alkaa virallisesti "meidän kuukausi"! Nyt on iltakin niin pitkällä, että ainakaan meille ei enää tammikuun puolella vauvaa tule... Vaikka malttamattomana odottelenkin, niin pitää yrittää nyt malttaa mielensä ja yrittää ajatella, että joka päivä on lähempänä omaa kääröä.
Tämä epäsäännöllinen päivittäinen supistelu vaan rassaa, ja joka kerta ku niitä tulee, niin herää toivo että jos vaikka nämä nyt voimistuis ja lähdettäis tositoimiin, mutta sitten niitä tulee vaan muutama ja hiipuu... Viime yönäkin valvoin, kun tuli jo pari sellaista tosi napakkaa (vedet nousi silmiin). Muutenkin nukun niin huonosti, kun pitää ravata vessassa eikä saa sängyssä millään hyvää asentoa. Liitoskivutkin vaivaa... Vali, vali... Mutta kyllä jo kuukauden sisällä vauva on sylissä, se on nyt jo ihan varmaa (siis vaikka menis 2 viikkoo la:n ohi)!
Mimmi75, rv.37+6
Ihanaa on jo helmikuu! Todellakin tajusin sen äsken kun näin jääkaapin ovessa kalenterin. Voi kun jo saisi vauvan, vaikka merkkejä supistuksista tms. oireista ei vieläkään ole. Harmi :(
Erittäin vauvarikasta helmikuuta kaikille!! (Aamupala odottaa taas tekijäänsä...)
tiia, la 10.2
Täälläkin ollaan vielä yhtenä kappaleena. Päivittäin supistelee paljon ja eilen illallakin tuli taas 6 tuntia säännöllisesti harkkasuppareita, mut ei ne siitä kovemmaksi muutu. Alkaa olla aika turhauttavaa kun tätä on nyt jatkunut 4 päivää, mutta vauvaa ei vieläkään kuulu.
Ihanaa kuitenkin kun on helmikuu! Vihdoinkin!
mandariini80 rv 39+5
Täällä tosi hirveä olo :( Koko eilinen päivä meni jo tuskaillessa, kun niin kauhea päänsärky, ja yö meni valvoessa, ja samat säryt jatkuu tänäänkin... Soittelin jo päivystykseenkin, että onko mitään muuta särkylääkettä kuin panadol, mitä voisi ottaa, mutta ei kuulemma oikein ole. Se on kyllä ihan se ja sama, että ottaako sitä vai ei. Ei mitään tehoa, kun tämä on migreenisärkyä. Eli tällä hetkellä kaikki ärsyttää suunnattomasti... Kotiväen kannattaa vähän varoa...
Ja näitä muita oireita ei ole juuri lainkaan. Tuntuu taas siltä, että ei täältä lähdetä vähään aikaan vielä synnyttämään. Ja voin sanoa, että sekin ärsyttää!!!!!
bambiino & milla rv 38+6
Ei tullut meille tammikuun puolella vauvaa vaikka jossain vaiheessa olin ihan sata varma asiasta. No nyt tämä raskaus on kestänyt pidempää kun viime kerralla ja olo alkaa olemaan jokseenkin levoton. Ei jaksaisi enää odottaa, olen nyt pari päivää ollut vielä tosi itkuherkkä tuntuu et joka asia alkaa itkettämään ja ahdistamaan.
Niitä harjoittelusuppareita tulee jatkuvasti ja ärsyttää kun eivät siitä kovemmaksi muutu. Alapäässä vihloo ihan mielettömästi, tuntuu et joku veitsellä siellä vääntäisi onks ne niitä liitoskipuja vai mitä?!? En muista et aiemmissa raskauksissa olisin moisesta kärsinyt. Ja vauva vääntää itseään siihen malliin että olin eilen aivan varma, et se mun joskus syksyllä näkemäni uni toteutuisi ja vauva puskee itsensä mahan läpi... Plaah! Mitä valitusta... näyttää olevan taas tämmöinen päivä.
Kaikesta huolimatta oikein mukavaa helmikuuta! Eiköhän meistä suurin osa lisäänny tässä kuussa:)
Miina rv 39+1
ettei enää tänne odotuspuolelle olisi mitään asiaa... Mutta pitää hypätä katsomassa vähän väliä, josko joku taas olisi käynyt jakaantumassa... Sitkeästi näkyy suurin osa helmistä tosiaan olevan hekmiä, eikä hätähousuja kuten meillä...
Ihana rauha kotosalla, isommat kolme lähtivät isin ja isovanhempien kanssa luistelemaan ja me pikku-ukkelin kanssa "lepäillään" kotosalla... ja roikutaan netissä sivuilla, jonne mulla ei enää (ainakaan toistaiseksi...) pitäisi olla asiaa.
Supisteluja kaikille niitä toivoville... Uskomatonta, mutta totta - minä en enää muista mitään miltä supistukset tuntuvat, vaikka elin niiden kanssa monta kuukautta...
Katjalah + "Simo"2vkk
tämän siitä saa, kun kirjottaa 5-sormisysteemillä vauva sylissä...
meidän kuukausi :)
vaikka en todellakaan uskonut että tänne asti joutuisin odottelemaan,olin niin varma että vauva putkahtaisi tammikuun puolella.
alku vkon tosiaan ollut tosi väsynyt, nukkunut 12 yöunia ja lisäksi päikkäreitä. ja nyt loppuvkosta en millään malttaisi pysyä paikoillani.oon imuroinut,pessy lattiat,järjestänyt vaatehuoneen,pessy pyykkiä,astiat,puunannu keittiön ja nyt teen kauheen satsin erilaisia ruokia pakkaseen.tekis mieli mennä ulos kävelemään mutta kun en meinaa saada tota ukkoa ylös tuolta sohvalta.jotenki ei uskalla yksin lähtee jos sattuukin jotain.vaikka ei noita supistuksia oo oikee ollu.
huomattiin eilen et masu on laskenut "tosi" paljon..näytti hassulta kun on tilaa rintojen ja masun välissä heh :)
keskiviikkona on neuvola ja meidän ensimmäinen vuosi päivä!
nyt uuden ruuan kimppuun..
supisteluja!!
bratzh 39+3
Taas on viikko vierähtänyt niin kovaa kyytiä ettei meinaa ite pysyy edes perässä. Ei voi tajuta että nyt on jo helmikuu ja vauvan tulo on enää päivistä kiinni! Tänne ei muuten kummempia, torstaina oli neuvola ja siellä kaikki ok. Verenpaine oli 122/85 mikä oli ihan normaali mulle paitsi alapaine vähän korkeempi kun yleensä. Painoa oli tullut kahdessa viikossa 200g lisää eli ei paljoa. Vauvan syke oli 135 ja sf-mitta huimat 29 ! :) Vauva liikkuu vähemmän kuin aikaisemmin tai ainakin liikkeet ovat muuttuneet erilaisiksi. Ei enää niin paljoa kovia potkuja ja heilautuksia vaan lähinnä sellaista völjyntää. :) En oikeen osaa selittää sitä paremmin. Maha on kuitenkin välillä mitä ihmeellisemmän muotoinen kun pikkuinen siellä venyttelee.
Tuntuvia supistuksia ei ole vieläkään tullut yhtään, ei niin minkäänlaisia.. Noh, keskiviikkona taas äpolille katsomaan josko vauva jo olisi kääntynyt paremmin ja jos ei niin sit varaillaan sektioaikaa.
Laurander ja vaavi 38+5
Eilen siis oli neuvolalääkäri ja samalla oli synnytystapaarvio. Oli ehkä maailman kauhein kokemus. Lääkärinä meillä kun on sellainen n 60v vanha mies joka ei ole mitenkään hellä. Meinasin sitä jo jalalla potkasta :)
Mutta siis lantio oli hyvä, sf mitta kasvanu sentillä. Toivoin että kohdunsuulla olis tapahtunut jotain, mutta EI MITÄÄN! Vähän jäi harmittaa kun toivoo sitä nyyttiä jo. Muuten kaikki arvot on kodallaan ja pissa puhdas ja sen sellaista.
Ensviikolla on taas uus aika.
normutin & bubu 36+5