Muita joille vauva-ajan ihanuuden loppuminen oli kova paikka?

Tuli tuosta uuden äidin tilitys-ketjusta mieleen, että ajattelin itsekin vuosia sitten silloin kun esikoinen oli pikkuvauva, että onpa ihanaa ja suloista tämä perhe-elämä. Sitten kun ihana ja suht helppo vauva-aika loppui, minulle tuli pieni romahdus. Olin pettynyt itseeni ja maailmaan ja lapseenkin, kun autuas olo ei jatkunutkaan koko ajan. Pääsin kriisistä, kun järkeilin sen lapsi ei muuta minunkaan elämääni pysyvästi ihanaksi (vaikka lapset ovat edelleen rakkainta maailmassa). Onko kohtalotovereita?