Mina vuonna olette nailla nakymin maksaneet asuntolainanne pois? Minka ikaisia olette silloin? Onko sen kunniaksi jo suuria suunnitelmia?

Sitä ei myöskään tässä kysytty, että kuinka kauan olette jo maksaneet lainaanne.

Mutta varmasti on olemassa ihmisiä jotka jo nuorena on ottanut ensimmäisen asuntolainan. Luulisin että jossain maaseudulla se on aika yleistä jopa. Ja joku rivarikaksio jossain rovaniemellä nyt ei hinnallaan paljon päätä huimaa. Toista se on täällä pääkaupunki seudulla.



Me ollaan maksettu lainamme todennäköisesti viimeistään vuonna 2020, mä olen silloin 44-vuotias ja mies 49-vuotias.

maksettuakin. Varallisuudesta ei voi sanoa mitään pelkän laina-ajan perusteella.

ylimääräisiä lyhennyksiä tehdä, niin v. 2017.

Ollaan silloin 45 ja 48.

Tarkoitus on kuitenkin maksaa lainaa nopeammin pois kunhan minä palaan perhevapailta työelämään. Lyhennykset on nyt kovin pienet, sillä ei haluta köyhäillä vaikka pienet lapset hoidetaan kotona.



Mitään ihmeellistä ei varmaan tehdä kun lainat on maksettu. Tehdään jo nyt kaikkea kivaa =)

ei ole perintöjä eikä isoja omaisuuksia.

Asutaan melko pienessä vanhassa rivitalohuoneistossa, joten laina ei alunperinkään ole ollut kovin suuri. Isoa lainaa ei haluttu ottaa, vaikka pankki sellaisen olisi kovin mielellään meille tyrkyttänyt.

koska otetaan tää 200 000 ¿ niin myöhäisessä vaiheessa. Asuntolainaa meillä on kyllä ollut jo 10 vuotta, mutta talo jonka omistimme ennen tätä oli niin huono sijoitus, ettemme saaneet siitä juurikaan voittoa (huono sijainti). Hyvä kun saimme edes myytyä!



Toisekseen emme olekaan voineet maksella mitään suuria summia koska olen ollut poissa työelämästä yli 6v, 3 lapsen kanssa. Vasta nyt palaan täysillä työelämään ja voimme kuvitella ottavamme vähän isomman lainan. Mulla on erittäin hyvät mahikset saada tehdä pajon töitä, ala on aika hyvin palkattu vieläpä.



Joten en sitten tiedä kestääkö tuon 30 vuotta saada talo maksettua pois. Kunhan nyt maksetaan ja pärjäillään, se on pääasia.

Meillä on vasnha, rapistunut rivaripätkä, kooltaan ihan minimi 5-henkiselle perheelle. Silti 30 vuoden laina, eikä tosiaankaan mitään toivoa jäädä hoitovapaalle tms. Missä murjuissa nämä " vaatimattomasti" elävät oikein asuvat, kun ovat maksaneet lainansa hetkessä?

Meidän asunto rivarineliö maksoi v. 2002 120 000 ja risat. Lainaa otettiin 90 000 ja myöhemmin remonttia varten 20 000 lisää. Lainaerät vaihdelleet n. 600-900 euroa. Näillä näkymin laina saadaan maksettua 15 vuodessa.

mutta nyt mies jätti perheensä ja joudun ottamaan oman ison lainan ihan yksin, joten eiköhän sitä ikää ole lähemmäs 60 vuotta ennen kuin se on maksettu (jos terveyttä ja työtä riittää).

Omia säästöjä oli jonkun verran ja lainaa otettiin 180000 euroa, 15-vuoden laina-ajalla. Mies tosin tienaa kyllä ihan hyvin, mä itse olen pienipalkkainen. Silti olen ollut lasten kanssa sen 3 vuotta kotona ja ollaan kuitenkin pystytty laina hoitamaan normaalisti ilman kitkuttelua. Asutaan Tuusulassa. Kun laina on maksettu olen 45-vuotias ja mies on 49-vuotta. Ei ihan nuoria mutta ei olla vanhojakaan. Eikä meilläkään mitään suuria suunnitelmia ole mitä tehdään sitten kun laina on maksettu kokonaisuudessaan.



Mutta sitten kun ollaan eläkkeellä, niin sitten matkustellaan. Nyt siihen ei ole pahemmin aikaa.

Meillä on 15 vuoden laina, eli vielä 8 vuotta maksamista.

Että ovat ehkä saaneet ostettua ekan asunnon heti lamavuosien jälkeen kun olivat halpoja. Sit myivät voitolla ja ostivat kalliimman jne.



Esim. veljeni perhe on tehnyt näin ja heillä on kohta maksettu uusi paritalon pätkä Nurmijärvellä. Maksoi 250 000 ¿. Sitä ennen olivat ostaneet ja myyneet ehkä 2 asuntoa hyvällä voitolla. Sattumoisin kun saivat hyvät työtkin heti laman jälkeen!



Ite oon kituutellut hoitotuella hyvien vuosien aikana...

kaksi lamanaikana ostettua yksiötä Kalliosta, jotka myytyämme saimme 180 m2 omakotitalon pienellä lisälainalla (pohjoispohjanmaalta kylläkin). Nyt talo maksettu ja suunnittelemme vapaa-ajan asunnon ostoa Rukalta. Kunhan lama taas iskee

Meillä lainaa vielä 15 v jäljellä, olen siis 44v kun ollaan lainasta vapaita (tällä tahdilla).



Moni 90-luvulla asuntonsa hankkinut voi olla onnellinen, oli halvat hinnat jne. Me ostettiin just ennen pahinta nousua, vuonna 2003.

ostettu vuonna 2005 alueelta, joka oli silloin epätrendikäs ja nyt imago ja hinnat nousussa.

Talo on wanha ja asunto oli täysin peruskuntoinen. Asuntoa on laajennettu itse ja remontoitu kaikki: pinnat, eristeet, sähköt, putket, lämmitysmuoto jne... Vähän kuin rakennettu vanhan sisään uusi. Rempparahaa nipistetty palkasta pikkuhiljaa. Ei kyllä sitten ollakaan mitään ulkomaanmatkoja tehty..

Saatiin asunto todella halvalla ja iskettiin jo ennen ekaa näyttöä. Myyjä (ihan kiinteistövälittäjä) ei ehkä aivan ajantasalla hintapyynnön kanssa.



Eli tuuria, omaa viitseliäisyyttä rempassa ja perintörahoja puolet asunnon hinnasta. Tuloihin nähden sopivan isot lyhennykset ja kaksi kertaa vuodessa kertyneillä säästöillä lyhennetty ylimääräistä. Joo, poikkeuksellista on, mutta täysin mahdollista.

veitsen kääntämistä haavassa...

Saataisiin muuten asunnostamme nyt melkein nelinkertainen hinta ostohintaan nähden.. =D

(Tietenkin remonttiin on mennyt rahaa ja hermoja ja oman työn määrä suunnaton. Remonttimenojenkin kanssa voittoa voisi nyt tehdä yli tuplasti sen, mitä ollaan asunnosta+remontista maksettu.)

Mutta enpä usko, että se jää viimeiseksi lainaksi, sillä tarkoitus olisi jossain vaiheessa ostaa isompi talo. Kiirettä ei ole mutta sitten kun sopiva osuu kohdalle.

Meillä on vuonna 2006 valmistunut omakotitalo (itse rakennettu, ei mikään Älvsbyhus tms.) autotalleineen omalla tontilla pikkukaupungissa.

lainaa 120 000 , talo maksoi 225 000. Tuokin lainamäärä kauhistutti ja ollaan tehty paljon ylimääräisiä lyhennyksiä. Alkuperäisestä laina - ajasta tippunut pois jo useita vuosia. Esim . 300 000 t euron lainaa en ikinä uskaltaisi ottaa, mielenterveys ei kestäisi sellaista velkataakkaa.

nykyinen on maksettu kun olen 65 v