Ystäväni on aikoinaan joutunut muuttamaan lapsuudenkodistaan tyhjin käsin omilleen. Muita?

Auto ja polkupyörä oli, tosin nekin olin ostanut itse tienaamillani rahoilla.



Ei ollut kippoa ei kuppia, onneks oli lamavuodet opiskelujen alkaessa ja sain täysin kalustetun asunnon astioineen televisioineen. Kämppä oli aiemmin ollut reissumiesten boksi ja laman aikaan niille ei ollut käyttöä siinä tarkoituksessa



No ensimmäinen muutto oli ainakin helppo. Jokunen vaateriepu tais olla muovipussissa

tekstissään täsmentänyt saiko kaverinsa MITÄÄN vai mitään mukaansa.



Luulen, että ap itse on saanut aika paljon ja siksi tätä ihmettelee?

Ap voisikin tulla lisää kertomaan, mitä itse olet saanut, entä muut ystäväsi?

Monia surullisia kohtaloita täältäkin saa lukea. :(



Vanhempani ovat tukeneet minua rahallisesti muutettuani omilleni ja varmasti olisivat tukeneet enemmänkin, mutta kieltäydyin. Ovat erittäin huonotuloisia, että mistään rikkauksista ei ole kyse.



Minäkin aion lapsiani tukea varmasti elämässään niin henkisesti kuin taloudellisestikin. En halua hemmotella pilalle, mutta ei siitä kukaan pilalle mene, jos juuri omaan ensimmäiseen kotiinsa muuttaneelle ostaa sohvan ja lampun.



En pidä yhtään tästä suomalaisesta mentaliteetista, että lapset potkaistaan heti 18-vee kodistaan siipiään kokeilemaan melkein ilman rihmankiertämää. Kyllä siinä täytyy olla kiintymyssuhteessa jotain vikaa..?!

Olen 64 (?).



Itsekin aion ehdottomasti ostaa edes jotain lapsilleni kun he muuttavat pois. Edes petivaatteita, mukeja, verhoja, lampun tms. Eivät he siitä piloille mene. Syömäänkin saavat tulla jos haluavat.



Ajattelen vain mieheni perhettä. Mieskin on saanut paljon kaikenlaista pientä, hänellä on hyvä suhde vanhempiinsa ja sisaruksiin. Mies on ahkera ja työteliäs, ei pilalle hemmoteltu. Hän sai ainakin kalusteita yms. kun muutti kotoaan, kuin myös sisarukset. Vanhemmat myös antoivat rahaa jos oli tarvetta.

Ja johan aloituksessa sanotaan, että ei mitään. Ja ei mitään tarkoittaa, että ei mitään, eikä että ainoastaan normaali määrä tavaraa.

Vierailija:

tekstissään täsmentänyt saiko kaverinsa MITÄÄN vai mitään mukaansa.

Luulen, että ap itse on saanut aika paljon ja siksi tätä ihmettelee?

Ap voisikin tulla lisää kertomaan, mitä itse olet saanut, entä muut ystäväsi?

vaikka en mitään saanut mukaani: mutta kuin sen oman autoni ja pyöräni.

En ollut odottanutkaan yhtään mitään. Minä olin erittäin iloinen kun pääsin maailmalle. Napanuora katkesi kerralla.



Yhden kerran sit opintojeni aikana vanhemmat antoi sata markkaa. Se ei tuntunut mukavalla kun tiesin että he on vähissä rahoissa.



Suhteessa vanhempiin ei ole mitään vikaa. Minusta tuntuu taas oudolle jos sitä tavaraa ja rahaa tulee kotijoukoilta. Siinä suhteessa on minun mielestä jotain kieroutunutta

äitinä en ymmärrä että joku heittää lapsensa pois ilman mitään mukaan otettavaa. eikä kyse ole rahasta vaan siitä että haluaa auttaa lapsensa hyvään alkuun eli antaa sen mitä kykenee ja osoittaa tukensa. ei se nuorikaan aikuistu yhdessä päivässä, kun kotoaan pois astuu, vaan vähitellen ja tukea tarvii. kyllä sitä rahankäyttöä ja hankintaa joutuvat opettelemaan nekin, jotka on kotoaan liinavaatteet ja lusikat saaneet. Tarpeellista tavaraa on niin paljon, että pelkästään niiden hankkimiseen menee aikaa ja vaivaa. En kyllä itse pitäisi kotiini yhteyksiä, jos en sieltä mitään apua olisi soluasuntoon muuttaessani saanut.

Mä olen pitänyt tuota ihan luonnollisena asiana: miten sen olisi sitten pitänyt olla? Vanhempien ostama asunto ja uudet huonekalut?

Petivaatteet, astioita, verhoja, yms. yms. kuitenkin sain - sekä vanhoja, että tarpeen mukaan uusiakin.



Sitten kun muutin kunnon kämppään sain taas lisää huonekaluja, ja niitä haalittiin sekä kotoa ylimääräisiä, että käytiin ostamassa jos jotakin jäi uupumaan.



Sain koko opiskeluajan pientä rahallista tukea, mutta tein myös itse aina töitä sekä opiskelujen ohella että kesäisin. Silti vanhemmilta saatu satanen lämmitti aina ihanasti :-)



Lapseltani ei tule puuttumaan mitään, eli hän saa muuttaa varmaan omaan asuntoon Hgin keskustaan, jos sinne aikoo opiskelemaan. Tämä ei tosin ole omaa ansiotani, vaan miehen miljoonperintöjen kautta. Hyvä niin, olen jo etukäteen onnellinen lapseni puolesta. Kalustusta yms. rekvisiittaa ei varmasti hankita kaikkea uutena, mutta varmasti löytyy sen verran ylimääräistä tavaraa, että hän pääsee niillä mukavasti alkuun.

Toki ymmärrän, ettei kaikille ole, mutta se, ettei periaatteen vuoksi (kun lapsesta tulee laiska ja aloitekyvytön) voi auttaa hankinnoissa tms. on jo todella typerää!