Ystäväni on aikoinaan joutunut muuttamaan lapsuudenkodistaan tyhjin käsin omilleen. Muita?

olin lukion tokan alussa ja muutin soluun jossa oli onneksi huonekalut. Jotenkin siitä vaan selvittiin. kesätöillä, opintotuilla. Ostin kaikki kamat kirppareilta, esim. astiat. Vaatteitakin sain tosin vähän mukaan, ei esim. tainnut talvitakkia olla ja esim. ei ollut moneen vuoteen kunnon talvikenkiä, tungin vain itse kudottuja villasukkia puolikenkiin (siihen aikaan oli kirppareita huonommin, niiltä ei löytynyt kaikkea kaikkia kokoja)



t. alkoholoistiäidin ytär

jotka vei kasoittain uusia lahjaksi saatuja lakanoita ja pyyhkeitä ja pahvilaatikollisen vanhempien vanhoja astioita ensimmäiseen uuteen opiskelija-asuntoonsa lukion jälkeen, voineet kuvitella miten monimutkaista oli hankkia kaikki tavarat itse ansaituin rahoin ja vielä käydä lukio läpi siinä samassa.



Jouduin itse mm. maksamaan yo-juhlien tarjottavat jne. Onneksi pääsin jouluksi aina yhden ystäväni kotiin kahdeksi päiväksi vierailulle.



t. 43

itse sain isältä onnenmarkan vuonna 1981, kun kotoa muutin opiskelemaan... nykyään akateeminen koulutus x 2 ja oma asunto

Meillä minä sain valita lapsuudenkodista rakkaimmat astiat (ei siis mitään sarjoja vaan sellaisia, mihin olin kiintynyt, tyyliin punainen muovikulho...) mukaani, samoin äidin kanssa käytiin Ikeassa ostamassa valtavat ostokset, kun muutin opiskelemaan. Olin tosi kiitollinen vanhemmilleni - he auttoivat minut hyvin alkuun.



Itse aion myös auttaa poikani taloudellisesti alkuun. Se maksaa itsensä takaisin varmasti, kun ei tarvitse stressata heti alkuun rahasta.



Osa äidin ja isän lahjoittamista tarvikkeista on vieläkin käytössä. Made in Tsekkoslovakia sähkövatkain tosin hajosi joulunpyhinä.

tavanneet heitä.

minun mieheni ei saanut mukaansa kuin sängyn ja työpöydän. Tänä päivänä hänellä on 70 000 e auto, okt Helsingissä, ei mitään lainoja, 4 000 e telkkari...



So what, ettei hän saanut lusikan lusikkaa kotoa lähtiessä? Ai niin, vanhemmat kyllä sitten ostivat hänelle harmaat verhot ensimmäiseen kotiin...

Ei muutenkaan saaneet juuri apua, mitä nyt perunoita isän vanhemmilta. Äiti muistaa sen aina, ja onkin auttanut mua (ja meidän perhettä) aina paljon, periaatteella:" Enemmän te sitä apua nyt tarvitte kun sitten kun me kuollaan" . Kitios äiti kaikesta, noudatan samaa periaatetta kun oma lapsi lähtee kotoa!

Siis sain mukaani omia lakanoitani ja pyyhkeitä, joitakin yksittäisiä astioita jne. Tottakai vähitellen ole ITSE hankkinut astiastot yms. Ja tuparilahjoina ym tullut kaikkea tarpeellista aikanaan.



Olen aina ollut onnellinen ja minulla on läheiset suhteet vanhempiini jne. En vain ajatellut, että heidän pitäisi jotenkin " antaa mulle kaikki" .

toi ole ihan normaalia?

Siis häh, oletatteko, että vanhemmat maksaa kaiken, kun asutte yksin?

Mä sain kyllä vanhemmilta kodinkoneita ja huonekaluja ym., mutta en mitään vedenkeitintä ja vanhaa pöytää isompaa. Enkä rahaa juuri koskaan. Hyvät synttärilahjat ja joululahjat kylläkin. En ole edes olettanut mitään raha-avustuksia. Kesätienisteillä ja opintotuella porskutettu.

Ero on valtava paitsi ihan käytännössä (siinä oikeasti on aika monta kuukautta opintotuista säästelty, ennen kuin saa hankittua sen patjan, peiton, tyynyn, lakanat, pyyhkeen, pari lautasta, veitsen, haarukan, lusikan, lasin ja mukin, kattilan, paistinpannun jne. kun samalla pitää kuitenkin hankkia muuta elämiseen tarvittavaa ja opintotuki on todella alhainen. Vielä suurempi ero on kuitenkin periaatteessa. Ei se alle parikymppinen niin aikuinen ole, etteikö tarvitsisi vanhemmiltaan kannustusta ja selvää näyttöä välittämisestä. Lapsen heittäminen tyhjin käsin maailmalle on välinpitämätöntä ja ilkeää. Vaikka paljon ei olisikaan antaa, niin vähänkin antaminen muuttaa asian jo ihan toiseksi.

miten normaalia on saada vain vähän vanhaa tavaraa. No niinhän se onkin, mutta ketjun aloitus olikin, että jotkut joutuvat aloittamaan ihan tyhjästä, ilman niitä vanhoja lakanoita, lempikippoa tai sukulaisten vanhaa pöytää.



Ja varmasti on rankempaa.



Ja vielä selitys: tyhjin käsin tarkoittaa, että käsissä ei ole MITÄÄN.

kuin omat vaatteesi ja niistäkään ei esim. talvitakkia tai -kenkiä tai muita kalliimpia.

Vierailija:

toi ole ihan normaalia?

Siis häh, oletatteko, että vanhemmat maksaa kaiken, kun asutte yksin?

Mä sain kyllä vanhemmilta kodinkoneita ja huonekaluja ym., mutta en mitään vedenkeitintä ja vanhaa pöytää isompaa. Enkä rahaa juuri koskaan. Hyvät synttärilahjat ja joululahjat kylläkin. En ole edes olettanut mitään raha-avustuksia. Kesätienisteillä ja opintotuella porskutettu.

Vierailija:

toi ole ihan normaalia?

Siis häh, oletatteko, että vanhemmat maksaa kaiken, kun asutte yksin?

Mä sain kyllä vanhemmilta kodinkoneita ja huonekaluja ym., mutta en mitään vedenkeitintä ja vanhaa pöytää isompaa. Enkä rahaa juuri koskaan.

Astioita saatu myös, ja rahaakin. Kaikki on tullut pyytämättä, ja tiedän kyllä että ollaan saatu keskimääräistä enemmän, vaikka ekaan asuntoon muutettaessa olikin vain patjat lattialla, miehen sukulaisten vanha tietokone ja yksi pieni kirjahylly. Pikkuhiljaa on saatu tavaraa, kun vanhemmat on uusineet omiaan, toki saatu tavaraa myös miehen vanhemmilta samaan tyyliin. Meidän alalla on paljon pakollisia ja kalliita kursseja, ei mulla olis ollut varaa niitä maksaa ilman vanhempien apuja. Etenkin kun ne kurssit ovat suurimmaksi osaksi kesällä, ja vaikeuttivat siksi kesätöiden saantia.

-49 taisin olla

moni tuntuu muuttaneen omilleen tyhjin käsin, niinkuin minäkin. Minusta se on vaan tervettä kun saa ihan itse oppia ja tajuta miten paljon rahaa kaikki vaatii. Eikä kaikkea saa heti eikä ilmaiseksi.

Ne muutamat kipot ja pyyhkeet ym välttämättömän hankin kirpparilta/kierrätyskeskukse´sat. Eipä siihen juuri rahaa tarvittu. Patjalkla nukuin ja ihmettelin että mikäö ero siinä on, onko se patja lattialla vai nostettuna parikymmentä senttiä lattiatasosta. Ei kai se siitä pehmene?



Ja mun vánhemmat on kaikkea muuta kuin ilkeitä.

opiskelemaan. Niin minullakin. Osa oli saatu lahjoiksi jo aiemmin, mutta muuttaessa äitini vielä osti lahjaksi kaikenlaista tarpeellista kuten keittiösakset, yleisveitsen, juustohöylän, perunankuorimaveitsen jne. Monien olen nähnyt opiskelemaan muuttavan ja vaikka lähes kaikki ovatkin muuttaneet kalustettuihin opiskelija-asuntoihin, niin ikinä en ole nähnyt tyhjin käsin muuttavaa, vaan käytännössä kaikilla on äiti ja isä pienen muuttokuorman kanssa tuomassa uuteen omaan kotiin. Yleensä vielä muuton jälkeen lähtevät kauppaan ja takaisin tullaan isojen vanhempien maksamien ruokakassien kanssa.

Vierailija:

moni tuntuu muuttaneen omilleen tyhjin käsin, niinkuin minäkin. Minusta se on vaan tervettä kun saa ihan itse oppia ja tajuta miten paljon rahaa kaikki vaatii. Eikä kaikkea saa heti eikä ilmaiseksi.

Joo, en tosiaan tajunnut, että ap tarkoittaa, ettei saanut YHTÄÄN MITÄÄN mukaan kotoa. Meillä oli sentään iso talo ja pari sukulaisten kuolinpesää, joista riitti jotain peruskeittiötavaraa ym. Ja oli kerätty varastoon sellaista kotoa käytöstä poistettua tavaraa, jota sai ottaa. Ja vanhemmilta sisaruksiltakin riitti jotain astioita ym ylijäämää pienemmille sisaruksille. Lisäksi sain yo-lahjaksi järkevää tavaraa (imuri, paistinpannu, kahvinkeitin, lakanoita, astioita..). Ja vielä muutin puolitutun kalustettuun asuntoon, josta kannoin häkkikomeroon ne huonekalut, joista en pitänyt!

Itse säästin ja ostin sängyn, verhot, lamppuja ja jotain sellaista.

Ok, asemani oli hyvä ja ilmeisen normaali, kuten olin kuvitellutkin.



Luulin, että tarkoitettiin, että vanhemmat maksaa vuokran ja ostaa sohvat ym.. Sori, nolona tunnustan, että ihmettelin ihan turhaan.



Hankalaahan tuo olisi, jos ei mitään saisi kotoa. Onneksi on kalustettuja opiskelija-asuntoja, mutta ei niitäkään kaikille riitä.

Itseäni oikein kylmää ajatella, miltä olisi tuntunut, jos ei olisi saanut. Ei pelkästään se, että on käytännössä hankalaa, mutta kuinka hylätyksi sitä olisi itsensä tuntenut. Itselleni omilleni muutto oli vähän jännää, aavistuksen pelottavaakin, mutta ennen kaikkea hienoa ja kivaa. Vaikka opintotuki ei suurensuuri ollutkaan, niin solussa asuen pystyi sen avulla elämään. Oli kiva päättää ja huolehtia täysin itse asioistaan.

Mutta taustalla oli kokoajan vahva turvaverkko, kävin usein viikonloppuisin lapsuudenkodissani, jos tuli pulma eteen soitin äidille tai isälle ja kysyin neuvoa. Kerran jopa hakivat minut opiskelupaikkakunnalta lapsuudenkotiin sairastamaan, kun influenssa nosti lähes 40 asteen kuumeen ja ei millään hellittänyt ja olin ihan sippi. Joulu- ja synttärilahjat olivat isoja ja joskus sain ihan suoraa rahaakin. Lisäksi tiesin, että jos olisin joutunut taloudellisesti pulaan, olisin voinut pyytää heiltä hieman rahaa ja olisin saanut. En ikinä pyytänyt, mutta sen mahdollisuuden olemassaolo vähensi kummasti stressiä.

Ero siihen, että olisi heitetty yksin kylmään maailmaan ilman mitään, on valtava.

60

Vierailija:

Luulin, että tarkoitettiin, että vanhemmat maksaa vuokran ja ostaa sohvat ym.. Sori, nolona tunnustan, että ihmettelin ihan turhaan.

Hankalaahan tuo olisi, jos ei mitään saisi kotoa. Onneksi on kalustettuja opiskelija-asuntoja, mutta ei niitäkään kaikille riitä.

Otin vain niin paljon kuin sillä menolla pystyin ottamaan, eli pari kassia. En todellakaan saanut mitään huonekaluja tai muuta. No melkein sain kengän kuvan persuksille, sen verran rakastettu lapsi olin. En ole ikinä saanut penniäkään keneltäkään, en edes saanut taskurahaa vanhemmilta. Jouluna sain pari lahjaa, sen myönnän, mutta mitään ylimääräistä katon ja ruoan päälle ei tippunut.



Enkä kyllä mitään niiltä odottanutkaan, hakkasivat ja riepottelivat kunnes tuli pinna täyteen ja lähdin lukion tokalla. Toiset kaverit kyllä saivat kaiken yksiöstä lähtien, autot, huonekalut, äidit ramppasi joka viikko ruokakassien kanssa.



Itse on koko omaisuus haalittu, ja tosiaan nyt sitä on riesaksi asti.

Sänky me ostettiin kirpparilta. Pöydän sain tosiaan sukulaistädiltä, sekin oli 50-luvulta.



Sitten muistaakseni ostelin pikkuhiljaa jotain mukeja, haarukoita ja veitsiä, verhoja jne.



Eli LÄHES tyhjin käsin kuitenkin lähdin minäkin. Mutta vanhempani ovat tosi köyhiä (ovat vieläkin).



Itse en ksokaan antaisi oman lapseni lähteä noin ilman mitään maailmalle. Kyllä ostaisin/antaisin edes vähän enemmän kun itse sain!



Enkä tiedä muuten ketään joka olisi lähtenyt yhtä tyhjin käsin kuin minä!! Monet saivat mennä ostamaan kalusteita vanhempiensa kanssa, kävivät samalla ostamassa petivaatteita, kippoja ja kappoja jne. Toisen kaverin isä antoi jatkuvasti rahaa. eli aika köyhä olin verrattuna noihin muihin...