Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on aikoinaan joutunut muuttamaan lapsuudenkodistaan tyhjin käsin omilleen. Muita?
05.05.2008 |
Hän ei pahemmin ole puhunut niistä ajoista, joitain kuitenkin maininnut että tiedän näin käyneen. Mietin vain että on mahtanut olla vaikeaa alkuun, kun itse on pitänyt kaikki hankkia.
Kommentit (70)
No taisin saada pari lusikkaa ja petivaatteet, kaikki muut on hommattu itse. Ikinä en saanut avustusta opiskeluaikoina, en edes ruokaa kotoa. en usko että tuo on niin harvinaista että joutuu aloittaan nollasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan niin kokenut, toki mulla ei mitään huonekaluja alkuun ollut muuta kuin keittiönpöytä jonka ostin jostain sotkan poistomyynnistä puoli-ilmaiseksi.
En ole saanut juurikaan mitään avustusta vanhemmiltani, ehkä sata markkaa silloin tällöin ja jotain pientä. En sitä ole kyllä koskaan odottanutkaan. Minusta ihmisen on itsenäistyttävä silloin, kun muuttaa pois kotoa.
Enemmänkin ihmettelen niitä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että vanhemmat auttavat aina ja joka tilanteessa aikuisia lapsiaan.
enkä ole siitä kärsinyt.
Lähdin opiskelemaan lähelle, mutta ensimmäisen kuukauden jälkeen sain myös opiskelija-asunnon. Äitini sanoi, että kun muutan kotoa pois, niin hän ei enää maksa menojani. Asia pihvi: ensin elettiin kesätienesteillä, sitten opintorahalla ja opintolainalla eikä ole tehnyt tiukkaakaan. Se oli kylläkin 80-luvulla.
Kotona olen käynyt alussa aika usein viikonloppuisin ja 1. opiskeluvuoden kesän asuin siellä. 2. opiskeluvuoden jälkeen sain isältäni 500mk ja se on kaikki se rahallinen tuki, jota olen saanut. Toki tuo kotona käyminen oli myös rahanarvoista.
mutta tänä päivänä 33 vuotiaana Ekonomina naureskelee paskamaisille vanhemmilleen ja sisaruksilleen.. (mutta mun vanhemmat lainasivat hänelle opiskelurahat ja tukivat muutenkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän me kaikki samaan aikaan opiskelleet tehtiin. Ei kellään mitään ollut.
Pyysin kaikki synttärilahjat kapioina jostain 13-vuotiaasta lähtien. Mulla oli aterimista lähtien kaikki, jopa hopeinen teepussinpuristin! :D
Pikku hiljaa hommattuna ja useamman henkilön tukemana nämä tällaiset sai kivasti mukaan, eikä maksanut itselle mitään, kun kotoa lähdin. Huonekaluista mukaani sain oman kirjoituspöydän sekä tuolin, matalan kirjahyllyn ja sohvasängyn.
Mummini sekä mummoni olivat kutoneet mulle mattoja syntymästäni lähtien, nekin sain sitten ihanat omat uniikit messiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse otin mukaan huonekaluja omasta huoneestani (sänky, kirjoituspöytä, lipasto). Käytetyn ruokapöydän ja pari tuolia sain tuttavilta. Jotain vanhoja lakanoita ja verhoja sain kotoa mukaani.
En todellakaan ajatellut tämän olevan mitenkään surkuteltavaa. Onnellinen olin eikä mitään oleellista puuttunut.
Muutin pois kotoa heti lakkiaisten jälkeen, ja astioita ym. tarpeellista ostin lakkiaisrahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne, jotka eivät oikeasti saa mitään mukaan, ovat aika vaikeassa asemassa. Mahdolliset yo-lahjarahat uppoavat takuuvuokraan, jos edes riittävät, opintotuella saa aika kauan säästää, ennen kuin on patja, peitto, tyyny, liinavaatteet, työpöytä, tuoli, keittiön pöytä ja tuolit, lautanen, paistinpannu, kattila, veitset, haarukat, lusikat, perusruokatarvikkeet, pyyhe yms. hankittu. Puhumattakaan siitä, että olisi tv, tietokone, puhelin jne.
Onneksi harvassa ovat ne vanhemmat, jotka lapsensa tyhjin käsin maailmalle paiskaavat. Jopa minun vanhempani, jotka muuten olivat kaukana täydellisistä auttoivat materiaalisesti.
Vierailija:
Itse otin mukaan huonekaluja omasta huoneestani (sänky, kirjoituspöytä, lipasto). Käytetyn ruokapöydän ja pari tuolia sain tuttavilta. Jotain vanhoja lakanoita ja verhoja sain kotoa mukaani.En todellakaan ajatellut tämän olevan mitenkään surkuteltavaa. Onnellinen olin eikä mitään oleellista puuttunut.
Olin siis itte ostellu kaikkea, saanut sukulaisilta vanhoja tavaroita ja toivonut lahjaksi. Aloitin keräämisen varmaan rippikouluiässä. Siis pitäiskö vanhempien ostaa lapsilleen kaikki lusikoista lähtien kun ne muuttaa pois kotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fletch:
Kyllä ne, jotka eivät oikeasti saa mitään mukaan, ovat aika vaikeassa asemassa. Mahdolliset yo-lahjarahat uppoavat takuuvuokraan, jos edes riittävät, opintotuella saa aika kauan säästää, ennen kuin on patja, peitto, tyyny, liinavaatteet, työpöytä, tuoli, keittiön pöytä ja tuolit, lautanen, paistinpannu, kattila, veitset, haarukat, lusikat, perusruokatarvikkeet, pyyhe yms. hankittu. Puhumattakaan siitä, että olisi tv, tietokone, puhelin jne.
t. 10/11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olin ostanut vähitellen kaikki " kapiot" ja huonekalut ja kun 17-vuotiaana muutin omilleni, mulla oli kaikki
välttämättä ole lapsen/nuoren omia. Vanhemmathan ne yleensä ostaa eivätkä ne ole yleensä mitään lahjoja. vittumaiset vanhemmat sanoo, että nämä jää ja sittenhän ne jää.
itse sain jotain vanhoja lusikoita, kattiloita sun muuta ja huonekaluja sellaisia, jotka oli poistettu käytöstä kotona. Sama liinavaatteiden kanssa,
Itsekin tiedän pari tällaista tapausta ja se on oikeasti todella vaikeaa. Toinen näistä tosin (osittain varmaankin näistä syistä) päätyi opiskelemaan kadettikouluun. Oli huomattavasti helpompaa, kuin jos olisi lähtenyt muuhun yliopistoon. Toinen tosiaan säästi kuukausi kerrallaan uusiin tarvtavaroihin, ensin patjaan, sitten kattilaan, seuraavaksi tyynyyn ja peittoon jne. Ei varmaankaan tarvitse kertoa, että välit kotiin eivät ole kovin lämpimät?
Vierailija:
t. 10/11
Vierailija:
välttämättä ole lapsen/nuoren omia. Vanhemmathan ne yleensä ostaa eivätkä ne ole yleensä mitään lahjoja. vittumaiset vanhemmat sanoo, että nämä jää ja sittenhän ne jää.
Mutta mitä vanhemmat tekevat sillä sängyllä kun lapsi on muuttanut pois kotoa? Myyvät ja lyövät rahoiksi vai? Kun nuori taas nukkuu jollain kierrätyskeskuksesta haetulla patjalla opiskelijakämpässään.
Itse en saanut, koska en omistanut mitään huonekaluja. Yhden pyyhkeen otin, jonka olin saanut lahjaksi. Lahjoja meillä ei juurikaan osteltu. Lautasenkin jouduin itse ostamaan, samoin petivaatteet. Ei meillä niin vain voinut mennä ottamaan astioita kaapista mukaan.
Mutta eipä sitten muuton jälkeen yhteyttä kotiin pidettykään kuin harvakseltaan. Jos huonosti olisi mennyt, niin kadulle kai olisin mennyt.
Kaikista kamalinta oli se välinpitämättömyys mikä vanhemmista huokui.
missä minä sitten olisin nukkunut vanhempieni luona käydessä?
Onneksi vanhemmat tukivat muuten niin että tämä ei ollut ongelma.
ja sitten töihin ja vuokralle. No kyllähän minä jotain vanhoja lakanoita ja vastaavaa sain mukaan, mutta rahallisesti vanhempani eivät ole juuri voineet auttaa minua eikä kolmea sisarustani.