Helmikuisia 2009??
Täytyy nyt kokeilla, että osaako vanha edes käyttää tätä uutta systeemiä... "Vastaa viestiin " ei enää ollut tuossa ylhäällä, joten kokeilen nyt sit vastata omaan vistiini... Tuleekohan tää nyt kuitenkin tuohon muiden viestien jatkoks, toivottavasti!!
Osaiskos joku tehdä meille helmikuisille omaa esittelypinoa? Värit ei ainakaan näytä toimivan näissä uusissa pinoissa, ei ainakaan noissa vanhalta palstalta siirretyissä ?:|
Paljon oli jo helmikuisia tullut, ja monta erilaista ja surullistakin tarinaa. Lohduttavaa huomata, että en ole ainoa jolla ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan, eikä edes sinnepäinkään.. Tervetuloa kaikille, jatketaan yhdessä matkaa ja toivotaan parasta! :x
Terveisin Nippara kp 8/28-36 yk21
Kommentit (48)
täti saapui tänään:(
taustaa: meillä nyt toukokuussa 4v täyttävä poika, jolle sisarusta toivotaan. Poika sai alkunsa inseminaatiolla, syynä selittämätön lapsettomuus. Pojan syntymän jälkeen raskauduin yllättäen perinteisellä tavalla, mutta se raskaus päättyi siihen, että sikiöllä todettiin vakava kromosomivika, ja toivoa ei annettu, että olisi selvinnyt edes raskauden loppuun. Tämän jälkeen vielä yksi spontaanisti alkanut raskaus, joka päättyi keskenmenoon vkolla 8. Vasta tämän jälkeen ymmärsimme vaatia lisätutkimuksia, joissa sitten selvisikin, että olen itse ns. oireeton kantaja, ts. mulla on yksi yhdistelmäkromosomi. Tällä tiedolla selvittyi monta asiaa: vaikeus raskautua, keskenmenoriski ssurempi ku norm sekä mahdollisuus lapseen ,jolla tämä kromosomiyhdistelmä epätasapainoinen, eli mahdollisuudet selviytyä heikot. Kaikesta tästä huolimatta vauvan kaipuu niin suuri, että vielä yritämme..
Liityn myös mukaan helmikuisiin. Toinen yrityskierros alkamassa. Yksi 2-vuotias lapsi on ennestään. Aika ikäviä kohtaloita ollut teillä monella ja pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille. Itse olen ollut onnellisessa asemassa ja eka lapsi tärppäsi jo toisesta kierrosta. Nyt jännäilen miten käy tällä kertaa.
Meillä oli tarkoitus ensin että antaa nyt toisen tulla jos on tullakseen. Nyt kun ehkäisyn jätti pois niin vauvakuume on vain kasvanut ja huomaan laskevani ovis ajankohtaa ja suunnittelen ovis tikkujen ostoa. Eli se siitä rennosti ottamisesta. Jotenkin on semmoinen pelko päällä että tällä kertaa voi joutua yrittämään pitempään raskaaksi tuloa.
Tsemppiä kaikille yritykseen!
hein@ kp 5/25-27
Minua kanssa liikautti monen teidän tarina. Jaksuja kovasti teille.
Täällä mukaan liittäytyy 35 vuotias ja mies 38 vuotias.
Kuumeillaan neljättä,vanhin on kohta 5 vuotta ja nuorin vajaa 7kk.
Sen verran taustaa,että esikkoa yritettiin 6 vuotta hoitoineen, kakkonen lähti helposti pojan ollessa 6kk vanha,sen jälkeen kolmekeskenmenoa peräkkäin ja 24kk yritystä ja tämä kolmas suuri ylläri.
Nyt siis kuumeilen meille sitä neljättä ja viimeistä lasta,sen jälkeen ei enään tule ,ihan minun itseni terveydenkin takia.
heips!
tulen myös mukaan, itselläni juuri otollinen hetki vauvan saannille, nyt yritetään ja sitten jännätään:) yritystä ollut helmi-maaliskuusta 2008 eli ei tässä nyt vielä kovin kauaa olla yritetty. Jotenkin vain toivoisi, ettei stressaisi näin mielettömästi ja odota kuin kuuta nousevaa. Ne pettymykset on vaan niin inhottavia. Noh, toivotaan parasta:) onnea kaikkien muidenkin yrityksille:)
eilen tipuin tammikuisista! ja nyt nokka kohti helmikuuta ja odotukset on korkeella!
Viime kierto oli huikeat 40pv enkä ovuloinu, joten nyt bdbdbd peukkuja kaikille!
Jo tutuksi tulleitakin tammikuisia näkyy olevan täälläkin :(
Kirjottelen taas lisää, nyt mentävä ruuan laittoon!
mammmaa kp2/30-40 yk3
Menkat alkoi, ja on tosi pettynyt olo. Ensimmäinen yrityskiertohan tuo vasta oli, ja mies oli vielä tärppipäivinä pois kotoa, että mahdollisuudet oli melko huonot raskautumiseen, mutta silti harmittaa :( Siitä olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että kierto oli nyt normaalin mittainen, tasan 28 pvä. Aiemmin kun olen jättänyt pillerit pois, niin kierrot on olleet yli neljääkymmentä päivää. Toivotaan siis, että pysytään tässä normissa kierrossa :)
Vuoto alkoi pelkällä tuhruttelulla, jota minulla ei ole koskaan ennen ollut, ja muutenkin vuoto on ollut huomattavasti vähäisempää kuin aiemmin. Ensin ajattelinkin, että jos nämä olisi valemenkat, mutta kun tuota vuotoa nyt kuitenkin tulee ja se on sellaista vaaleanpunaista, niin turhaan sitä kuvittelee liikoja. En halua enempää pettymyksiä, kuin on tarpeen...
Mutta hyvillä mielin ja suht innolla odotan tulevia pupuilu päiviä ;) Odottavan aika on vaan niin pitkä...
bambiino kp 2/28 yk 2
Kiva että aloitit tämän helmipinon, nippara. Meinasin tehdä sen itse mutta en saanut aikaiseksi.
Mä ja mies ollaan kolmenkympin hujakoilla, ja toista kuumeillaan. Esikoispoika on vm. 05. Tää on varsinaisesti yk 1, koska viime kierto meni sattuneista syistä harakoille. Kp on nyt 9, ja pupuiltu on jo ahkerasti. Mutta kas kummaa kun kierto ei tunnu samanlaiselta kun ennen, tähän aikaan on yleensä hyvin kosteaa, mut nyt sitten tietty on kuivaa ku saharassa :( Eli missähän ihmeessä se ovis nyt luuraa. Mulla on yleensä tosi selkeä kierto ovistuntemuksineen, mut nyt sitte ku niille ois oikeesti käyttöö... mrr mrr.
Sympatiahalit teille pitkään yrittäneille ja syntymättömän menettäneille, voi vain kuvitella miltä teidän kokemukset tuntuu. Voimia yritykseenne, ja kiitos että haluatte jakaa kokemuksianne.
Kaikille tasapuolisesti plussatuuuuuuuuuuuuuuuuuuuulia!!!!!!
Helmikuulle täälläkin tipahdettiin. Nyt alkaa taas olla parempi mieli, menkkojen aikaan ei paljoa jaksa tulevaan keskittyä.
Nippara ja Tamiina, teidän tarinat saivat liikuttumaan ja ihmettelmään miten suuri lahja se elämä onkaan. Hirveästi toivon nyt jo teille tärppejä!
Itselläni alkoi yk3. Aiemmat 2 kiertoa stressattiin, join greippimehua ja tikutin ovista. Nyt sitten ei ole lasillistakaan mehua litkitty, ja ovistikkuja en hanki. Katotaan josko rennompi olo tuottais tulosta:) Tiedän suunnilleen ovisajankohdankin, jos nyt on siis tullakseen... Joten n. yhden viikon ajan olis tarkotus pupuilla enempi, mutta yreitetään ilman sitä kauheaakin kauheampaa pakkoseksiä. Ihailen Nipapra sua kun oot noin kauan jaksanu. Ja jaksaahan sitä varmasti kun lasta toivoo.. Mahtaa se vaan olla välillä rankkaa. Musta tuntuu että jo parikin kuukautta pakkoseksiä alkaa verottaa voimia ja parisuhdetta... Niinku mies sanoi yksi päivä, tuntuu et ko ajan vaan stressataan jotain: Eka sitä et koska olis ovis, sit sitä että tuleeko puuhailtua tarpeeksi, sitten mahdollista tärppiä tai tädin tuloa. Et rankalta kyllä tuntuu. Vaikka en siis tarkoita valittaa, älkää käsittäkö mua väärin:)
Joten siis... Täti alkaa tehdä viimein lähtöä, piakkoin alkaa taas puuhastelut:)
Ihania talvivauvoja meille kaikille toivoen,
tikru. kp8/30 yk3