♥ ~ ♥ KESÄNUPUT ma-ke ♥ ~ ♥

Meillä sataa, ihanaa! Mulle ei tuo lämmin keli sopinut yhtään kun muutenkin olo on kuin lämpöpatterilla koko ajan. Mulle sitten vissiin puhkes siitepölyallergia vaikken koskaan ennen ole moisesta vaivasta kärsinyt! Kolmatta viikkoa vasen silmä ja sierain vuotavat, välillä nokka menee kokonaan tukkoon ja seuraavalla hetkellä aivastuttaa niin vimmatusti! Viime viikolla hain apteekista nenäsuihketta jonka avulla olen saanut nukuttua jollakin lailla. Mutta kun niitä suihkeita ei saisi käyttää raskaana ollessa. Mulla oli tänään neuvola ja kysyin sieltä neuvoa. Terkkari on itse siitepölyallergikko ja käski mun kokeilla Flixonase (olikohan nimi oikein)- suihketta jota hänelle määrättiin kun hän oli raskaana. Hainkin sitä just apteekista ja toivon totisesti että siitä on apua! Kaikki muut vaivat on nyt ihan jääneet tämän nuhan varjoon. Kun tästä pääsen en valita enää mistään! Kuinka te muut allergiset pärjäätte? A_J:lla vissiin oli samaa vaivaa?



Neuvolassa muuten kaikki ok. Pissa puhdas, verenpaine normaalin alhainen, hb oli noussut samoin kuin paino. Nyt ollaankin sitten uudella kymmenluvulla niin hemoglobiinissa kuin painossakin! Kohdunpohjan korkeus oli 31 cm ja vauva oli vissiin jo laskeutunut lähtökuoppiin mutta ei kuitenkaan vielä ole kiinnittynyt. Seuraava neuvola onkin sitten jo kahden viikon kuluttua. Neuvolalääkärille mun ei tarvi enää mennä kun mulla on se painoarvio äitiyspolilla rv 39.



Kanelisokeri kyseli pisamista. Mä huomasin ensimmäiset pisamat naamallani esikoisen syntymän jälkeisenä aamuna. Luultavasti ne olivat tulleet jo loppuraskaudessa mutta huomasin ne vasta synnytyksen jälkeen. Toisen raskauden aikana sain riesakseni maksaläikät. Multa eivät ainakaan ole kadonneet minnekään mutta toki vaalenevat talvisaikaan.



Vauhti alkaa hiipua vaikka kuinka olisi haluja touhuta monenlaista! Viikonloppu vietettiin mökillä ja harmitti niin vietävästi kun juuri mitään ei jaksanut enää tehdä. Toki kuumuudella oli suuri osuus asiaan.



Mökistä tuli mieleeni: meillä on ollut tapana kutsua miehen sisarukset perheineen meidän mökille juhannusta viettämään. Tämän raskauden varmistuttua ilmoitimme kaikille että juhannusjuhlat on peruttu tältä vuodelta iloisen perhetapahtuman vuoksi. Eilen kuulin ¿huhua¿ että osa sisaruksista on siltikin aikeissa mennä meidän mökille juhannukseksi. Vielä ei meiltä ole kysytty mitään mutta luulen että pian miehen puhelin soi. Mä en oikein tiedä mitä ajattelisin asiasta kun toisaalta siihen ei olisi mitään estettä mutta toisaalta haluaisin varata meille mahdollisuuden mennä mökille (rauhalliseen) juhannuksen viettoon siinä tapauksessa että vauva on syntynyt jo aiemmin ja kaikki on muutenkin ok. Mökki on nimittäin vain n. 30 min. ajomatkan päässä meiltä. Itseni tuntien haluan että vauvan ensimmäiset päivät vietetään oman perheen kesken kaikessa rauhassa enkä keskellä isoa juhlaporukkaa! Mä tiedän että saan hankalan ihmisen maineen jos kiellän miehen sukua menemästä sinne mökille mutta tekisi silti mieleni tehdä niin. Olisin ollut suostuvaisempi jos tämä yksi sisar perheineen (joka idean keksi) olisi ollut pelkästään menossa mutta kun omin päin ¿kutsuvat¿ muitakin sisaruksia perheineen sinne puhumatta ensin asiasta meille. Kiukuttaa! Mies ei sanonut vielä juuta tai jaata asiaan mutta voisin kuvitella että mikäli mun sisarukset perheineen olisivat suunnittelemassa juhannuksen viettoa meidän mökillä ilman meitä, hän vetäisi oitis herneet nenään! No niin, kiitos kun sain purkautua, jo helpotti!



Nyt taitaa alkaa ne ajat jolloin kaikkien läheisten pitää olla varpaillaan meikäläisen lähellä! Mä oon ollut tosi hyväntuulinen koko kevään ajan mutta nyt kun vatsa alkaa haitata tekemistä, jalat väsyvät ja vaivat lisääntyvät, musta on tulossa todellinen hirviömatami loppuraskauden ajaksi! Jee!



Olipas taas omaa napaa (.) sorry!



Parempaa viikkoa teille toivottaen



GeddyLee rv 33+6

Ensimmäinen äitiyslomapäivä täällä menossa! Mun olo on viime viikkoina ollut vain parantumaan päin, mikä on oikeastaan hassua sillä näin loppua kohden pitäisi olla toisin päin muistaakseni. Mieli on hyvä, kroppa on hidas ja kankea mutta toimii kuitenkin. Vauva on hirmu alhaalla joten ahdistava olokaan ei ole kuin hetkittäin. Tosin hieman ikävältä tuntuu tuolla lantion seudulla mutta kuitenkin ihan siedettävissä määrin. Käynti on kyllä jäykkää =)



Itse asiassa mulla on ollut niin hyvä olo ja ohella niin paljon muuta ajateltavaa ja kivaa puuhaa, että unohdin mennä neuvolaan ja nyt olen hukannut neuvolakorttinikin jonnekin... etsintä käynnissä.



Synnytys edelleen mietityttää sen suhteen että toivottavasti ehdin tätä kolmatta synnyttämään synnärille asti. Pitää lähteä heti ekasta merkistä liikenteeseen, pitää varautua siihen että jos aika jälleen puolittuu niin ei ole kuin pari tuntia aikaa ekasta supistuksesta. Tai vähemmänkin jos siitä vielä kiihtyy. Toisaalta tämä levollisuus ja hyvä mieli tasoittaa tuota synnärille ehtimisen pelkoa. Kyllähän minä jo synnyttämisen taidon jollain lailla taidan, en itse synnyttämistä pelkää vaikka en hingukaan autoon tai vessan lattialle lasta laittamaan.



Meidän ensi kesän aikataulut ovat selvenneet: heinäkuun lopussa muutamme uuteen kotiin, tästä nykyisestä mennään tänään tekemään kaupat uusien omistajien kanssa. Tästäkin hyvä ja rauhallinen olo. Tipoille meni mutta ehdittiinpäs saada asuntoasiat kuntoon. Auto puuttuu vielä, kääk, semmoinen olisi vaihdettava soveltuvampaan lähiviikkoina. Viitsimiskysymys kun mies ei ole viitsinyt lähteä uutta hakemaan - pitäisi hakea jostain muusta kaupungista kun täällä Keski-Suomessa ei ole kuukausiin ollut sellaista juuri haluamaamme vaihtoautoa.



Jotain kakkakeskusteluja teillä oli täällä ollut, tarjoaisin tähän tulkintaani asiasta. Eli eiköhän nuo spontaanit tyhjennykset johdu ihan siitä kun kohtu ärsyttää suolta ja saa senkin tavallaan supistelemaan. Nimimerkillä vilkasta vatsan toimintaa täälläkin. Ja se siitä...



Pigmenttimössöä on ilmestynyt minunkin naamariini kevään auringon myötä. Pisamat ovat tyypillisiä kylläkin mulle, mutta nyt niitä on tullut semmoisiinkin paikkoihin mihin ei koskaan - kuten silmänalusihoon! Aika mielenkiintoisen näköistä =) Ihanaa on silti ollut auringosta nautiskella ja olen sitä tehnytkin vallankin mökillä, missä on ollut mukavaa ulkona puuhastella omaan tahtiin. Turvotusta on melko mukavasti eli jalat kuin pylväät ja kuuluisiko nilkassa muka erottua jotain luita..? Myös sormet turvoksissa, mutta kuitenkin ihan normaalin rajoissa tässä mennään, siis normaalin rajoissa ollessa kyseessä loppuraskauden. Ei kylläkään kovin ihastuttavan näköiset ole mun koivet, vaikka eipä nuo muutenkaan siroimmasta päästä ole ;-)



Pinnasänkyjä voisi kai tässä ruveta virittelemään sekä kotiin että mökille kesän varalta, ja käydä kaikki vauvatavarat läpi ja vaatteet ja pohtia vieläkö jotain hankittavaa on ennen pienen tuloa.



Pitää vielä kommentoida tuohon Geddy Leen juhannus-juttuun. Siis se on sun perheen mökki ja tämä porukka kutsuu itsensä sinne vaikka olet sanonut poikkeusjärjestelyistä..? Hmm. Ehkäpä sun pitää sanoa toisen kerran! Tai pistä miehesi selittämään asia sisaruksilleen, pitäähän aikuisten ymmärtää. Tai sitten harkitse sellaista vaihtoehtoa että kutsut heidät paikalle mutta rajaat ajan tarkasti: esim. juhannusaattoon klo 12-18. Jälleen kärsivällisesti selittäen miksi. Tsemppiä!

Vai on mulla levottomat jalat ;) No niin on levoton koko muija! On se kumma, kun on kolmas raskaus, ja silti uusia raskausoireita ilmaantuu harva se päivä! Luin just uudestaan Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen, kun en jaksanut tehdä muita hommia. Mua niin naurattaa se pätkä: ' Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?' Tää kyllä taitaa sopia tähän mun loppuraskauteeni. Aiemmat raskaudet menikin ihan mukavasti. Nyt voisin kyllä yhtyä tuohon ajatukseen ;)



Mä sain vihdoin sen esseen väännettyä ja lähetettyä! Jihuu!!! Enää yks essee ja se on siinä! Olen aikas ylpeä itsestäni, palkaksi hain kaks suklaapatukkaa (se siitä uimisesta) ja uuden Vauva-lehden. Palaillaan taas. (Tää kaveri on kyllä vieläkin jotenkin ihan nurinkurin mahassa. Itsepäinen taitaa olla, niitähän meidän perheessä riittää, kaikki muut paitsi mies!



Selma

Täällä eletty hiukan kauhun hetkiä, viikonloppuna alkoi verenvuoto yhtäkkiä. Tuli vähän, mutta säikähdys tilanteesta oli hirveä. Käytiin päivystyksessä, ja tarkkaa syytä vuotoon ei osattu sanoa. Oon aiemmin kirjoittanut supistuksista, joita tulee edelleen vähän väliä, ja kivulias menkka tunne on ja pysyy. Kohdunkanavaa oli jäljellä hyvin (viikossa lyhentynyt vain puoli senttiä), mutta kohdun ulkosuu oli hiukan auennut. Lääkäri epäili supistusten ja ulkosuun aukeamisen aiheuttaneen pienen vuodon. Sairaslomaa on onneksi nyt määrätty äippäloman alkuun asti. Pelottaa tilanne kuitenkin kovasti ja huoli vauvan voinnista on valtava. Pikkuisella oli painoa onneksi jo vähän yli 2 kg, eli täysin keskikäyrällä mennään. Hän oli myös laskeutunut, ja painaa kuulemma päällään kohdunkanavaa. Aika tuskainen olo on alavatsalla nyt. Ja kun vielä supistelee, argh.



Sroigh, kyllä vuosimallia -83 ollaan, ja esikoista odotellaan. Riippuu nyt kovasti miehen työtilanteesta, jos päästäisiin kättärille samaan aikaan tutustumaan.



GeddyLee kyseli allergiasta Mulla alkanut kauhea siitepölyallergia helteiden aikana. Normaalisti ei ole tarvinnut käyttää lääkkeitä moneen vuoteen. Nyt nenä vuotaa (välillä myös verta), silmät kutisee, aivastuttaa jne.. Lääkärissäkin kävin, määräsi Cetirizin-ratiopharm tabletteja 1 päivässä, silmätippoja Lomudal ja nenäsumutetta Nasonex 1-2 suihketta päivässä (kotona oli valmiiksi Glinor nimistä, josta googletin, että voi myös käyttää raskaana). Ilman lääkkeitä en olisi pysynyt järjissäni. Ihanaa jos nyt sataisi vähän vettä, niin olo helpottuisi. Flixonase myös tuttu nenäsumute, ei vaan toimi mulla, tosin ei tuo Glinorkaan kovin hyvin.



Kanelisokeri, mulla kanssa tullut viiva mahaan, ja se tekee mutkan navan kohdalla, on kyllä ollut näkyvissä jo muutaman kuukauden. Ja poika tulossa. :)



Nyt taas lepäämään, voikun saisin oman mielen rauhoitettua tästä tilanteesta.

Mariia 33+0

Kiitti ottobren linkistä! Mulle tulikin kyseinen lehti muutamien vuosien ajan mutten koskaan ole edes heidän sivuiltaan tajunnut kudottujen pöksyjen ohjeita etsiä, ainoastaan ompelukaavoja. Nuo ohjeet olikin kivemman näköiset mitä esim kestovaippainfon sivuilla oli. Lanoliinia sun muita löytyy omasta takaa ja ruskovilloja hankin joka tapauksessa muutaman, niitä on ollut ihana käyttää ihan sellaisenaankin ilman kestojakin :)



Ja sitten mahaviivasta: Samma här eli ihan viikon sisällä VIHDOIN se viiva ilmaantui minullekin :-D Mä olen vähän viivahörhö, ekassa odotuksessa se putkahti esiin puolessa välissä raskautta tooooosi vahvana ihan rintoihin saakka. Ja mutkalla myös täälläkin :-) SIlloin tuli tyttö ja poika.

Viime raskaudessa aivan himmeä viiva ilmaantui näillä samoilla viikoilla mutta vain navan alapuolelle; tyttö tuli.

Nyt se viiva on puoleen väliin mahaan, ei kauhian tumma mutta ei myöskään niin himmeä kuin viimeksi - ja taas se hassu mutka tuossa navan yläpuolella. Tyttöä olen koko ajan povannut mutta kohtahan se nähdään oisko tuo sittenkin se " poikaviiva" (mies ei edelleenkään paljasta)



Ystävälläni on kolme poikaa ja kaikissa odotuksissa ollut eri tavalla; vahvana, himmeänä ja vikassa ei lainkaan. Mutta hauskahan näitä on povailla.

Kauris-80: mulla on kans vasen pohje tosi kipeä toissaöisen suonenvedon jäljiltä. Mulla ei ole koskaan ennen ollut suonenvetoa, joten säikähdin aika tavalla, ja niin teki muuten mieskin. Säpsähdin hereille, kun pohje alkoi krampata ja kampesin itteni jostain syystä sängyn jalkopäätyyn. Mies heräsi mun valitukseen ja luuli jo synnytyksen käynnistyneen :)



Viime yönä sain lisäksi jonkun ihmeen kestoelohiiren silmääni. Vasen silmänalunen nykii koko ajan. Vastaantulijat varmaan kattoo, että mikähän totakin raasua vaivaa ja vielä vauva tulossa :)



Vauveli on täälläkin siirtynyt potkuista venyttelyihin. Maha on välillä ihan toispuoleinen ja hytkyy ihan mahottomasti. Hyvä vaan, että on aktiivinen, mutta mun kyljet alkaa jo olla aika hellänä.



Käytiin Taysissa synnytysvalmennuksessa. Ainoa asia, mikä alkoi pelottaa oli se, että pahimmassa tapauksessa joudutaan kuulemma olemaan käytävällä synnytyksen jälkeen. Huoneita on kuulemma niin vähän, että kiireisimpään aikaan " käytäväpaikatkin" otetaan käyttöön. Kätilö vaan käski pistää noottia ylemmälle taholle, jos niin käy omalle kohdalle. Heidän sanaansa ei kuulemma uskota. Olisipas se kiva tutustua uuteen tulokkaaseen siinä käytävän " rauhassa" .

Paluu arkeen, siis kylmyyteen. Kerkesi tottua tuohon ihanaan ilmaan, nyt sitten mittari näyttää kokonaiset 4 lämpöastetta. Hurrr.

Ollaankin asuttu ulkona, pihahommia tehty ja grillailtu. Anoppi on ollut apuna, itse olen touhunnut sen mitä olen jaksanut.



Eilen oli veljenvaimoni järkkäämät Baby Showerit, vauvakutsuiksi sanottu meillä päin. Oli tosi mukavaa, kavereita pääsi tulemaan ja omat siskot. Synnytyksiä " vertailtiin" ja vauvajutskia puheltiin. Höpsöt olivat ostaneet lahjoja, ihania bodeja ja muuta vauvatavaraa (vaippoja, kosteuspyyhkeitä ym). Hyvää ruokaa tarjolla niin mikäs siinä ollessa ja syödessä :)



Masuviivasta: Mulla on ollut aika alusta asti navasta alaspäin tumma viiva. Nyt on sitten ilmestynyt navasta ylöspäinkin viiva. Eikä tiedetä kumpi tulee. Vauvakutsuilla veikattiin enemmän tyttöä, kuin poikaa mahan muodon perusteella. Veljen vaimon mielestä maha on nyt ainakin ihan eri muotoinen kuin Lukalta.

Eihän tässä kauaa, kun selviää kumpi tulee. Toivottavasti jompi kumpi ;)



Neuvola luvassa keskiviikkona. Sitten tulee uusia tilastollisia tietoja tän mamman raskaudesta.



Rouva rv 35+6

Tytteli 83, tiedän tuon ihanan tunteen kun löytää puolisonsa uudelleen. Onnea teille <3



tintti, synnytys pelottaa minuakin, vaikka tämä on jo neljäs lapsi. ja marmelaadin kirjoitus oli juuri kuten omat ajatukseni, merkkejä on seurattava tarkasti koska edelliset synnytykset olleet syöksyjä, eikä todella tee mieli ähistä tätä pesuhuoneen lattialle. sitä taidan pelätä eniten.



kanelisokeri, mahdatko tarkoittaa tuolla " poikaviivalla" sitä navan poikki pituussuunnassa kulkevaa viivaa? mulle sanottiin että se on tyttöviiva :D täällä siis kanssa se. Sekä poikia että tyttö löytyy ennestään, eikä koskaan ennen ole viivaa tullut.



Mariia83, hui miten teitä on koeteltu. toivottavasti pikkuinen nyt vielä malttaisi teilläkin pysyä vielä hetken sisällä.



Onpa siitä aikaa kun olen pinoon pomsahtanut viimeksi !

Tässä on ollut kaikenlaista, kun tämä muksu on meinannut tulla todella aikaisin (rv 27) ja pitänyt järjestellä itsensä sairaslomalle. supistuksia ihan jokapäivä ja kohdunsuu ollut pehmeä sekä kanava lyhentynyt jo noilla viikoilla. Pitkä ja vaikea raskaus, onneksi jo loppusuoralla ja nythän tämä saakin jo syntyä, eli liikkumista ym. ei rajoitella enää :)



Vauvalle kaikki hommattu, imetyspaitoja hamstrattu kaappi täyteen :D



Mukavaa tätä viikkoa kaikille teille !



-kesämuru rv 35+5

Sitähän sanotaan, että jos se viiva on alhaalta ylös saakka ja tekee navan kohdalla mutkan, kyseessä olisi poikavauva ja jos se viiva jää pelkkään alavatsaan niin silloin olisi tulossa tyttö...mutta eipä noita tosissaan voi ottaa :p



Pitää yrittää luottaa omaan intuitioon... :D



Kanelisokeri

Kirjottelinpa tuossa aiemmin päivällä suhteellisen pitkän viestin, mutta tottakai kävi sitten niin, että kun sen lähetin, se ei jotenkin mennytkään sinne ja hävisi sen siliän tien. Otti sen verran päähän, etten heti jaksanut uudestaan alkaa kirjottamaan. Nyt vahingosta viisastuneena kirjottelin tekstin ensin Wordiin ja siirsin sitten tänne. Näin sitä ihminen oppii :)



Kovin on ollu kylmä päivä, täällä ollu sellasta +4 astetta. Tuntuu aikas kylmältä eilisen +20 jälkeen. Oli aika epämukavaa käyä kävellen postissa ja kirjastossa, kun tuuli niin vallan mahottomasti ja vielä piskotti vettäkin. Mutta tulipahan raikas olo! Ja en kyllä sinänsä viitti enempiä tästä kylmyydestä valittaa. Ihan hyvä vaan välillä olla viileempääkin, mulla ainakin on ihan riittävän lämmin ilman helteitäkin :)



Tytteli oli käynyt avioliittoleirillä. Hienoa, että se oli noin kiva kokemus! Meilläkin on miehen kanssa ollut puhetta, että sillon tällön voisi käydä leireilemässä, että pysyisi suhde kunnossa. Seurusteluaikana käytiinkin sellanen ¿avioliittokoulu¿ ja siitä on kyllä vieläkin ollut apua :)



Mahaan ilmestyneestä viivastakin on ollut juttua. Mulla sellainen ilmestyi jokunen kuukausi sitten. Ensin luulin näkeväni ihan omiani, mutta kun mieskin sen huomas, niin uskottavahan se oli. Se on tosi himmeä, mutta näkyy kuitenkin ¿selvästi¿. Kulkee navan yli ja päättyy reilu 5cm navan yläpuolelle. Saa nähdä sitten, kummasta viiva kertoo. Tuntuu olevan molempia teorioita liikenteessä :)



Suonenvetojakin täällä on ollut. Ei mitään kovin kauheita, eikä mitenkään usein. Yks yö heräsin kyllä, kun pohje kramppas. Oli pitkään aamupäivälläkin vielä kipeä. Ikäviä nämä sivuvaikutukset...



Tulevana viikonloppuna pitäis mennä hoitamaan siskon lapsia. Siellä tosin sattuu olemaan vesirokkoa liikenteessä. Soittelin asiasta neuvolaankin ja sieltä sanoivat, ettei vesirokosta pitäisi olla mulle mitään vaaraa, kun oon ite sen jo sairastanu. Ihan kiva, niin pääsee sisko miehensä kanssa tuulettumaan.



Joku oli käynyt Taysissa synnytysvalmennuksessa. Itse olen menossa sinne sitten synnyttämään, mutta valmennukset on täällä kotikunnassa. Kuinkas monelle täällä Tays on sitten se synnytyssairaala?! Tuo on kyllä niin hurja tuo tilanpuute siellä ¿ ihan ei meikäläinenkään sulata tuota käytävällä olemista. Ja Aamulehdestäkin luin joku aika sitten, että pahimmillaan joudutaan synnytyksiä vauhdittamaan, että seuraavat pääsee saliin. Toivottavasti ei ihan kauhiaa ruuhkaa osu oman h-hetken aikaan...



No näinpä täällä. Torstain neuvolalääkäeriä odotellessa,



makri, 33+5

Viivasta ja mahan muodosta ensin, ekassa ja tokassa odotuksessa se ylsi napaan asti, tuli poika ja sitten tyttö. Kolmannessa meni pitkälti yli navan ja taitaa olla vielä sama viiva tallella.. No siis, kolmas oli tyttö ja nyt olisi ultra mukaan poika tulossa! Esikoista oottaessa kaikki veikkasi mahan perusteella tyttöä, miusta mulla on kyllä ollut aina samanmuotoinen maha, reilusti sivulla.



Vesirokosta, mulla ei ole sitä koskaan ollut (sukuvika, äidilläni ei ole ollut, eikä hänen viidestä sisaruksesta kuin yhdellä aikuisena). Kävin vielä viime kesänä ihan verikokeessakin, kun terkka ei uskonut.. Esikoisella oli 11kk iässä, tytöillä ei ole ollut ollenkaan. Ja toivottavasti eivät pitkään aikaan sitä saiskaan! Toisaalta, en saanut sitä 7v sitten työskennellessäni päikkärissä (oli epidemia) eikä siis tullut esikoltakaan.



Suonenvetoon auttaa magnesium parhaiten, jos auttaa. Mutta sitä saakin naukkailla reilusti. Mulla on se aina ollut vaivana loppuraskauksissa, niin siis nytkin. Nyt en vaan laiskuuttani oo magnesiumia ostanut. Mua kramppaa pohkeista, yleensä molemmista yhtäaikaa, varpaista, nilkoista ja reisistä. Pitää koputtaa puuta, mut nyt ei oo muutamaan yöhön tarvinnut hyppiä sen takia sängystä.



Juu, mullakin on noiden kramppien lisäksi levottomat jalat, ihan uusi oire! Ja maha varmaan painaa jotain hermoa, kun joskus jalka oikein sätkyttelee. Kylmä vesi auttaa hyvin tuohon kuumotukseen ja toki turvotukseen. Selkä on mulla ollut ihmeen hyvässä kunnossa :)



Mulle on iskenyt aikamoinen perätila- ja sektiopelko. Hyvässä lykyssä perätilavauvan saisin varmaan syntymään alakautta, kun kuopushan oli aika iso vauva (4,7kg) eli kyllä sieltä mahtuis tulemaan. Mutta entä kääntämisyritys? Sektio? APUA! Varmaan pelkään myös siksi, kun tämä on viimeinen odotus kohdallani (toki vannomatta paras) ja toivoisin tämän synnytyksen menevän yhtä hyvin kuin edelliset. Nytkin pelottaa ihan, et onko vauva oikeinpäin masussa.. Aikaisin ovat kyllä kaikki miun vauvat olleet pää alaspäin.



Tukka pystyssä ja olo tukkoinen allergian takia, pitää mennä kuosittelemaan itseään, että ilkeän mennä ihmisten ilmoille lasten kanssa tänään. Perhekerhossa on lettukestit ulkona ja keli on hyvin kylmä. Niisk jo valmiiksi! -Piia ja maha tasan 33

[color=green]Esikoinen oli eilen pitkästä aikaa tosi ihana. Ei uhmannut yhtään. Monen viikon uhmaputken jälkeen olikin sitten sellainen äiti-päivä. Koko ajan halusi olla sylissä ja pussailla. Illalla kömpi sohvalle miun kainaloon ja minuutissa nukahti siihen. Oli aika söpö! Tuollainen auttaa jaksamaan. Välillä on tuntunut niin pahalta kun toinen vaan lähtee kävelemään väärään suuntaan eikä katso kertaakaan taakse. Vaikka huutaisi miten neidin nimeä, niin ei tule reaktiota.



Miun täytyy sanoa, että tää loppuaika on nyt mennyt yllättävän hyvin. Nyt kun ilmat taas viileni, niin ei ole turvotustakaan. Mulla ei oikeastaan ole mitään vaivoja. Syön kyllä magnesiumia jo ennaltaehkäisyksi (esikoisen aikaan suonenvedot oli ikäviä). Selkääkään ei särje yhtään. Ainoa huono puoli on se, että maha on tosiaan edessä. Tänään sheivailin tuota alapäätä ja alkoi olla todellisia ongelmia sen kanssa. Vaikka kuinka yritti päätä taivuttaa, niin ei nähnyt. Mahaa yritin vähän työntää edestä pois, mutta ei se vaan liikkunut. Sitten puolisokkona vaan höyläämään. =) Eipä tainnut haavoja kuitenkaan tulla.



Me lähdetään tänään morjestamaan neidin ex-päiväkotiin kavereita. Hoitajat sanoi, että tulkaahan välillä pihalle leikkimään, jotta nähdään miten meidän lapsukainen kasvaa.



Tytteli-83 rv 36+1

Täällä taas valvottu puoli 6 asti, kun heräsin miehen lähtiessä töihin ja olo oli niin tukala etten saanut enää uudestaan unta. Onneksi sitä edelliset pari yötä on menneet ihan hyvin, eilisaamuna nukuin jopa puoli 10 asti!



Eilen löysin huuto.netistä kympillä tukivyön, toivottavasti se kotiutuu pian. Selkä on ollut siihen malliin kipeä ja istuminen on vaikeaa, kun vauvan pää ilmeisesti painaa tohon alas. Ja jos taas sitten koittaa nojata taaksepäin, niin maha painaa sisäelimiin/ selkärankaan ja aiheuttaa ihan yhtä tukalan olon.



Hassut on säät, toissapäivänä sai olla hihattomalla paidalla ja eilen sitten piti käydä vaihtamassa iltasella toppatakkia päälle hevosia ruokkiessa, kun meinasin aivan paleltua. Tänään näyttää tosi aurinkoiselta mutta ainakin vielä on viiiiileääää...



Mulla on sitä mukaa nyt vasta alkanut into kasvaa tehdä kaikkea hommia, kun kunto on huonontunut. Se sitten kiristää hermoja. Minä kun en tahdo koskaan olla pahalla päällä niin nyt sitten jo se että tietää ettei pysty hommia tekemään vaikka haluaisikin, ärsyttää mahdottomasti.



Kyllä mies vei eilen roskapussin vilkkaasti, kun yritin tehdä yhtäaikaa ruokaa ja komentaa koiria (jo pari kk sisäsiistinä ollut puolivuotias pissasi ainoalle puhtaalle matollemme), levy oli jo kuumana mutta tiskiallas kaaoksessa eikä yhtään puhdasta paistinpannua, ja olin ihan poikki lyhkäisen kauppareissun jäljiltä. Hehee...



Nyt ois tosiaan miehellä korkea aika ruveta siivoamaan itse vaatteensa ja astiansa, roskansa, yleensäkin jälkensä. Tähän asti minä olen niistä huolehtinut (varsinkin kun olin työttömänä ja mies elätti mut silloin, minusta se silloin oli ihan OK että teinkin kaiken, mutta ei enää!), vaan nyt ei kyllä enää riitä sinnepäin mitään myötätuntoa. Likaiset kamat jää 31-vuotiaalta sinne mihin se ne riisuu (lattialle yleensä) ja miljoona kertaa olen esittänyt toivomuksen että päivän postit kun aukoo niin laittaa heti roskapostit poltettaviin ja esim. laskunsa sun muut omalle paikalleen. Meillä on yli kaksimetrinen pirtinpöytä ja se on täpötäynnä vanhoja posteja... Samoin jää astiat yleensä levälleen ja kaikki kaappienovet auki. Minä sitten kuljen hiljaa perässä siivoamassa jälkiä ja jos erehdyn enempi sanomaan jostain, niin se on sitten sitä nalkuttamista....????



Tokihan minä tiesin mitä tilasin kun ton kanssa kimppaan rupesin, kun sen etukäteen jo tunsin. Perhana kun se sitten on niin syötävän suloinen ettei sitä voi vastustaa eikä sille voi oikeasti olla vihainen. Ja tekeehän se helkkaristi töitä. Ja toisaalta olen itse aivan samanlainen laiskiainen joten ymmärrän kyllä miten helppo ne kamat on heittää käsistä mihin huvittaa... Eikä me edelleenkään olla riidelty vielä kertaakaan, ja kohta puolitoista vuotta on oltu kimpassa. Eikä se sitä tarkoita että vältellään erimielisyyksiä, osataan me olla eri mieltä ja vähän kinastellakin mutta hyvillä mielin voin sanoa että asiat on aina saatu selvitettyä siten ettei kumpikaan loukkaa toista (toisin oli exän kanssa...).



Semmosta meillä tällä kertaa, nyt pitää lähteä katsomaan joko koirat karkasi aitauksesta...



34+4

Kylmää kylmää...en nyt ihan kahta astetta toivonut, kun viileämpää säätä mielessäni manailin :) No, aurinko sentään paistaa, josko se vähän lämmittäisi päivää myöhemmin.



Menen neuvolaan tänään...kauhistuttaa painonnousu...



Vauva on ollut hirveän vilkas tänään, aloin jo miettimään, että onkohan kohdussa tarpeeksi lapsivettä kun nuo vauvan vartalon ääriviivat ja liikkeet tuntuvat niin selkeinä ja tuntuu, että vauva täyttää koko kohdun...? No toivottavasti asia selviää tänään. Kaikkea sitä ihminen murehtiikin :(



Kuopus lähtee huomenna luokkaretkelle Helsinkiin. Mieheni lähtee mukaan yhdeksi valvojista...pääsevät käymään Fazerin suklaatehtaalla ja pyysinkin jo reippaasti maistiaisia sieltä...



Minullakin olisi ihan hirveästi asioita joita pitäisi tehdä, mutten kerta kaikkiaan saa aikaiseksi. Tänään ajattelin kyllä raivata yhden lipaston vauvanvaatteille ja pestä vihdoinkin äitiyspakkauksen vaatteet...kunhan vain kaivan energian siihenkin jostakin...



Alcatraz: kyllä meilläkin lipsahtaa siihen, että minä korjailen kaikkien jälkiä täällä. Lapset ja mies, toki välillä minäkin jätämme kaiken käsistämme sinne minne sopii ja sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa...ärsyttävää. Eilen etsimme tietokoneen muistitikkua sitä löytämättä...siivoaminen on täysin minun harteillani ollut aina, samoin tiskit ja pyykit, olin sitten töissä tai en. Meillä vain on niin, että minun ärsytyskynnykseni täyttyy nopeammin kuin miehen ja siksi tartun toimeen ennen häntä. Nytkin tuon kuopuksen hoitaminen on täysin minun harteillani ja annoinkin jo ultimaattumin asiasta pari päivää sitten, että kun vauva syntyy, miehen on oltava lasten kanssa enemmän ja alettava hoitaa kuopuksen iltapala, kylvetys ja nukkumaan laitto ja muutenkin osallistuttava enemmän....muuten täällä ei toimi mikään. Neljä lasta + huusholli on kuitenkin vähän liikaa vaadittu yhden ihmisen hoidettavaksi, vaikka toinen töissä käykin...



Onneksi mies on miltei koko kesän kotona, kun ensin 3vkoa isyyslomalla ja sitten 4vkoa kesälomalla...eipä ole koskaan ollut mahdollisuutta moiseen...tämä on ehdottomasti yksi kesällä syntyvien lasten hyvistä puolista :)



Menisi nyt tuo kello eteenpäin, jotta saisi neuvolakäynnin pois alta.



Minäkin olen menossa Taysiin synnyttämään ja jos majoittavat käytävälle, annan kyllä kuulua asiasta aivan varmasti. Siinä ei väsyneenä, verta vuotavana ja muutenkin intimiteettisuojaa & lepoa kaipaavana kyllä muiden silmien alla olla käytävällä, se on varmaa se. Pelkkä ajatuskin saa näkemään punaista...ja totisesti toivon, etteivät erehdy minulle mokomaa vaihtoehtoa tarjoamaan...saan kyllä sanottua...eihän siinä valoisalla käytävällä saa edes nukuttua ja missä ihmeessä käydä pesulla / laittaa tavaransa kun ei ole huonetta?



Nappula: hyvä että hahtuvavaippahousuohje tuntui toteutettavalta. Itse en aikanaan jaksanut sitä toteuttaa... :)



Jep, palailen vielä myöhemmin neuvolakäynnin jälkeen kertomaan kuulumiset.



Kanelisokeri 35+4

[color=MediumVioletRed]GRRR ¿ olipas kylmä ulkona. Onneksi sentään ei sitä eilistä tuulta : / Täytyy kyllä laittaa tuplasti lisää vaatetta kun lähdetään kohta hakemaan esikoista kerhosta. Ajattelin samalla käydä tilaamassa nuoremmalle samanlaisen Laulumaa-sängyn kun isommallakin on. Saadaan sitten muuttoon suoraan sänky hänellekin. Tosin jännittää kyllä että miten tuo 1,5v saadaan pysymään siinä¿ tosin muuton jälkeen se on kyllä mieheni hommia ; )



[b]Alcatraz81[/b] hauska lukea tuota sinun ¿vuodatusta¿ miehestäsi. Varsinkin se loppu kommentti kaiken päälle. Tulee siskoni mieleen, joka toisinaan kanssa raivoaa miehensä tekemisistä/tekemättäjättämisistä ja toteaa lopuksi, että ÄRSYTTÄVÄÄ ETTÄ SE ON NOIN HYVÄNNÄKÖINEN, NIIN MENEE RAIVOAMINEN HUKKAAN!!!! :DDDDD





[b]Kotitöistä yleensä[/b] minä taas olen tehnyt jo seurustelun alkuaikoina selväksi, että jokainen huolehtikoon omansa, eli en ala siivoilemaan mieheni sotkuja. Esim. pyykit kannan suoraan hänen kaappiinsa mitenkään lajittelematta, koska olen näiden vuosien varrella huomannut, että hän sotkee ne kuitenkin. Paitoja en silitä (tosin ei hän hyväksyisikään minun ¿tekeleitäni¿) jne.



[b]Taysista[/b] sen verran että siellä on tuo sama tilanne ollut jo useamman vuoden. Eli äideille sanotaan että kannattaa varautua ¿tilapäisjärjestelyihin¿ ettei tule sitten pettymyksiä jos sattuu synnyttämään ruuhka-aikaan. Harvoin kuitenkaan ihan käytävälle joutuu tosin se ei ole kuitenkaan pois suljettu asia. Synnytyskin on niin ennalta arvaamaton tapahtuma, että koskaan ei voi tietää syntyykö jonakin päivänä viisi vai kaksikymmentäviisi lasta ; )



[b]Vatsanmuodosta[/b] minulla ollut aina tällainen ¿poikavatsa¿ eli eteen ja aika pieni. Nyt ¿vanhakansa¿ veikkaa taas poikaa vaikka ultran mukaan olisin toista lajia tiedossa ¿ saa nähdä sitten¿



Mutta nyt on lähdettävä jos ehtisi käydä siellä huonekaluliikkeessä¿



Hyviä vointeja kaikille ♥art rv36+1[/color]

" Huomenta" täältäkin...Nevolasta jokin aika sitten tulin ja ajattelin tulla kirjottelemaan kuulumisia pitkästä aikaa...:) Saapa tosin nähdä tuleeko tämä kirjotus perille ku tuntuu nää sivut temppuilevan vähän väliä...:(



Neuvolassa kaikki ok, paitsi vauvan asennosta oli ihan pieniä epäilyksiä. Laskeutunu oli ja osin jo kiinnittynytkin, mutta pieni epäilys nousi terkalla siitä ettei alhaalla tuntuisi kuitenkin vauvan peppu...Tähän asti on sanottu että raivo-tarjonnassa olisi. No seuraavalla kerralla on lääkäri ja jos on yhtään pienintäkään epäilystä siitä asennosta lähettävät OYS:aan äitipolille.



Mahan muodosta täälä oli juteltu. Mulla oli alussa ennen viikkoja 20 sillai että enemmän sivulle päin levis, näytti niin kuin ois vaan lihonu. Sitte ku vauva-masu alkoi kunnolla näkymään, se olikin suoraan eteenpäin. Takaapäin jos kattoo, ei osais arvata että on raskaana. Ja se Linea Negra mulle on kans ilmestyny. Ulottuu navan yli reippaasti. Mies oli vähän hassu aluksi ku se ei tienny mikä se viiva on...Se arveli että mulla ois housujen sauma painanu masuun sellasen viivan...:) Piti sitten selittää että mikä se oikein on! Silloin se ei kyllä ollu niin vahva viiva ku nyt, että nyt ei kai vois enää erehtyä.



Alcatraz tais avautua niistä miehensä siivoista...:) Meillä on kans välillä vähän saman tyylistä touhua. Mutta ku ei aina jaksais sanoakaan- luulis että jos muutaman kerran samasta asiasta on sanottu niin se riittäis ja ottais opiksensa ;)



Täälä on kans ollu sitä pohkeiden kramppausta aina välillä. Yks aamu heräsin siihen ku sattu ihan s**tanasti pohkeeseen- mies vähän säikähti ku aloin " huutaa" ja voivotella. Yleensä se helpottaa heti ku saa jalan laskettua alas lattiaan ja vähän varattua sille. Särkihän sitä pohjetta kyllä sit koko päivän...



Maha murisee jo siihen malliin että pakko mennä syömään jotakin...Pitää palailla illemmalla uudemman kerran.



Suvi rv 34+5

ja tiistaissa mennään..



Eilinen meni aika rennoissa merkeissä :D

Päivällä kävin kaupoilla, eipä muuta kummosta.

Illalla mies kävi salilla ja mä täs kotosalla.

Eilen satoi vettä ja oli KYLMÄÄ. Mutta turvotus väheni heti huomattavasti joten sen puolesta ei haittaa!

Illalla alapäätä taas juili ja vihlo ja ihan vähän supistelikin mutta sitten ne taas loppui.



Yö meni ok.

Valvoin 4-5, lonkkia kolotti, alaselkä oli tulessa ymym. Onneks nukahdin uudestaan, ei oo mitään havaintoo miehen töihin menosta.

Nukuin jopa yli 8.30 tänä aamuna, jes!



Kävin sit tossa uimassa aamupäivästä. Se teki taas niin hyvää, ai että! Henkisesti etenkin, toki fyysisestikin.

Siinä ihan rauhassa uin 600m ja saunoin. Kauempaa en kyennyt uimaan kun eräs painoi niin virtsarakkooni :D Ja tuli kans nälkä!

Saunoin sit vielä rauhassa ja sit pukuhuoneessa tuli muutama tosi napakka supistus mutta ne loppui..

Alapäätä alkoi sitten vihlomaan tosissaan ja vieläkin vähän. Se on jo niin ' normaalia' ..



Nyt olen tässa syönyt ja ollut vaan.

Aurinko paistaa kauniisti mutta vain +7 nyt.



Kunhan mies tulee töistä, käydään yhdessä muutamassa kaupassa.



GeddyLee: mulla helpotti eilen allergiaoireet heti kun sade tuli. Tänään ei sada mutta olo on huomattavasti parempi, ei vuoda nokka enää niin..

Ite en oo mitään lääkkeitä ottanut nyt raskausaikana allergiaan.

Ja toivottavasti saatte viettää rauhallisen Juhannuksen mökillänne kuten toivotkin...



Mariia83: otahan nyt vaan rennosti ja rauhallisesti. Kyllähän tuollainen verenvuoto varmasti on säikäyttänyt.



Mulla ei mahaviivasta ole tietoakaan. Tunnen monia kenellä se on ollut ja kaikki saaneet poikia, paitsi äitini :D Äidilläni oli se viiva kun mua odotti.

Mahan mallikin tuntuu vaihtelevan mulla. Pitkään olin sen näköinen että olen lihonut kun tuntu valahtavan sivuille. Sitten se on välillä ollut napakasti tossa edessä ja takaapäin ei ole huomannut mitään paitsi kun istuu ja makaa niin silloin ei enää ole pallona edessä vaan valahtaa sivuille. Samaa siis nyt. Vatsa on paljon alempana kun vauva laskeutui mutta levähtää se välillä sivuille ja välillä pallona edessä.



Eilen illalla vauva oli tosi vilkkaalla tuulella. On se aina joka ilta mutta eilen oli jostain saanut lisää tehoja ;) Mua oikein sattui kun monotteli.

Nyt se taas tuossa venyttelee ja työntää peppua navan yläpuolelta läpi..

Ens viikolla on 13.5 se äitipolikäynti, kiva saada taas kokoarviota!



Rouva80: kiva kun sullakin oli vauvakutsut ja ystävät muisti sua:)



Alcatraz: Kyllä täälläkin välillä pitää hieman huomautella ettei mies jättäis jotain vaatteitaan lojumaan minne sattuu. Tosi hyvin se on hoitanut kotitöitä tässä että sen puoleen mulla ei ole mitään valittamista, päinvastoin!! Pitäs muistaa kehua ehkä enemmän :) Ja uskon että sama jatkuu vauvan synnyttyäkin.



Kanelisokeri: Täällä kans mun mies on 7 viikkoa putkeen lomilla, 4 viikon kesäloma ja perään 3 viikon isyysloma. Arvaa oottaako? :)



Mukavaa tiistaita,



a_j + pötkis 35+5

Sivut temppuilevat ihan tosissaan nyt...



Jep..sitä vaan, että kävin siellä neuvolassa.



Paino oli noussut 500g viikon aikana (vaikka 8l simaa hupeni kolmeen pekkaan juotuna vajaassa viikossa :P)

Verenpaine oli kumman alhainen 110/75 ilmankos on vähän huipannut viime aikoina

Pissa muuten puhdas, mutta proteiinit hienoisesti plussan puolella...

Vauvan syke taas korkealla, 160 tuli lukemiksi, kun pitkän aikaa mitattiin.



Jänskättää se ensi viikon ultra...terkkakin sanoi, että vauva tuntuu isolta käsiin ja kyllähän minustakin tuntuu, että hän täyttää koko kohdun. Mietin jo, onkohan lapsivettäkään tarpeeksi kun nuo liikeet tuntuvat sellaisilta " nihkeän kitkaisilta" ja kovilta...terkka vain totesi, että utrassa nähdään sitten sekin ensi viikolla. Niinpä, ei kait sitä voi käsikopelolla tietääkään.



Sf mittakin oli kasvanut ja oli nyt 34cm. :O Vauva on ilmeisesti kääntynyt oikeinpäin vihdosta viimein ja nyt todentotta toivon, että asento pysyy, eikä sieltä enää liikuta minnekään.



Mistään kiinnittymisestä ei ole toivettakaan, sillä vauva on vielä korkealla...



Kanelisokeri 35+4

Piti kommentoida noista miehistä: meilläkin lasketaan käsistä tavarat just siihen, missä seistään, eikä mitään voi laittaa takaisin paikalleen, vaikka ko. tavaran paikka olisi sentin päässä. Se on niin ärsyttävää! Raskauden aikana on varsinkin ottanut päähän nuo huolimattomuudet, mutta kyllä toi ukko on tsempannutkin, kun ei varmaan jaksa raivoavaa naista ;) Meillä on ollut kyllä muuten tosi ihanaa raskauden aikana, parisuhde on voinut hyvin. Remppa- ja muuttoviikot kiristivät vähän hermoja, mutta sen jälkeen on taas ollut kaikki hyvin. On tässä oltu yhdessä jo lähes 8 vuotta ja jonkinlainen seitsemän vuoden kriisi tuli koettua, mutta onneksi kaikki ikävät fiilikset ovat nyt poissa.



Kauheasti oli kommentoitavaa, mutta taas unohtuu... GeddyLeelle ainakin piti ehdottaa, että jospa sanoisitte sukulaisille, että toivoisitte pääsevänne mökille vastasyntyneen kanssa rauhassa. Jos tajuaisivat olla tulematta?



Suonenvedoista sen verran, että minähän syön magnesiumia normaalissakin elämässä, joten syön nytkin. Varsinaisia kramppeja ei ole ollut, mutta sellaisia alkavia ja heikkoja on yrittänyt tulla. Hyh, se on kyllä kauhean tuntuista.



Vauva on ollut viime päivinä joka puolella mahaa, kutitellut kylkiluita ja pyörinyt lantiossa. Jalkaa tai polvea tunkee oikeaan kylkeen :) Välillä tuntuu, että koko maha on niin täynnä kaveria, että enempää ei mahtuisi kasvamaan.



Vatsan toiminta on kummastuttanut täälläkin, ensin oli niitä samanlaisia tyhjennyksiä ja nyt on sitten ummetus hävinnyt kokonaan. No, hyvä näin, välillä on kiva, että hommat toimii.



Käveleminen on alkanut olla aikamoisen vaivalloista, lonkkiin on alkanut sattua. Täytyykin nyt kierrellä kaupoissa niin paljon kun jaksaa. Jätän kaikki istumishommat myöhemmille viikoille. Aion nimittäin vielä yrittää ehtiä väsätä marsipaanista vauva-aiheisia kakkukoristeita ja lisäksi olisi mielessä neuloa joku ihana peitto tulokkaalle. Olisiko suosituksia kevyestä neulelangasta, kesävauvalle kun ei viitsi ihan villaista peittoa tehdä?



Täällä ei ole makuukammarin puolella puuhailtu taas vähään aikaan, eipä oikein riitä kiinnostusta. Täytyy sitten varmaan aktivoitua viimeistään, kun haluaa vauvan syntyvän ;)



Poltsi 34+2

[color=MediumVioletRed]Mutta siis pikaisesti palaan kun muistan mitä piti vielä kommentoida, nimittäin tuosta [b]vesirokosta.[/b] Itse en lähde sen kanssa enää pelaamaan tyyliin ¿haen sen meille kun sopiva aika tulee¿. Otan pojille rokotteen ja vauvalle myös. Meillä on tuttavapiirissä pieneen aikaan ikäviä jälkitauteja ollut lapsilla, joten siitä ¿viisastuneena¿ en tosiaankaan halua meille. Samoin on [b]rotaviruksen[/b] kanssa. eli vauva saa heti rokotteen kun siihen ikään pääsee¿ Itse muuten sairastin vesirokon lukiossa ja olin ¿kuolla¿ siihen se oli aivan kamala ja koulukin jäi useiksi viikoiksi¿



Kanelisokerille vielä [b]lapsivedestä[/b]: itse aion myös puhua lapsivedenmäärästä neuvolassa. Mulla lapsivettä ei ole ollut normaalia enempää aikaisemmistakaan raskauksista ja kun yli 40 viikon ovat reippaasti menneet, niin vesi myös vähentynyt ja siksi sitten käynnistetty ennen 42vkoa¿ Ja siis nyt tuntuu myös että vettä olisi ¿vähän¿ kun vatsakin näin pieni (mielestäni pienempi kun aikaisemmin¿)



♥art rv36+1[/color]