*****TOUKOTUHISIJAT VKO 19*****

Joo, ei sitten viime yönäkään...supistelee nyt joka yö muutamia kipeitä jotta niihin herää mut siihenpä se sit jääkin...*plääh*...luovutan, toivotonta..Tulee sit vklla 42+ käynnistettynä!



Torstaina taasen neuvola, pääsepähän sinne valittaa :)



Miteähn tekis tänään jotta menis vähä reippaammin päivä..? Taidan tehdä sämpylöitä ja kiisseliä.Onnex alkaa jo flunssakin helpottaa!



pusutus rv.39+1

Onkos kukaan kuullut, että pahoinvointi voisi olla " oire" ? Nimittäin neuvolasta äsken sanoivat, että synnytykseen voi liittyä myös pahoinvointia. Ja minähän viime yönä voin erittäin pahoin :) Jee!



Aamuyöstä heräsin kahdesti siihen, että oksetti ihan suunnattomasti ja vatsa oli hirveässä tuskassa. Olin vielä tosi uninen ja en ensin edes tajunnut, että vatsa on kipeä, oksetti vain. Tajusin jossain vaiheessa, että supistuksiakin tulee, mutta kävin pissalla ja nukahdin heti uudestaan. Mutta kahdesti heräsin tähän tällaiseen. Aamulla oli vielä etova olo, mutta helpotti ruisleivän ja teemukillisen jälkeen. Nyt alapää tuntuu " hassulta" . Painetta siellä on ollut jo siitä lähtien, kun vauva laskeutui (pari viikkoa vissiin), mutta nyt sinne tuikkii ja painaa ja välillä pakottelee.



En kuitenkaan usko, että tästä laitokselle pääsisi, mutta on mukavaa kun on edes hiukan toivoa " normaaliaikaisesta" synnytyksestä. Sitä aina ihmettelen, kun toisilla menee lapsivedet ja minusta tuntuu, että meidän vauvat potkii, paukuttaa ja myllää, eikä vedet ole menneet kuin vasta puhkaistuna salissa.



Mutta näin yleisesti ottaen, edelleen närästää joka mutkassa, lonkat ovat yöllä tosi kipeät ja niiden ja pissaamisen takia yöt menee yleensä valvoessa. Eilen illalla olin jotenkin hirmu pirteä, enkä malttanut käydä nukkumaan kuin vähän vaille yksi. Siksi olin aamuyöstä niin uninen, ettei edes mahdollinen synnytys saanut minua hereille :) (joopa)



Kuulemisiin!



HugoX3, rv:t 39+4

HugoX3: Kai pahoinvointi voi liittyä synnytykseen, tai mulla ainakin kakkosen synnytyksessä tuli yhtäkkiä mieletön oksuolo ja osaston kätilö kehui kaarimaljaa ojentaessaan että " juuri tuon halusinkin kuulla, synnytys etenee siis hyvin" . Myös kolmatta synnyttäessä aloin yhtäkkiä voimaan tosi huonosti mutta silloin ei tarvinnut alkaa ihan oksentamaan. Mulla se pahoinvointi on kyllä tullut vasta synnärillä mutta kai se voi tulla synnytyksen ollessa lähelläkin.



Shelley rv37+2 (ei vielä kovin kärsimättömänä, vauvavalmistelujakin liikaa tekemättä ;) )

Olin tänään aamulla esikoisen kanssa seurakunnan perhekerhossa. Ajattelin mennä sinne, että saisi vaihtelua tähän kotona olemiseen ja omaan napaan tuijottamiseen. Oli kiva taas nähdä muita äitejä. Olivat kyllä vähän yllättyneitä siitä, että yhdessä koossa olin edelleen. Kovasti tsemppasivat ja toivottivat onnea synnytykseen. Käynnistä jäi oikein hyvä mieli. (Se kun on vähän hukassa ollut viime aikoina, jostakin kumman syystä).



Soitin myös Jorviin ja sain ajan ensimmäiseen yliaikaistarkastukseen perjantaina 9.5 klo 9.10. Kätilö sanoi puhelimessa, että silloin ei vielä käynnistellä synnytystä jos äidin ja vauvan vointi on hyvä. Tarkistavat taas ultralla vauvan vointia, otetaan käyrää ja tekevät sisätutkimuksen. Maanantaina alkavat sitten synnytystä käynnistelemään jos synnytys ei ole siihen mennessä itsestään käynnistynyt.



Mä haluankin, jos mahdollista, sen käynnistyksen maanantaille ihan vain sen vuoksi, että haluaisin kokea synnytyksen luonnollisen käynnistymisen. (Esikoinen käynnistettiin aikoinaan ja olin siitä aika kipeä). En kuitenkaan enää maanantaita pidemmälle aio odottaa tämän poitsun häätämisen kanssa. On se sitten jo korkea aika tulla ulos kun raskausviikkojakin on 42 tasan.



Sairaalassaolosta oli keskusteltu. Mä olin kans alussa sitä mieltä, että mahdollisimman pian pois vaan. Lopulta mä olin siellä maanantai-aamusta perjantai-aamuun. (Mulla oli tietty kiireellinen sektio takana ja lapsi lastenosastolla). Jos lapsi olisi ollut vierihoidossa niin olisin lähtenyt jo torstaina kotiin, mutta halusin odottaa jos poikakin kotiutuisi samaan aikaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan poika jäi vielä sairaalaan. En lopulta kokenut sairaalassaoloa ollenkaan niin pahana kuin olin kuvitellut. Ei se tietystikään sama asia ole kuin kotona oleminen, mutta ei niin pahakaan. Nyt jos kaikki menee hyvin niin kotiudun varmasti nopeammin joko toisena tai kolmantena päivänä. Täytyy katsoa mikä tilanne on sitten ja elää sen mukaan.



Pahoinvoinnista oli myös puhetta. Mulla oli synnytyksessä vasta pahoinvointia. Se tuli mulla kun olin jo noin 7 cm auki. Mä onnistuin pidättelemään sitä leikkuriin asti (lähdettiin viemään kiireelliseen sektiooon synnytyksen pysähdyttyä), mutta sitten tuli kaarimaljalle käyttöä. Eli mä olen vissiin sellainen synnyttäjä, joka reagoi kovaan kipuun voimalla pahoin ja oksentamalla. Mulla se liittyi nimenomaan synnytykseen ja se pahoivointi tuli vasta kun olin jo aika pitkällä synnytyksessä.



Nyt täytyy alkaa laittamaan ruokaa ja sitten rientää viimeiselle neuvolakäynnille.



Pitäkää peukkuja, että olisi edes vähän laskeutunut edelliskerrasta....



Pikkupapu, esikko 2 v 3 kk ja poitsu rv 41+1

Vaikka toivoin että tuonne vauvapuolelle ois jo käynyt tieni...

Tänään poikkesin taas sairaalassa kun olin ihan varma että lapsivettä tihkui...eipä ollut vettä mut loppu limatulpasta nyt näyttää tulevan ja välillä kivut on tosi kovat. Mutta eiköhän tässä sinne äitienpäivään mennä, vaikka olo on niin kypsä kuin olla ja voi.



CalZal rv41+0

Kävin ihan polillakin, kun tuli siinä aamupäivällä supistuksia ihan tasasin väliajoin. No tulos oli tietysti se, että siellä ei tullut enää supistuksen supistusta ja homma oli sitä myöten selvä.



Pisteeksi i:n päälle kaikki on keksinyt juuri tänään kysyä, että miten voin. Joten puhelin piippaa tekstiviestiä koko ajan. Mä alan olla jo kohta niin turhautunut, että suljen puhelimen ja jätän verhot päiväksi alas seuraavan kahden viikon ajan.



Mutta toisaalta, kaksi viikkoa enää. Mihin tässä on hoppu? Huolettaa vain, että kaikki menisi hyvin. Ehkä se on se syy, miksi olen näin malttamaton. Haluan kurkistaa tulevaisuuteen...



Kuulemisiin taas.



HugoX3

Tänään oli neuvola ja sain arvion että jos vielä pari viikkoo menee niin vauva on syntyessään kolmekiloinen. Tytöt oli syntyessään 2680g ja 3000g eli samanlainen kirppu olis tulossa.

Nyt alkaa olla kaikki valmiina. Tänään koottiin sänky ja pakattiin kassit valmiiks. Kämppä on kyllä kuin pommin jäljiltä ja viikon loppuna olis vielä nuoremman tytön synttärit.

Viikon loppuna sain ihania uutisia kun pikkusisko kerto että niittenkin perheeseen syntyy vauva vielä tän vuoden puolella.

Mutta nyt iltapalalle ja nukkumaan.

voi kettu kun ketuttaa.. (eilen tuli muuten radiosta sopivasti i. alangon " vi**u ku vi**ttaa" ja ai että sopi siihen ruuanlaiton sekaan ku nyrkki silmään. Tuli jopa melkein hyvä mieli, onneks ei toi pikkujätkä kuullu, kun leikki omassa huoneessaan.



Oltiin päiväkodin kevättapahtumassa, kun lupauduin vanhempaintoimikunnan hommiin sinne ja pitihän ton lapsenkin tietty päästä. On siis sama päiväkoti, missä olin töissä ennen mammalomaa joten melkein jokainen vanhempi tuntee mut. Siellä sit yks sun toinen päivitteli mahaa, sen laskeutumista/kokoa/jotain muuta. Tänään oon saanu kuulla noin 8 kertaa " eikö vieläkään?" ja sellaset 12 kertaa " vieläkö sä oot kasassa?" sekä lukuisan määrän muita variaatioita. Vastasin loppujen lopuks melkein jokaiselle, että kai se juhannukseen mennessä syntyy..



Kaikkein pahiten meinas mennä hermo tossa tunti sitten, kun _oma äitini_ soitti kysyäkseen " eikö vieläkään mitään?" . Ihan kuin se ei tietäis meidän synnärille lähdöstä, meneehän toi esikoinen sinne hoitoon. Alan vastaamaan sen uteluihin (samoin kun vauvan tulevan kummitädin) että joo, käytiin viimeyönä synnyttämässä, ei vaan huvittanut teille kertoa. katotaan, montako kertaa kysyy tyhmiä...



Ihan kamala olla näin pinna kireellä. Mua ei varmaan normaalisti haittais ollenkaan ihmisten kyselyt ja kommentoinnit, eihän kukaan sitä pahalla tai ilkeyttään, mut nyt tänään ei oo huvittanu kuulla ollenkaan. Eikä ainakaan lohduta yhtään kuulla, miten naapurin nuorinkin meni peräti 4 päivää yli tai miten toisen naapurin kissan-kummin-kaiman-serkun laskettu aika on ollu jo kaks viikkoa sitten. Ei helpota mun kärsimättömyyttä eikä lohduta tipan tippaa..



Tähän valitusvirren väliin Pikkupapulle tsemppiä, komeilla viikoilla ootte jo!! ;) ;Miten meni neuvolassa?

Samoin Calzalilla alkaa olla jo komiat lukemat rv:nä. Koittakaahan mammat jaksaa!



nordenskjold/Noora: mites se kontrolli meni? Laittoivatko vielä kotiin?



Pahoinvoinnista. Mulla on sellanen käsitys, että liittyy siihen kipuun eli jotkut reagoi pahoinvoinnilla koviin kipuihin. En oo kyl kuullu, että pahoinvointi ois lähestyvän synnytyksen merkkejä.. Mut ei kai se mahdotontakaan oo?



Mul on ollu muutaman päivän tosi ikäviä liitos tms. kipuja. Paikoillaan istuminen alkaa pikku hiljaa pakottaa tosi nopeesti eli ei tässä koneellakaan oo voinu roikkua ku hetken aina kerrallaan.



Nyt lähden käyttää koirat, suppareita tulee vissiin taas kiusaksi asti sellasina säännöllisinä (n 10 min, ei vaan satu tarpeeks). Mut pitää varoiks käyttää noi elukat, JOS vaikka toi masukki tajuis, että äiteen hermorakenne ei todellakaan kestä tätä odotusta enää. Sit kuumaan suihkuun, jollei siitä muuta apua oo, niin noi supparit loppuu eikä tartte miettiä montaa tuntia..



JN + masukaveri 40+2 (" vasta" )



p.s. meillä on ihan jopa huvittava muutos miehen käytöksessä.. se on tullu tosi malttamattomaksi ja ihan muutamassa päivässä. Perjantaina vielä oli ihan sillä asenteella, ettei vauvalla oo mitään kiirettä ja antaa toisen kypsyä rauhassa. Nyt eilen ja tänään huudellut mahaan, jotta toinen ymmärtäis ulkoistua. Muutoinkin on jotenki tosi levoton. Kielsi soittelemasta töihinkin, jollei oo jotain _todella_ tärkeetä asiaa.. Ettei sit turhaan hermostu ku puhelin soi. :D

jos oikeen ketuttaa, niin: