2-vuotias on kipea. Kuumetta noin 38 ja hengittaa tosi tiheasti ja inisee jotenkin hengittaessaan. Maha kohoilee ja kyljet enemman kuin normaalisti hengittaessa.

ap

Kai sä ny kännykän ääneen heräät? Ei siinä yleensä mitään vaaraa ole sitten kun hoitoon on päässyt



t. astmalapsen äiti minäkin

En lukenut muita viestejä vielä, oli pakko laittaa viesti, kun meillä on tästä kokemusta.



LÄÄKÄRIIN!!!

Joko ap on linjoilla?

Lapsi kiidätettiin lähisairaalasta ambulanssilla Jorvin sairaalaan. Olimme siellä pe-su, tänään pääsimme pois. Sai hengitystä avaavaa lääkettä, kortisonia ja allergialääkettä. Ilmeisesti kyseessä allergiaperäinen astmatyyppinen kohtaus (aiemmin jo tänä ja viime keväänä ollut allergiaoireita, silmien punotusta, nenän vuotamista jne). Virallinen diagnoosi oli ahtauttava keuhkoputkentulehdus. Kotiin saatiin astmalääkettä ja allergialääkettä, joiden antoa täällä jatkamme.



Onneksi jos tilanne toistuu, nyt tunnistamme sen ja osaamme tilata ambulanssin. Mutta toivotaan, että lääkkeiden avulla tilanne pysyy hallinnassa eikä tuollaisia kohtauksia enää tule.



Tilanne paheni vielä lasta vietäessä lähisairaalaan ja siellä ollessa. Happiarvot oli liian alhaiset jne. Nyt lapsi on energisen oloinen, väsynyt ja rasittunut tietysti vielä tapahtuneesta, mutta kaikki siis nyt ok.



Jatkossa seuraa kontrolleja ja tutkimuksia.



ap

Eivät tehneet asialle mitään. Sille ei kuulema mitään voi. Tautia liikenteessä siis. Että näin.



Mutta kannattaa ap silti mennä sinne päivystykseen, harvoin ne vaan siellä mitään tekee.

Sinä ja miehesi varmasti säikähditte pahasti, mutta tästä eteenpäin asiat menevät parempaan suuntaan. Onneksi huomasitte että hengittää apuhengityslihaksilla, voin nimittäin sanoa ettei kaikki huomaa ennenkuin viime hetkillä ja silloin voi olla myöhäistä.



Silloin kun meidän poikaa vietiin ambulanssilla Peijaksesta Jorviin, mies ei tajunnu (vielä kotona ollessa) yhtään että nyt on huonosti asiat. Pojalla oli 39astetta kuumetta, joka nousi ihan 5min aikana ja hengitys oli tosi huonoa. Nimeä sanottaessa ei oikein reagoinut, ottanut katsekontaktia tms, makasi vain sängyllä. Mun piti uhkailla miestä kaikella kauhealla (tyyliin ero tulee, etkä IKINÄ näe lastasi) ennenku lähti viemään sinne Peijakseen. Ei nimittäin tajunnut yhtään kuinka vakava tilanne on, luuli mun vain olevan ylihysteerinen. Sitten kun lääkäri siellä Peijaksessa sanoi että tästä sitten lähdettekin ambulanssilla Jorviin, huomasin miten kauhun ilme tuli miehen silmiin kun lääkärin sanat upposi tajuntaan. Sen jälkeen kun päästiin kotiin, kysyi minulta mistä tunnistin että ei ole ok, koska lapsen hengitysääni ei ollut mitenkään ihmeellisen kuuloinen. Ja minähän neuvoin. Nykyään mies tunnistaa jos lapsella lievästi ahdistaa henkeä, osaa kuunnella pihinää hengitysäänestä.



Ja jos joku haluaa tietää miltä tuntuu ja näyttää kun hengittää apuhengityslihaksilla, kokeilkaapa seuraavaa. Ostakaa niitä isompia mehupillejä, onkos ne nyt pirtelöpillejä oikeasti. Laittakaa suuhun ja huulet tiiviisti ympärille, hengittäkää sen kautta. Viimeistään 5min kuluttua alkaa tuntua ikävältä, 10min kohdalla todella ikävältä. Katso peilistä miten rintakehä ja kyljet alkaa liikkua pumpaten pahasti. Sitten kuvittele että hengittäisit sillä tavalla tuntejam jopa päiviä.



tv. 7

Meilläkään ei vastaavasta ollut kokemusta. Lisäksi kun lapsi oli pienempi, mentiin joskus hengitystieinfektion vuoksi päivystykseen, hengitti silloin rohisten mutta vatsa ei heilunut tuolla tavalla kuin nyt. Silloin passitettiin kotiin vaikka hengitys oli silloinkin tihentynyttä. Lääkäri näköjään kuitenkin heti näkee, koska on tosi kyseessä ja koska vain tavisflunssaa.



Kyllä todella säikähdimme ja mietimme mitä olisi tapahtunut jos hengitys olisi muuttunut tuollaiseksi vasta kun itsekin olisimme menneet nukkumaan. Lapsi ei nimittäin heräillyt missään vaiheessa. Mutta eipä kannata kiusata itseään. Nyt on onneksi lääkkeet ja seurannat. Huoli painaa tietysti tuolla taustalla, mutta eiköhän se tästä.



Emme arvanneet lapsen kuitenkin säännöllisestä hengityksestä, että kyse olisi noinkin vakavasta. Onneksi täällä palstalla löytyi heti tietoa asiasta! Eli on tästä todella välillä hyötyäkin! :)



Kiitos vielä auttaneille! Pieni toipilas menikin juuri jo nukkumaan. Pitänee itsekin mennä kohta, univelkaa on sairaala-ajalta vielä paljon.



t. ap

crp yli 250 (todellakin!!), onneksi tivasin tk:n hoitajapäivystyksessä CRP:n ottamista.

Onneksi olit niin viisas ja toimit saamiesi ohjeiden mukaan, minä olin yksi niistä lääkäriin käskijöistä.



Meillä on astmalapsi joten tiedän fiiliksesi tasan tarkkaan.

Kerran on meilläkin sairaalareissu tullut kun hengitys vaikeutui ja joutui osastolle muutamaksi päiväksi. Onneksi lääkkeet auttoi.





Kaikkea hyvää pikku potilaalle ja koko perheelle.

ja käynyt kurkkimassa oletko jo kirjoitelut kuulumisia.



Onneksi saitte ajoissa apua ja kaikki on nyt paremmin!