Onko mielestnne normaalia, etta lapsi joskus vaipuu omiin ajatuksiinsa ja haaveisiinsa luokassa tai vaikka ruokailussa? Ei kuitenkaan usein. Onko merkki

Saattaa kompensoitua muilla hyvillä ominaisuuksilla, sikäli kun koulunkäynnistä puhutaan.

...vaan nimenomaan hyvä kyky keskittyä.

Olen itse haaveilija ja monesti muu maailma unohtuu, kun jään ajattelemaan jotain asiaa oikein juurta jaksain. Tästä ominaisuudesta on ollut apua esim. opiskelussa: pystyn lukemaan kirjaa ilman, että meteli tai muiden keskustelu häiritsee.

Koulussa luin usein tunnilla kokeisiin muiden hälistessä ympärillä, en kuullut heitä.

Omat lapseni ovat samanlaisia, ärsyttää kyllä hokea heille samaa asiaa kun eivät näe eivätkä kuule mitään, kun lukevat kirjaa. Ja välillä unohtuvat omiin ajatuksiinsa esim. ruokapöydässä, huomataan vain että taas yhdellä on katse kaukaisuudessa :-)

aikuisena olen sopinut hyvin pitkäjännitteisyyttä ja keskittymistä vaativiin asiantuntijatehtäviin (olen työskennellyt mm. tutkijana ja kirjoittanut pari tietokirjaa)