Kellaripoika 5v. jotenkin liikuttava kommenntti kun hän näki ensi kertaa

Oli jumalaa sitten oikeasti olemassa tai ei.

todella epäkohteliasta ja epäempaattista tuoda edes esiin omaa ateismiaan silloin, kun keskustelee kuolemanvaarassa olevan lapsen vanhemman kanssa, jos tämä hapuilee turvaa uskosta. Sellaisessa tilanteessa on kohteliasta vaikkapa nyökkäillä ja hymistä epämääräisesti, jos ei kerran osaa muutakaan sanoa. Nih!

Elisabeth varmaan haki lohtua uskonnosta. Riippumatta siitä onko Jumalaa olemassa vai ei. Jumala on siis tarpeellinen tietyissä tilanteissa.



Ihailtavaa kuinka Elisabeth kuitenkin jaksoi rakastaa lapsiaan ja opettaa heitä, vaikka itse oli kokenut insestiä 11-vuotiaasta lähtien ja elänyt kellarissa 18-vuotiaasta lähtien.

Jumalahan on kieltänyt kymmenessä käskyssään tappamisen, huorintekemisen jne. Mutta ihminen on rikkonut kaikki ne käskyt. Ei Jumalan tahto ole maailman pahuus. Hän loi kaiken alkuaan hyväksi, mutta ihminen omasta tahdostaan valitsi rikkoa Jumalan käskyt. Onneksi Jumala lähetti Jeesuksen!

sitten oikeastaan tekee?

Kun ei muita terapeutteja ole saatavilla, niin jäljelle jää Jumala. Joka on kaikkialla tai sitten ei. Mutta sillä ei ole väliä, ainoastaan sillä USKOOKO itse siihen.

Itse olin aikanani vaikeassa tilanteessa kun lapseni syntyi vammaisena ja hyvin sairaana. Ennuste oli huono ja ensimmäiset viikoot täysin epäselvää jääkö pieni edes henkiin.



Kyllä siisnä kävi pelko jos toinenkin mielessä. Halusi lapsensa selviävän, mutta samalla mietti millaista lämänsä tulee lemaan ja milaisen kodin ja perheen pystymme hänelle antamaan. Ihmisinä emme ole vahvoja leijona-vanhempia, vaan pikemminkin heikkoja ja epävarmoja: pelkäsin että taakka olisi meille liian iso.



Kuitenkinsain uskosta lohtua kaiken epätietoisuuden keskellä. Koin että Jumala on kanssamme ja antaa meille voimia kestää sen mitä tuleman pitää, ja mikäli lapsi ei selviä hän pääsee ylös Isän luo.



Monet kaverit kysyivät silloin miten jaksoin ja välillä kerroin tuosta saamastani lohdusta ja voimavaroista. Silloin tuntui pahalta kuulla kommentteja tyylillä ei mitään Jumalaa ole olemassa. Maailmassa on tuhansia ja miljoonia ihmisiä jotka eivät jaksa taakkaansa ja koko perheen elämä menee pilalle vammaisen lapsen takia, ilman että Jumala nostaa sormeakaan puolestaan. Eikä mitään taivasta ole olemassa, samaan tyhjyyteen vauvani kuollessaan joutuu kuin kuka hyvänsä.



Jokainen saa uskoa tavallaan, mutta tuossa vaikeassa tilanteessa ihmisten kommentit satuttivat. Mitä merkitystä Jumalalla loppupelissä on? Minulla oli pääasia että sain siitä tukea ja voimia, miksi joillekin oli niin tärkeää viedä tuo tuki pois?

Minä en usko Jumalaan, enkä varmasti mene mukaan hymistelemään jos joku alkaa tuollaisia satuja sepittämään. Mös minulla on oikeus ilmaista oma näkökantani.



Jos ihminen on uskossa niin luulisi tuon oman uskon olevan sen verran vahvempi ettei se kaadu siihen kun joku kertoo näkevänsä asiat eri lailla. Luulisi uskovaisten myös tietävän ettei kannata ateistille käydä noita selittelemään. Sinäkin oolisit voinut vai sanoa että on tunne etteä tästä vielä selvitään, sitä ei varmasti kukaan olisi käynyt vastaan väittämään.

Eikö olisin helpompi pysyä kasassa jos ajattelisi, että Jumala tässä vaan koettelee kuin että apua ei tule mistään...

E halusi vain uskoa Jumala-satuihin eikä tehdä itse mitään päästäkseen pois tilanteesta.

(Vaikka samanlainen uskovaishymistelijä tuo ap:kin taitaa olla, kun niin painotti aloituksessaan tuota jumalajuttua.)



Minua tässä ketjussa liikuttaa ainoastaan tuo pikkuinen 5-vuotias poika, joka viattomuudessaan jaksaa vielä kaiken kauheuden jälkeen uskoa johonkin jumalaan yms. Toivottavasti se poika pystyy vielä selviämään jotenkuten täysijärkisenä elämään.

muutoin ukon ois ollut todella vaikea hallita häntä ja pakottaa seksiin. Uskovainen kuolisi ennen kuin suostuisi alistumaan niin hirveään asiaan.



Mutta jumalan kaipuu on ihmisen sisimmässä, ihmislaji on sellainen että se rakentaa jumalan vaikka kivenpalasesta. Ei ole tavattu yhtään ainoaa alkuasukasheimoa jolla ei olisi ollut joku jumala, kellä kuu ja kellä aurinko, kellä Ra ja kellä Baal jne.

olla. Mennä nyt sanomaan uskovalle sairaan lapsen äidille ettei mitään taivasta ja Jumalaa ole.

se voisi olla ainoa joka lasta siinä tilanteessa lohduttaisi. Se on itseasiassa väkivaltaa lasta kohtaan.

Miksi lapsen pitäisi pakottaa olemaan yhtä kyyninen ja itsekäs kuin aikuisen?

35 taitaa itse olla juuri sellainen AHDASMIELINEN ja muita perusteettomasti tietynlaiseksi leimaava " uskovainen" , joka ei voi suvaita eri tavalla asioista ajattelevia ihmisiä.

helvettiin ja kadotukseen.. Ihan kukkasia ja ruusutarhoja vaan tarjolla.

Vierailija:

Itse olin aikanani vaikeassa tilanteessa kun lapseni syntyi vammaisena ja hyvin sairaana. Ennuste oli huono ja ensimmäiset viikoot täysin epäselvää jääkö pieni edes henkiin.

Kyllä siisnä kävi pelko jos toinenkin mielessä. Halusi lapsensa selviävän, mutta samalla mietti millaista lämänsä tulee lemaan ja milaisen kodin ja perheen pystymme hänelle antamaan. Ihmisinä emme ole vahvoja leijona-vanhempia, vaan pikemminkin heikkoja ja epävarmoja: pelkäsin että taakka olisi meille liian iso.

Kuitenkinsain uskosta lohtua kaiken epätietoisuuden keskellä. Koin että Jumala on kanssamme ja antaa meille voimia kestää sen mitä tuleman pitää, ja mikäli lapsi ei selviä hän pääsee ylös Isän luo.

Monet kaverit kysyivät silloin miten jaksoin ja välillä kerroin tuosta saamastani lohdusta ja voimavaroista. Silloin tuntui pahalta kuulla kommentteja tyylillä ei mitään Jumalaa ole olemassa. Maailmassa on tuhansia ja miljoonia ihmisiä jotka eivät jaksa taakkaansa ja koko perheen elämä menee pilalle vammaisen lapsen takia, ilman että Jumala nostaa sormeakaan puolestaan. Eikä mitään taivasta ole olemassa, samaan tyhjyyteen vauvani kuollessaan joutuu kuin kuka hyvänsä.

Jokainen saa uskoa tavallaan, mutta tuossa vaikeassa tilanteessa ihmisten kommentit satuttivat. Mitä merkitystä Jumalalla loppupelissä on? Minulla oli pääasia että sain siitä tukea ja voimia, miksi joillekin oli niin tärkeää viedä tuo tuki pois?

Mutta jos avaa sydämensä jumalalle, voi saada ennenkokematonta voimaa kestää elämän kolhuja. SIlloin kuitenkin täytyy ymmärtää, että jumala ei ole luvannut estää pahoja asioita tapahtumasta, vaan ainoastaan kulkea siinä rinnalla.

Jumala on turvallinen isä, joka rakastaa lapsiaan?





Ei jumalaa ole olemassa. Näkeehän sen kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu.

Olen ateisti enkä usko jumalaan, en myöskään, että pahuus tulisi jumalasta. Maailmassa on hyvyyttä ja pahuutta, ihminen itse valitsee miten tekee. Mikään kohtalo tai ylempi voima ei häntä ohjaa.