Suomessa itsenäistetään lapset tosi aikaisin. Miksi?

Se siis perustuu meikäläiseen lainsäädäntöön. Sinänsä 18 ei ole erityisen aikaisin verrattuna kansainväliseen tai historialliseen käytäntöön.



Kehittyvissä maissa 10-vuotiaat lapset ovat jo töissä ja elättävät perhettään. Länsimaissa paremmin toimeentulevat perheet lähettävät lapsensa ennen teini-ikää sisäoppilaitoksiin. Vain köyhemmät pitävät lapsia kotona asumassa.

Vai, etteko jaksa pohtia syvällisiä asioita?



Kuvaa kyllä tällä palstalla olevia äitejä hyvin.

eipä ole liikaa vaadittu, että 18-vuotiasta pyydetään itsenäistymään...

En tunne ketään samanikäistä, joka olisi aikoinaan asunut yli 18-vuotiaana kotona, joten olen automaattisesti ajatellut että kaikki lähtevät pois viimeistään lukion jälkeen.

Kauan muualla Euroopassa asuneena en voi kuin kauhistella kuinka suomessa lapset suunnilleen heitetään ulos heti kun ovat täyttäneet 18. Tätä puolustellaan ja perustellaan sillä, että lapset haluavat näin itsekin, mutta vaikeahan se on muuta halutakaan, kun on monta vuotta aivopesty tuohon ajatusmaailmaan.



Itse toivon ettei lapsistani tulee niin suomalaisia, että haluaisivat heti teineinä jo muuttaa pois kotoa.

jotta pääsevät omaan kotiin. Ei niitä missään muualla makseta, siksi esim. monissa Euroopankin maissa kotona saattaa asua vielä 30-vuotiaitakin lapsia.

meinaa tulevaisuudessa kasvattaa?

mutta ei 18v " itsellinen" - vakityössä oleva nuori.



Muutenkin näkisin parempana, että lapset opiskelisivat vaikka 24-26v asti kuin että hankkisivat vain keskiasteen koulutuksen ja menisivät siitä töihin. Opiskelijan kanssa olisi ok asua kotona vielä 20-22v asti, mutta sitten olisi kyllä jo syytä katsastaa omaa koloa.



Hollantilainen mieheni on muuttanut kotoaan pois 17-vuotiaana ja meillä on sama ajatus tästä lasten kotoa muuttamisesta.



Lapsia emme muuten halua itsenäistää turhan aikaisin, esim. meillä 7v ei ole koskaan edes ollut yksin, saati käynyt kioskilla itsenäisesti tai kulkenut kadulla ilman aikuisen seuraa.

kaipaa itsenäisyyttä ja omaa elämää, ei halua pärjätä omillaan. On normaalia kehitystä haluta oma itsenäinen elämä noin 18-vuotiaana.

Useimmat pienet koululaiset ovat omillaan (omillaan he ovat, vaikka olisivatkin ip-kerhossa) ja menemisistään vastuussa melkein koko päivän. Tuntuu tosi kalsealta tämä täkäläinen meininki.



t. 6

Suomessa ollaan niin köyhiä, että äitienkin on pakko tehdä pitkää päivää ja hylätä lapsensa systeemin orjiksi jo 1-vuotiaina. Ei ihme, että näiden lasten on helppo " itsenäistyä" 18-vuotiaana kun ovat viettäneet suurimman osan edeltävästäkin elämästään ilman vanhempiensa seuraa. Monet koululaiset viettävät kesälomansakin yksin!

Perhe-/sukukeskeisyydestä ei Suomessa voi puhua kyllä missään länsimaisessa mittakaavassa.

No, kai se sitten sopii tähän kylmäntöykeään puritanistiseen suomalaiseen maailmankatsomukseen.



t. 6/11, ympäristöään hämmästellen

jo vauvasta opittava olemaan itsekseen. Tuota ajatellen miten se 18v kotoa lähettäminen poikkeaa

asiasta? Minä itse halusin kotoa jo peruskoulun jälkeen, aivan hyvin olisin voinut lähteä 18v. Omani saa asua kotona täytettyään 18v jos on sellanen elämäntilanne, mutta mennäkin saa nuorempana.

Vierailija:

Perhe-/sukukeskeisyydestä ei Suomessa voi puhua kyllä missään länsimaisessa mittakaavassa.

No, kai se sitten sopii tähän kylmäntöykeään puritanistiseen suomalaiseen maailmankatsomukseen.

t. 6/11, ympäristöään hämmästellen

nuoret asuvat vanhempiensa kanssa käytännön syistä. Ei ole varaa tai mahdollisuutta ostaa itselleen asuntoa.

Itse pitäisin jotain 22v rajana kun alkaisin patistella. Aikaisemmin en edes vihjailisi. Enkä tarkoita silti, että lapsi kotonaan makaisi kuin ellun kana ;)

Kakkosen kirjoitus on mielestäni erittäin typerä kun kyseessä on omat lapset. Kytätä nyt jotain hemmetin lainsäädäntöä! Sitä paitsi, 18v opintotukiin vaikuttaa vielä vanhempien tulot ja vanhemmilla on vastuu auttaa lapsiaan taloudellisesti edelleen, oliko se 20v asti. Ja en tiedä miten on nykyään, mutta esim. silloin kun itse muutin 18v pois kotoa sai asuntoa hakiessa perustella tarkkaan miksi tarvitsi oman asunnon (esim. opiskelu toisella paikkakunnalla tms.). Ne jotka olisivat vain huvikseen muuttaneet vanhemmiltaan omaan eivät niin vain löytäneet asuntoa.

Kyllä kai se on luonnon laki,että aikuinen ihminen haluaa pois kotoa omia siipiään kokeilemaan?

Jos tätä ei aikuinen lapsi itse ymmärrä,kyllä emon täytyy silloin tuuppia poikasensa lentoon.

alle 20-kymppisenä kotoa,ne sai rauhassa aloitella opiskeluja ja koti tuki tässä asiassa. Itse kävin töissä ja opiskelin,rahoitin kaiken itse--vanhemmilta ei tullut mitään tukea. Täsätä kokemuksesta oppineena meidän lapsia (3 kpl) ei potkaista ihan kylmiltään omilleen--vaan saavat rauhassa ensin opsikella.

Mitään taloudellista tukea en saanut opiskelemaan muutettuani, ja huoneeni muutettiin välittömästi toimistohuoneeksi.

Oli aika orpo ja yksinäinen olo, varsinkin, kun taloudelinen tilanteeni oli pitkään todella huono enkä tuntenut ketään opiskelupaikkakunnaltani. Vanhemmat kielsivät kaiken pyykinpesun yms. lapsuudenkodissani välittömästi sen jälkeen, kun muutin.

Ikävältä se tuntui, mutta sellaista se oli.

Vauvana alkaa loputon itsenäistymisen hoputtaminen; " eikö se jo syö itse" , " miksi on vielä vaipoissa" , " joko laitoit hoitoon" jne. Eskarissa tehdään iso kohu niistä, jotka eivät osaa vielä lukea. Ekaluokkalaiset saavat kännykän ja ovat joko yksin kotona tai istuvat iltapäiväkerhossa muutenkin väsyneinä koulupäivästä. Tällä vauhdilla jatketaan siihen kuuluisaan täysi-ikään asti, jolloin rakastavat vanhemmat potkivat lapsensa pois tai alkavat vaatia rahaa siitä, että vielä kaikinpuolin nuori, kokematon ihminen " majailee" heidän nurkissaan.



Kukaan ei itsenäisty yhdessä yössä. Silti sitä kummasti vaan odotetaan...