Suomessa itsenäistetään lapset tosi aikaisin. Miksi?

Eiköhän juuri tuota pullasukupolvea edusta ne lapset/nuoret, joiden vanhemmat läähättävät työn/uran/hienon asunnon/matkojen ja ties minkä muun itsekkään asian perässä ja tätä kompensoidakseen ostavat lapsilleen sitä ja tätä, mutta eivät anna heille _aikaa_.



Kyllä asioistaan huolehtivia aikuisia kasvaa muuallakin, ei vain siellä missä nuoret aivopestään haluamaan yksinasumista keskenkasvuisina.

toiseen kaupunkiin, 3 h junamatkan päähän. Tulin kyllä joka viikonloppu ensimmäïsen vuoden aikana kotiin. Vanhemmillani ei ollut varaa tukea minua taloudellisesti, joten jouduin opintotuen päälle ottamaan opintolainan (alle 20-vuotiaana ainakin silloin sai noin puolet yli 20 veen opintotuesta).



Kotipaikkakunnallani oli lähinnä pojille kiinnostavia opintomahdollisuuksia, itse taas en halunnut lähihoitajaksi, ompelijaksi tai kokiksi, joten piti muuttaa pois kotoa ja seikkailumielellä sen teinkin.

laittaa ranttaliksi, jos ei saa olla kerhon loppuun saakka siellä tai ei pääse kavereille. Pitäiskö äidin juosta lapsen lahkeessa joka paikkaan, jos lapsi ei sitä halua??

Vierailija:

Vauvana alkaa loputon itsenäistymisen hoputtaminen; " eikö se jo syö itse" , " miksi on vielä vaipoissa" , " joko laitoit hoitoon" jne. Eskarissa tehdään iso kohu niistä, jotka eivät osaa vielä lukea. Ekaluokkalaiset saavat kännykän ja ovat joko yksin kotona tai istuvat iltapäiväkerhossa muutenkin väsyneinä koulupäivästä. Tällä vauhdilla jatketaan siihen kuuluisaan täysi-ikään asti, jolloin rakastavat vanhemmat potkivat lapsensa pois tai alkavat vaatia rahaa siitä, että vielä kaikinpuolin nuori, kokematon ihminen " majailee" heidän nurkissaan.

Kukaan ei itsenäisty yhdessä yössä. Silti sitä kummasti vaan odotetaan...

kuussa, nettona hän tienaa n. 1300e/kk, eli en käsittääkseni ole viemaässa tuhkia pesästä.

Pois en todellakaan halua hänen vielä muuttavan, ja sen tuossa toisessa ketjussa jo sanoinkin.

Ja minä vasta kunnon pullamössöuusavuton-kakara olinkin. Keskenkasvuisena maailmalle, perustaidot hukassa ja kieltämättä erittäin yksinäinen.

23 kirjoitti tästä osuvasti.



17

Vierailija:

kuussa, nettona hän tienaa n. 1300e/kk, eli en käsittääkseni ole viemaässa tuhkia pesästä.

Pois en todellakaan halua hänen vielä muuttavan, ja sen tuossa toisessa ketjussa jo sanoinkin.

Nuori aikuinenhan kuluttaakin jo ihan eri lailla, joten on oikein ja kohtuullista että hän osallistuu elämisensä kustannuksiin.

Itse olen tuota lapsista irtisanoutumista vastaan, mikä Suomessa tuntuu olevan aika yleisesti tapana.

t. 6/11/15/23

Suomessa heitetään lumihankeen 18-vuotiaana.

Sama " huolenpito" sisaruksia kohtaan myös.

Ihanko sen on tapahduttava kuin kirveellä leikaten tuo itsenäistyminen? Tai toinen ääripää kolmikymppiset pyörivät vielä äitinsä helmoissa ja maksattavat laskunsa vanhemmillaan??



Itse ainakin elin viisi opiskeluvuotta osin omassa opiskelija-asunnossa, mutta tukeuduin vielä monessa asiassa vanhempieni kotipiiriin. Selvempi " pesäero" tapahtui sitten kun muutin mieheni kanssa yhteen.



Olettaisin, että siihen parikymppiseksi kun lapsensa kasvattaa kotonaan fiksua esimerkkiä näyttäen ja koko perhe osallistuu kotitalouden erilaisiin töihin (pyykinpesu, ruoanlaiton eri vaiheet yms) niin sitten ei enää tarvitse olla yli 20-vuotiaan opiskelukämpällä kädestä pitäen neuvomassa " elämäntaitoja" . Ja kämppähän se aluksi onkin lapselle, irtaantuminen vanhempien kodista tapahtuu vähitellen.

Mutta ei se sitä tarkoita, että koti olisi täyshoitola.. Vaan jokainen siellä asuva osallistuu kotitöihin ym. Ei tulisi mieleenkään olla lapsille niin kylmä, että heittäisin ulos täysi-ikäisenä.

Ei ollut rahaa edes bussilippuun. Eikä kännykkään, eikä tietenkään tietokoneeseen, joten oli vaikea tutustua ja pitää yhteyttä opiskelukavereihin.

Ekana syksynä jouduin olemaan viisi viikkoa poskiontelotulehduksessa, kun ei ollut varaa ostaa antibiootteja aiemmin :/

Uskomatonta, että ylipäätään selvisin.



Kävin noin 1-2 kk välein vanhempien luona. Toki olisi voinut jättää nekin kerrat käymättä kun siihen meni aika paljon rahaa, mutta ikävä oli suuri. Kertaakaan kotoa muuton jälkeen vanhemmat eivät ole esim. ostaneet mulle jääkaappiin ruokaa.



Vaikka olis kiva olla kovin itsenäinen ja vahva, luulenpa, että mulle on jäänyt tuosta kohtelusta lähinnä traumoja ja liiallista herkkyyttä.



t. 21

hylänneet vanhemmat ovat olleet varmaan itse ihan lopussa. Se on tämä suomalainen yhteiskunta ja keskinäisen avun puute. Yksin on pärjättävä, niin vanhempien kuin lastenkin.

Lähteä saa toki heti kun haluaa, mutta pois en ole ajamassa, kuin vasta sitten kun olen varma, että pärjää omillaan.



Minun lapseni ei tarvitse syödä spagettia ja ketsuppia, sekä lainata kavereiltaan rahaa elääkseen (tunnen näitäkin tapauksia).



Minua ei ajettu pois kotoa ja ihan kunnollinen veroja maksava kansalainen minustakin on tullut.

siis minusta Suomessa pieniä lapsia tuputetaan liian varhaiseen itsenäisyyteen. Mutta pääasiassa 18-vuotias on jo kypsä maailmalle lähtemään (erityisesti kun sukulaisten muksuissa on saanut nähdä näitä vätyksiä, jotka ei kotitöitä tee, varastaa äidin lompakosta rahaa, sotkee ja järjestää bileitä joissa kaikki paikat sitten oksennuksessa...).

Jos oma lapseni olisi 18-vuotias, ehkä armeijassa tai opiskelemassa MUTTA KUITENKIN TEKISI JOTAIN JÄRKEVÄÄ niin en ihan vielä patistaisi pois, mutta pikkuhiljaa. Sanotaan että kipurajani menisi 21 ikävuodessa.



Itse muutin kotoa pois 19-vuotiaana ja oli kyllä elämäni parhaita tapahtumia. Vaikka oli rahallisesti tosi tiukkaa ja aikamoinen murros.

heitettiin kotoa 18-vuotiaana? Minun vanhemmilleni oli kunnia-asia tukea minua opintojen loppuun asti, vaikka olin mennyt jo naimisiinkin, ja tukea myös ensiasunnon ostossa jne. Minulla on keskiluokkaiset akateemiset vanhemmat. Jotenkin tuntuu, että kovin kummoinen koulutus ei voi olla ihmisellä, joka ajattelee, että 18 v voi elättää itse itsensä.

Löysin eilen vanhoja päiväkirjojani ja alkoi itkettää, kun luin niitä. Olin unohtanut, kuinka huonosti minulla meni...



" Okei, tässä siis ruokalista tulevalle viikolle. Raha riittää jossen syö kuin kerran päivässä enkä osta hedelmiä tai karkkia.



Ma: Kananuudeleita

Ti: Puuroa

Ke: Perunaa ja porkkanaa keitettynä

To: Kts. edellinen

Pe: Makaroonilaatikkoa ilman lihaa

La: Kts. edellinen

Su: Paastopäivä, ei ruokaa."



Tuo lista on siis tehty kesällä, jolloin en saanut koulustakaan sitä yhtä kunnollista ateriaa :(. Toki nykyään saisin tuolla rahalla vaikka mitä tehtyä, mutta 17-vuotiaana en ollut yhtä hyvä rahankäyttäjä. Ainoa " tuloni" oli perhe-eläke, joka oli 90 ¿ kuussa. Vanhemmat maksoivat vuokrani ja sähkön, minä kaiken muun tuolla alle satasella...

Mun vanhemmat on akateemisia, korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia.

21

vanhemmat todella hyvätuloisia ja akateemisia. Tukivat kyllä asumisessa ja opinnoissa.

vuokranmaksun jälkeen 1,7 e päivässä, jonka piti riittää vesi- ja sähkölaskuun, ruokaan ja hygieniaan. En enää oikein edes muista, miten selvisin.

t. 21

Muistan eräänkin kerran, kun olin niin nälkäinen, että söin pilaantunutta ruokaa ja seuraavan päivän oksensinkin 40 asteen kuumeessa.



Mutta elämä opettaa. Jos en olisi joitakin vuosia takunnut rahattomana lapsen kanssa, en pärjäisi elämässäni niin hyvin kuin nyt. Ei kaikkea pidä saada tarjottimella eteensä.