Uskovaiset eivät saa viettää vappua!

Höpsis pöpsis pimpeli pompeli ap. Menepä ulos, siellä paistaa aurinko ja linnut laulaa:)





Minä uskovaisena aion juhlia ja iloita vappuna ja paljon!

Vappu pyhimyksen muistopäivänä

Vappu on saanut nimensä 700-luvulla eläneen baijerilaisen abbedissa Valburgin mukaan. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien (myös Suomessa) 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Sen mukaisesti päivä on myös Vapun ja Valpurin nimipäivä . Kyseessä on yksi monista osittain synkretistisistä, osittain katolisen kirkon puolelta ovelasti mietitystä juhlapäivästä: nimi on helppo yhdistää pakanalliseen hedelmällisyyden jumalattareen Waldborgaan, jota kevään pakanallisissa juhlissa on kunnioitettu. Valpurinyö (saks. Walpurgisnacht) on siten kristinuskoa edeltävältä ajalta periytyvä juhla. Käsitys noitien lentämisestä sapattiinsa valpurinyönä lienee perua yleisestä pakanallisten juhlien demonisoimisesta. Valpurin yötä tai Beltanea vietettiin aikoinaan liki yleismaailmallisesti kevään hedelmällisyyden juhlana.



Sama päivä oli aikoinaan myös apostolien Filippuksen ja Jaakobin muistopäivä. Ruotsissa ja myös siihen kuuluneessa Suomessa se oli useiden muiden apostolien muistopäivien tavoin pyhäpäivä vuoteen 1772 saakka. Myös katolisessa kirkossa heidän muistopäivänsä oli alkujaan 1. toukokuuta, mutta nykyisin se on siirretty toukokuun 3 päivään.



Nykyisin vappu ei ole kirkollinen juhlapäivä. Kristillisissä piireissä on kuitenkin ryhdytty 1990-luvulla järjestämään useilla paikkakunnilla, mm. Helsingissä ja Tampereella Jeesus-marsseja