Kannattaako ostaa siirtolapuutarhamökki?

mutta riippuu tosi paljon siitä millasia ihmisiä olette.

Siirtolapuutarhoissahan on usein velvoitteita, eli joudut tekemään tietyn määrän hommia yhteiseksi hyväksi joka kesä. Tämän lisäksi on aika tarkkaa siitä, mitä mökkisi pihassa saat kasvattaa. Pihaa on pakko hoitaa, se kuuluu ehtoihin.



Mutta sitten tietysti plussaa se, että naapurit lähellä aidan toisella puolella, minulle se tosi olisi miinusta.



Kysele ihmeessä lisää, äidilläni nimittäin on siirtolapuutarhamökki, joten voi olla että johonkin osaan vastata!

ap

kyseisen siirtolapuutarhan sääntöihin. Saattavat olla melko tiukat.



Mutta varsinaisesti olin tulossa sanomaan, että HINNAN kanssa saa olla tosi tarkkana, niitä on välillä myynnissä huikeaan ylihintaan. Nyt kun katsoin oikotieltä helsingissä hintahaarukka oli 15 000 - 50 000 euroa ja voisin vannoa, että pari vuotta sitten hinnat pyörivät noin 25 000 eurossa. Yhdelle kaverille tosin tarjottiin yli 100 000 euron siirtolapuutarhaa... Eli huikeasti ylihintaista.



Ja ne tontithan ovat vain vuokratontteja (yleensä), joten pankista ei saa juuri ollenkaan lainaa siirtolapuutarhaa varten.



Mun mielestä se olisi varsin ihana mökkivaihtoehto, varsinkin jos se sijaitsisi suht lähellä (kerrostalo)kotia.

ylihintaa. Maksaahan se rakentaminenkin. Ja tolta väliltä sitten sen mökin tason mukaan. 100000e kuulostaa jo kovalta summalta!

Ja mökki oli PIENI...mutta palsta hyvin hoidettu, harvinaisia ja vanhoja istutuksia jne. Sijainti yksi parhaimmista ja koska mummo oli niin kauan ollut jäsenenä, kaupan päälle tuli muitakin etuja. Siellä oli kyllä kiva viettää kesät lapsena...

muuten googlata sanalla siirtolapuutarha. Löytyi mm. niitä järjestyssääntöjä ja muutenkin tietoa kaupanteosta jne.

Yllättävän paljon töitä kyllä joutuu tekemään sekä pihalla että itse mökin suhteen, vaikka meillä onkin suht uusi, 5 vuotta vanha mökki.

Plussia: oma iso piha, jota saa muokata mielin määrin, ihania marjapensaita (viime vuonna tuli 50 litraa vadelmia), mansikkamaa ja omenapuita, eli oikea pieni keidas kivierämaan keskellä.

Huonoja puolia: se, että aina ei huvittaisi tehdä niitä kaikkia töitä, jos ei osallistu talkoisiin, joutuu maksamaan tietyn summan, meidän siirtolapuutarha-alueella on mökkeihin murtauduttu talvisin, eli siitä on ainainen huoli ja murhe.

Sitä kun on tottunut kolmen hehtaarin saareen jossa saa olla ihan omikseen...

niin toki kannattaa. Mikäli pienet ja joskus melko alkeelliset majoitustilat tuovat pientä eksotiikka arkeen, niin silloin siirtolapuutarhamökki on oiva sijoitus.



Toisaalta. Summalla, jonka mökkiin mätkäytät, tekisit useita vailla velvoitteita olevia matkoja sekä koti-, että ulkomailla. Mökin hinnalla lilluisit liki lukematttomat kerrat vaikkapa kotimaan kylpylöissä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät/huonot puolet?

Kannattaa, minulla on. Hyvät puolet on siinä, että mökillä voi vaan käväistä vaikka hörppimässä kaffet töiden jälkeen. Kaukana olevalle mökille ei töiden jälkeen ehtisi. Mökki on lähellä ja jos jotain unohtuu vaikka viikonloppuna, sen voi sitten käväistä hakemassa.. ja silti tuntuu kuin olisi jossain maalla kaukana arjesta.

Huono puoli on tuo kaupunkilaisuuteen sitoutuminen. Töiden perässä kun vaihdellaan nykyisin kaupunkia kuin sukkia. Varsinkin nuorille riski, että joutuu sitten myymään oman paratiisin töiden takia pois. Mutta jos tietää pysyvänsä paikkakunnalla, ehdottomasti suosittelen.

kehä3 ulkopuolella nämä on vielä suht edullisia, alle 50 000 reippaasti, hinnat varmaan nousee, joten ihan hyvä sijoitus samalla..

Minulla on, hyvä puoli on, että se on lähellä ja idyllinen ympäristö.

Huono puoli, että naapurit ovat lähellä ja se on ikäänkuin taloyhyiö, jossa on järjestyssäännöt ja velvoitteita.

Oikealle mökille olisi niin pitkä matka, että tuossa saa kuitenkin enemmän vastinetta rahalle. En kutsuisi sitä mökiksi vaan puutarhaksi tai viljelypalstaksi.

mulla on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät/huonot puolet?

Kannattaa, minulla on. Hyvät puolet on siinä, että mökillä voi vaan käväistä vaikka hörppimässä kaffet töiden jälkeen. Kaukana olevalle mökille ei töiden jälkeen ehtisi. Mökki on lähellä ja jos jotain unohtuu vaikka viikonloppuna, sen voi sitten käväistä hakemassa.. ja silti tuntuu kuin olisi jossain maalla kaukana arjesta.

Huono puoli on tuo kaupunkilaisuuteen sitoutuminen. Töiden perässä kun vaihdellaan nykyisin kaupunkia kuin sukkia. Varsinkin nuorille riski, että joutuu sitten myymään oman paratiisin töiden takia pois. Mutta jos tietää pysyvänsä paikkakunnalla, ehdottomasti suosittelen.

kehä3 ulkopuolella nämä on vielä suht edullisia, alle 50 000 reippaasti, hinnat varmaan nousee, joten ihan hyvä sijoitus samalla..

Kyllähän siirtolapuutarhamökit on nykyään joka puolella törkeästi ylihinnoiteltuja. 40 000-50 000 saat kehä kolmosen ulkopuolelta jo omakotitalon, tai mummonmökin jossa tonttia hieman enemmän, kuin joku 100 neliötä ja se tontti on oma eikä vuokrattu. Eikä tarvi talkoilla ja voit itse päättää mitä teet ja milloin.

Minulla on omituinen viha-rakkaussuhde siirtolapuutarhamökkeihin. Niissä on jotain ihanan romanttista, salaperäistä ja jännittävää, mutta se toisten ihmisten läheisyys, tarkat säännöt ja jatkuva naapuriyhteistyö (näin kuvittelisin; minulla ei ole mitään kokemusta siirtolapuutarhaelämästä) olisi ahdistavaa, koska olen ujo introvertti ja yksityisyyttä arvostava.

Jännittävyys ehkä tulee juuri siitä ristiriidasta, että on todella vahvaa yhteisöelämää ympärillä, mutta silti oma pieni kasvillisuuden ympäröimä puutarhatilkku sekä mökki, johon kellään muulla ei ole mitään asiaa. Tykkään myös siitä, että puutarhaidylli kätkeytyy urbaaniin ympäristöön, ja sinne voi hetken mielijohteesta vaikka pyöräillä kesäiltana...

Todella kalliitahan nuo ovat.

Ei ole pakko olla kenenkään kanssa missään tekemisissä ellei taho. Rahalla selviää myös yhteisistä töistä. Ihana siirtolapuutarhamökki,täydellinen rauha! Siis niin halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla kenenkään kanssa missään tekemisissä ellei taho. Rahalla selviää myös yhteisistä töistä. Ihana siirtolapuutarhamökki,täydellinen rauha! Siis niin halutessaan.

Mikä ihmeen täydellinen rauha jollain sadan neliön tontilla, jossa naapureita on joka puolella 10 metrin päässä? 

Kyllähän nämä pienet vailla mukavuuksia olevat ja vuoratontilla tönöttävät puutarvajat on nykyään aivan törkeästi ylihinnoiteltuja ja muutenkin kalliita. Käyttökulujen lisäksi maksat kunnalle vuokraa tontista ja jäsenmaksua siirotolapuutarhayhdistyksille ja jos et ota osaa yhteisiin töihin, niin taa on kaivettava kuvetta. 

Siirtolapuutarhat on nimenomaan ihmisille, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä ja naapurien läheisyyttä. Jos taas kaipaa sitä omaa rauhaa, niin silloin kannattaa ostaa ihan oma tontti ja rakentaa sinne pikkumökki, tai ostaa oman mökin tai talon valmiina. Tulee paljon halvemmaksi niin osto kuin käyttökuluiltaan ja saat sen oman rauhan ihan oikeasti.

No se raha on omassa mielessä, kun saa olla ja ihaillen katsella kättensä töitä ja nautttia kauniista ympäristöstä linnunlaulun kera. Eikä ne naapurit siellä kokoaikaa ole yhtäaikaa,välillä ei ketään missään. Meillä ainakin tulee vesi mökille ja vessat,saunay ja suihkut ovat muutaman askelen päässä. Idylli on täydellinen...kalaa savustetaan ja omalla terassilla grillataan. Ihana paikka tämmöisille kerrostalossa asuville kaupunkilaisille.

Siis rauha,eikä raha!

Jos sellainen alue on jossain rannassa, että on rantasauna ja pääsee uimaan niin sitten olisi ihan kiva.

Ne vaan tuppaa olemaan teiden välissä. Itse tykkään olla luonnossa ja mökillä mutta kyllä siirtolapuutarha ahdistaisi juuri niiden sääntöjen takia. Ei siellä saa käydä esim. talvella, koirat on kielletty ainakin tuossa meidän lähellä olevalla alueella.

Asutaanhan kerrostaloisakin seinä seinää vasten , myös rivitaloissa patio vieri vieressä.

Oma valinta ja edullinen usein lähellä kaupunkia veden äärellä uinti mahdollisuus , veneily, kalastus

Useimpien mökkitonttien n 400-500 m2 ympärille on kasvanut aita (orapohlaja tms.)niin ettei naapureitaan näe

Talkoisiin ei ole pakko osallistua muutamalla kympillä selviää talkoo velvoitteista, mutta kuiten moni haluaa osallistua yhteisiin talkoisiin ja tutustua siellä oleviin.

Jos kiinnostaa mennä mökille muutaman sadan km päähän vkn lopuksi tai pitemmäksikin aikaa niin Okey

Tai sitten ajaa siirtolapuutarha mökille kymmenestä minuutista puoleen tuntiin joskus voi vaikka polkupyörälläkin mennä.

Molemmat varmaan hyviä valintoja.

Faith kirjoitti:

Minulla on omituinen viha-rakkaussuhde siirtolapuutarhamökkeihin. Niissä on jotain ihanan romanttista, salaperäistä ja jännittävää, mutta se toisten ihmisten läheisyys, tarkat säännöt ja jatkuva naapuriyhteistyö (näin kuvittelisin; minulla ei ole mitään kokemusta siirtolapuutarhaelämästä) olisi ahdistavaa, koska olen ujo introvertti ja yksityisyyttä arvostava.

Jännittävyys ehkä tulee juuri siitä ristiriidasta, että on todella vahvaa yhteisöelämää ympärillä, mutta silti oma pieni kasvillisuuden ympäröimä puutarhatilkku sekä mökki, johon kellään muulla ei ole mitään asiaa. Tykkään myös siitä, että puutarhaidylli kätkeytyy urbaaniin ympäristöön, ja sinne voi hetken mielijohteesta vaikka pyöräillä kesäiltana...

Todella kalliitahan nuo ovat.

Minulla on siirtolapuutarhamökki ja ei se ole yhtään niin yhteisöllistä kuin luulisi. En tiedä missä ne ihmiset on, mutta kun sinne kävelee lauantaina iltapäivällä, missään ei näy ketään. Kaksi lähintä mökkiä on siten, että olen vähän tutustunut naapureihin, muista en tiedä mitään. Siellä on kyllä yhteisöllisyyttä, talkoita ja tapahtumia, mutta jokainen osallistuu mieltymysten mukaan. Itse en ole osallistunu. Mökki on minulle se paikka, jonne voi sulkeutua muulta maailmalta, puuhastella ja levätä. En etsi jutttukavereita eikä kukaan ole väkisin tyrkylle tullutkaan. Saa olla rauhassa niin paljon kuin haluaa, mutta pakko ei ole, jos yksinäisyys pelottaa.