Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako ostaa siirtolapuutarhamökki?
Kommentit (65)
Älä valehtele, ei sulla ole varaa edes telttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siirtolapuutarha on suoraan Auschwitsistä:
Yksi akka vahtii joka ikistä asukasta ja tämmöinen vielä hallituksessa.
Pihalla ei voi puhua mitään, kaikki kuuluu naapuriin, joka on muutaman metrin päässä.
Yhden akan ääni kantautuu koko alueelle.
Jokaisesta saunassa käynnistä saat maksaa maltaita, ellet ahtaudu sinne ryyppäävien naapureiden sekaan.
Mökin ikkunasta näet vaan naapurin seinän tai näitä juoruämmiä.
Ainoa ilo runsaasti satoa tekevät omenapuut ja marjapensaat. Kilohintaa tosin tulee, kun mökki maksoi reilusti yli 100 000. Monet rakennusvirhekorjaukset päälle, joista vakuutusyhtiö maksoi osan.
Olen omistanut siirtolapuutarhamökin 10 vuotta. Alue on Helvetin esikartano.
Muutama kovaääninen akka kailottaa sääntöjään yötä päivää, miten hänen mukaansa siellä on toimittava!
On jostain syystä päässyt hallituksen, näin pitää kaikkia ohjeitaan ikäänkuin yhteisesti sovittuna.
Kaikki mitä ulkona puhut kuuluu naapuriin ja samoin toisin päin.
Yhteissaunan lähellekään ei voi mennä, jottei joudu naapureiden häiriköinnin kohteeksi.
Onko se 100000e ylihinta silloin kun se on käypä markkinahinta? Mielestäni ei. Tontista (käyttöoikeus, osuuskunta, vuokramaa -eri systeemejä) maksetaan n. 50 000 ja siihen mökin hinta päälle. Jos ihan uusi mökki, niin kyllä sellaisen rakentamiseen menee helposti se 50000e. Näin muodostuu markkinahinta. Vuosittaiset kulut todella pieniä.
Olen joskus harkinnut, mutta ei kuitenkaan sopis mulle. Jos ostaisin mökin sen pitäisi olla sellaisessa paikassa jossa voi vaikka alasti kulkea pihalla eikä kukaan ole näkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein väsyttävää omistaa noiden sääntöjen vuoksi. Muuten kyllä kiva.
On ihmisellä muitakin tärkeitä asioita hoidettavana kuin olla koko ajan siellä leikkaamassa sitä nurmikkoa tai mitä nyt pitääkin tehdä. Minä ainakin olen taas tänä kesänä ollut stressaantunut siirtolapuutarhamökkini (tai no veljen kanssa omistetaan puoliksi, jäi meidän äidiltä meille kun kuoli) takia kun on ollu paljon muitakin asioita hoidettavana. En minä ehdi joka paikkaan. Miksi niitä töitä ei vaan saa tehdä siellä mökillä omaan tahtiin. Eikö niillä sääntöjen laatijoilla ole muka muuta koskaan. Niilläkö on aina aikaa siellä tehdä kaikki asiat tip top. taitavat olla eläkeläisiä.. heillähän on sitä aikaa. Ei voi olettaa että kaikki voi tehdä samaan tahtiin niitä töitä. Ihmiset ovat eri elämäntilanteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut siirtolapuutarhamökki noin 15 vuotta. Alkuun olin todella innostunut ja tutustuin mukaviin naapureihin, enkä kokenut heidän läsnäoloaan mitenkään ongelmaksi, päinvastoin. Kopsutin ja hoidin pihaa, mökkiä remontoitiin: uusittiin saunaa ja rakennettiin vessa ja varasto. Olin tyytyväinen mökkiläinen ja tykkäsin olla mökillä ja vietin siellä paljon aikaani. Sisätiloja remontoin itse taitojeni mukaan ja pienellä budjetilla.
Yksi naapuri möi mökkinsä ja tilalle tuli raataja-suorittajanainen. Piha on kuin sisustuslehdestä ja rahaa on käytetty niin pihaan kuin mökkiinkin. Mökkikin on maalattu jo kahteen kertaan muutaman vuoden aikana.
Nurmikon reunoja hän leikkaa kynsisaksilla ja pitää kaiken kunnossa ja ylikin. Terassit on rakennettu ja ostettu kauniit pöydät ja tuolit niille. Siellä ei vain istuta, eikä juurikaan käy vieraita. Jos joku tulee, niin rouva esittelee kaunista pihaansa ylpeänä. Tänä kesänä oli lämpötilat yli 30 asteessa, mutta naapuria se ei hiljentänyt. Siellä hän raatoi hikeä valuen raapaten auringon paisteessa mökkinsä seinää vanhasta maalista.
Minun pihalla ei raadeta, vaan nautitaan pihasta ja kesästä. Saatan loikoilla pihakeinussa lukien kirjaa. Minulla on mökillä netti ja TV, niistä on iloa sadepäivinä tai kun oikein kuuma, niin sisällä on helpompi
olla. Kyllä minunkin pihalla tehdään pakolliset hommat ja muutoin ollaan kuin ellun kanat. Vieraita käy ja saunotaan ja vietetään yhdessä aikaa. Kasvatetan pottua, sipulia, salaattia, punajuurta ja kukkia. Marjasato pannaan pakkaseen ja siitä riittää sukulaisillekin.
Minua kuitenki ahdistaa tämä naapuri: jatkuvasti kyselemässä, neuvomassa ja arvioimassa sekä kertomassa muiden ihmisten asioita: kuka on sairas, kuka eronnut, kellä uusi miesystävä, kuka on myymäsä mökkiään jne. Onneksi hän ei vietä mökillään öitä. Illalla nautin kun hän on poissa.
Nyt on elokuu ja olen jo aivan täynnä mökkielämää ja tätä naapuria. Muiden naapureiden kanssa piipahtelemme vierailuilla ja juttelemme omia juttujamme. Minun on ollut pakko muuttaa pois mökiltä oman mielenterveyteni vuoksi. Olen miettinyt myyntiä monena syksynä, mutta keväällä on taas kiva palata mökille.
Huomasin, että en ole oleilija- enkä suorittajatyyppiä. Pidän puutarhanhoidosta ja kasvien kasvun ihmettelystä. Pidän luonnosta. Tahdon katsoa taivaalle, haistella tuulta, aurinkoa, kuunnella haavanlehtiä ja linnunlaulua ja ennustaa tulevaa säätä. Pidän kasveista ja tarjota niille sopivat kasvupaikat. Tahdon paljon pörriäisiä ja perhosia lentelemään.
En pidä puutarhajuhlia. Puutarhani ei ole sosiaalinen paikka, mutta on mukavaa, että oma perhe voi viettää aikaa ulkona. Yleensä pelaamme jotain peliä tai luemme ulkona. Emme laita ruokaa ulkona, mutta voimme syödä ulkona. Itsekasvatettujakin on kiva syödä ulkona sellaisenaan.
En siis koe raatavani. Puutarhanhoito on minulle terapeuttista ja monipuolista liikuntaa ja sen jälkeen voin istua ja katsella työni jälkeä, vaikka en laitakaan puutarhaa sitä varten, että esittelisin sitä muille tai että siellä voisi vain makoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan puutarhanhoitoa eikä minulla ole ajokorttia, lähellä sijaitseva mökki sopii minulle.
Monesti huomannut, että jotkut hoitavat enemmän mökkiä ja jotkut enemmän pihaa.
Siinä itsekkin yritän tasapainotella. Tykkään molemmista puuhista.
Tänä ja viimevuonna Uudenmaansulun aikana pääsin mökilleni ihan normaalisti.
Satoa tulee paljon, jonka lisäksi monesti voi vuokrata vielä lisätontin avomaaviljelyyn.
Kaverit viihtyvät hyvin satoaikaan kylässä. Alueella tutustuu monenlaiseen ihmiseen jos haluaa.
Pihalla voi kasvattaa hedelmäpuita, joita ei vuokrattavilla kasvimailla saa pitää.
Mökki on sopivan kokoinen aloittelevalle timpurille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla kenenkään kanssa missään tekemisissä ellei taho. Rahalla selviää myös yhteisistä töistä. Ihana siirtolapuutarhamökki,täydellinen rauha! Siis niin halutessaan.
Mikä ihmeen täydellinen rauha jollain sadan neliön tontilla, jossa naapureita on joka puolella 10 metrin päässä?
Kyllähän nämä pienet vailla mukavuuksia olevat ja vuoratontilla tönöttävät puutarvajat on nykyään aivan törkeästi ylihinnoiteltuja ja muutenkin kalliita. Käyttökulujen lisäksi maksat kunnalle vuokraa tontista ja jäsenmaksua siirotolapuutarhayhdistyksille ja jos et ota osaa yhteisiin töihin, niin taa on kaivettava kuvetta.
Siirtolapuutarhat on nimenomaan ihmisille, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä ja naapurien läheisyyttä. Jos taas kaipaa sitä omaa rauhaa, niin silloin kannattaa ostaa ihan oma tontti ja rakentaa sinne pikkumökki, tai ostaa oman mökin tai talon valmiina. Tulee paljon halvemmaksi niin osto kuin käyttökuluiltaan ja saat sen oman rauhan ihan oikeasti.
Helsingissä omikotitaloissakin pienet tonit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että en ole oleilija- enkä suorittajatyyppiä. Pidän puutarhanhoidosta ja kasvien kasvun ihmettelystä. Pidän luonnosta. Tahdon katsoa taivaalle, haistella tuulta, aurinkoa, kuunnella haavanlehtiä ja linnunlaulua ja ennustaa tulevaa säätä. Pidän kasveista ja tarjota niille sopivat kasvupaikat. Tahdon paljon pörriäisiä ja perhosia lentelemään.
En pidä puutarhajuhlia. Puutarhani ei ole sosiaalinen paikka, mutta on mukavaa, että oma perhe voi viettää aikaa ulkona. Yleensä pelaamme jotain peliä tai luemme ulkona. Emme laita ruokaa ulkona, mutta voimme syödä ulkona. Itsekasvatettujakin on kiva syödä ulkona sellaisenaan.
En siis koe raatavani. Puutarhanhoito on minulle terapeuttista ja monipuolista liikuntaa ja sen jälkeen voin istua ja katsella työni jälkeä, vaikka en laitakaan puutarhaa sitä varten, että esittelisin sitä muille tai että siellä voisi vain makoilla.
Ihanasti puit sanoiksi, tällä kanssa pienten kokonaisuuksien luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla kenenkään kanssa missään tekemisissä ellei taho. Rahalla selviää myös yhteisistä töistä. Ihana siirtolapuutarhamökki,täydellinen rauha! Siis niin halutessaan.
Mikä ihmeen täydellinen rauha jollain sadan neliön tontilla, jossa naapureita on joka puolella 10 metrin päässä?
Kyllähän nämä pienet vailla mukavuuksia olevat ja vuoratontilla tönöttävät puutarvajat on nykyään aivan törkeästi ylihinnoiteltuja ja muutenkin kalliita. Käyttökulujen lisäksi maksat kunnalle vuokraa tontista ja jäsenmaksua siirotolapuutarhayhdistyksille ja jos et ota osaa yhteisiin töihin, niin taa on kaivettava kuvetta.
Siirtolapuutarhat on nimenomaan ihmisille, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä ja naapurien läheisyyttä. Jos taas kaipaa sitä omaa rauhaa, niin silloin kannattaa ostaa ihan oma tontti ja rakentaa sinne pikkumökki, tai ostaa oman mökin tai talon valmiina. Tulee paljon halvemmaksi niin osto kuin käyttökuluiltaan ja saat sen oman rauhan ihan oikeasti.
Saan olla omassa rauhassa, jos haluan, kuitenkin pyöräilymatkan päässä kaupunkiasuntoa.
🌸 No meillä Oulussa on artturila tonttien koot on 700 nelijötä .
Mökki on lämmitettävä, pitkälle syksyyn pärjää,
osalla on mökkejä joissa ovat talvellakin.
Vesi tulee ja menee, paitsi talvisaikaan.
Tiet aurataa talvisin ja autolla pääsee omaan pihaan.
On omena-ja hedelmä puita kasvihuone, kasvimaa ja marjapensaita.
Oma sauna.
On yhteisiä tapahtumia mm tuppikerho ja jumppa hetki. Mutta itse en osallistu edes talkoisiin, senkin voi korvat rahalla.
Mökki kulut on pienet, vuokra ja sähkö. 🏡 🏠
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta varsinaisesti olin tulossa sanomaan, että HINNAN kanssa saa olla tosi tarkkana, niitä on välillä myynnissä huikeaan ylihintaan. Nyt kun katsoin oikotieltä helsingissä hintahaarukka oli 15 000 - 50 000 euroa ja voisin vannoa, että pari vuotta sitten hinnat pyörivät noin 25 000 eurossa. Yhdelle kaverille tosin tarjottiin yli 100 000 euron siirtolapuutarhaa... Eli huikeasti ylihintaista.
Olivatpas Helsingin siirtolapuutarhamökit edullisia vuonna 2008: nykyisin purkukuntoinenkin mökki maksaa helposti ainakin tuon 50 000 euroa!
Kannattaa nyt ainakin katsoa, että ostaa sellaisen mökin, jonne tulee vesi. Meidän siirtolapuutarha-alueella on paljon mökkejä, joihin ei ole vedetty vesijohtoa ollenkaan, eli pitää hakea vesi tien varresta.
Itse pidän siirtolapuutarhamökeistä siksi, että ne ovat lähellä. Meilläkin kävelymatkan päässä. Sinne on helppo piipahtaa vaikka muutamaksi tunniksi kerrallaan ja pääsee yöksi kuitenkin mukavuuksien äärelle kotiin.
Kannattaa jos rakastat puutarhanhoitoa ja jaksat kitkeä ja hoitaa pikkutonttia ja leikata pensasaitaa ja huoltaa puista mökkiä ja olla suht sosiaalinen.
Minun mielestäni aina kannattaa hankinnat jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. Itselläni on mökki 300km päässä pk-seudulta ja kun sinne pakenen luonnon keskelle olen hyvin onnellinen. Niin on koiranikin. 🙂
Saan olla omassa rauhassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla kenenkään kanssa missään tekemisissä ellei taho. Rahalla selviää myös yhteisistä töistä. Ihana siirtolapuutarhamökki,täydellinen rauha! Siis niin halutessaan.
Mikä ihmeen täydellinen rauha jollain sadan neliön tontilla, jossa naapureita on joka puolella 10 metrin päässä?
Kyllähän nämä pienet vailla mukavuuksia olevat ja vuoratontilla tönöttävät puutarvajat on nykyään aivan törkeästi ylihinnoiteltuja ja muutenkin kalliita. Käyttökulujen lisäksi maksat kunnalle vuokraa tontista ja jäsenmaksua siirotolapuutarhayhdistyksille ja jos et ota osaa yhteisiin töihin, niin taa on kaivettava kuvetta.
Siirtolapuutarhat on nimenomaan ihmisille, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä ja naapurien läheisyyttä. Jos taas kaipaa sitä omaa rauhaa, niin silloin kannattaa ostaa ihan oma tontti ja rakentaa sinne pikkumökki, tai ostaa oman mökin tai talon valmiina. Tulee paljon halvemmaksi niin osto kuin käyttökuluiltaan ja saat sen oman rauhan ihan oikeasti.
Saan olla omassa rauhassa, jos haluan, kuitenkin pyöräilymatkan päässä kaupunkiasuntoa.
🌸 No meillä Oulussa on artturila tonttien koot on 700 nelijötä .
Mökki on lämmitettävä, pitkälle syksyyn pärjää,
osalla on mökkejä joissa ovat talvellakin.
Vesi tulee ja menee, paitsi talvisaikaan.
Tiet aurataa talvisin ja autolla pääsee omaan pihaan.
On omena-ja hedelmä puita kasvihuone, kasvimaa ja marjapensaita.
Oma sauna.On yhteisiä tapahtumia mm tuppikerho ja jumppa hetki. Mutta itse en osallistu edes talkoisiin, senkin voi korvat rahalla.
Mökki kulut on pienet, vuokra ja sähkö. 🏡 🏠
Siis tuohan kuulostaa hienolle, mutta jo lehtikirjoittelun mukaan Artturila ei ole mikään paratiisi.
100 vuotis juhlat oli katastrofi .
Tai nyt kun yleisöpalstoilla oliko juhannusjuhlat hyvät vai ei. Keskustelu todistaa, että paikka on täynnä kuppikuntia tai kateellisia !
Kun olen tutustunut ja kuunnellut ilmapiiriä Artturilasta, en kuunapäivänä laittaisi mökkiä alueelta.
Ilmeisesti ihan muutaman / yhden ihmisen luoma ikävä ilmapiiri.
Alueella on mökkejä tarjolla, mutta hitaanpuolesesti menevät kaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Siirtolapuutarha on suoraan Auschwitsistä:
Yksi akka vahtii joka ikistä asukasta ja tämmöinen vielä hallituksessa.
Pihalla ei voi puhua mitään, kaikki kuuluu naapuriin, joka on muutaman metrin päässä.
Yhden akan ääni kantautuu koko alueelle.
Jokaisesta saunassa käynnistä saat maksaa maltaita, ellet ahtaudu sinne ryyppäävien naapureiden sekaan.Mökin ikkunasta näet vaan naapurin seinän tai näitä juoruämmiä.
Ainoa ilo runsaasti satoa tekevät omenapuut ja marjapensaat. Kilohintaa tosin tulee, kun mökki maksoi reilusti yli 100 000. Monet rakennusvirhekorjaukset päälle, joista vakuutusyhtiö maksoi osan.
Kuulostaapa tutulle.
En vain voi kertoa mistä, koska omani on myynnissä. 😎
En kutsuisi mökiksi. Mökillä on oma rauha. En muuttaisi ikinä siirtolapuutarhaan. Tulee kesäleirit yms. mieleen. Vanhemmillani oli. Itellä varaa tilavatonttiseen kesämökkiin.