Voi antakaa kiltit tukea minulle. Joudun jäämään etä-äidiksi :-(

Mikä on fiilis?

Voisitteko ystävällisesti lopettaa tuon typerän ja lapsellisen kotidiagnosoinnin, jota täällä harrastatte. Olette kuulleet vain yhden henkilön näkökulman asiaan, isällä voi olla aivan toinen näkökulma, aivan yhtä oikea.



Narsistista on tullut muotisana, tekin täällä viljelette sitä estottomasti kaikkia sellaisia ihmisiä (yleensä miehiä) kohtaan, jotka eivät tee niinkuin te haluatte. Heti kun teille sanoo vastaan, te kaakatatte laumalla että hyi hyi narsisti.



Narsismin diagnosointi on psykiatrin tehtävä, te ette tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että sitä sanaa on helppo käyttää lyömäaseena toisia vastaan.

Ei ole minusta ihan normaalin ihmisen toimintaa kirjata ylös puolisonsa tekemiset.



Jos todella haluat olla lapsesi kanssa, et luovuta nyt vaan katsot loppuun saakka. Annat sitten vaikka tuomioistuimen määrätä lastesi huoltaja, olet ainakin yrittänyt parhaasi eikä kenelläkään ole siihen mitään mussuttamista.



Jos taas aidosti uskot, että lapsen on parempi isänsä kanssa niin jätä riitely ja anna olla.

Jos lastasi todella rakastat et jätä häntä tuollaiselle sairaalle isälle. Miten voit edes harkita moista? Miehesi ei todellakaan kuulosta normaalilta. Luuletko et miehesi ja hänen sukuliastensa sanat painaa oikeudessa? Turhaa olet peloissasi ei miehesi lapsen huoltajuuttaa saa jos et ole alkoholisti, huumeiden käyttäjä tai mielisairas.

Kaipa minuakin exä olisi hetkittäin voinut narsistiseksi haukkua ja minä häntä, silloin kun teimme eroa... tilanne on täysin toisenlainen nyt.

Vierailija:

Voisitteko ystävällisesti lopettaa tuon typerän ja lapsellisen kotidiagnosoinnin, jota täällä harrastatte. Olette kuulleet vain yhden henkilön näkökulman asiaan, isällä voi olla aivan toinen näkökulma, aivan yhtä oikea.

Narsistista on tullut muotisana, tekin täällä viljelette sitä estottomasti kaikkia sellaisia ihmisiä (yleensä miehiä) kohtaan, jotka eivät tee niinkuin te haluatte. Heti kun teille sanoo vastaan, te kaakatatte laumalla että hyi hyi narsisti.

Narsismin diagnosointi on psykiatrin tehtävä, te ette tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että sitä sanaa on helppo käyttää lyömäaseena toisia vastaan.

Ja minkä " totuuden" ne miehen sukulaiset voivat kertoa? Oletko pettänyt miestäsi, oletko väkivaltainen, oletko alkoholisti, oletko kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai masennuksesta yleensä? Mitä ihmeen " asetta" he nyt muka voivat käyttää? Normaalit mielenterveyshäiriöt eivät ole nykypäivänä mitään ihmeellistä, joiden perusteella lapsi otettaisiin sinulta, jos et mikään täys pööpö ole. Oletko joskus nipannut tai tukistanut lasta ja sitä yritetään käyttää hyväksi? En ymmärrä.

En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin nyt aloitusta kuitenkin.



Se, kumman vanhemman luo lapsi jää, on täysin näiden vanhempien välinen asia. Isällä on ihan sama oikeus ja velvollisuus, sekä myöskin kyky, olla lapsen lähivanhempi.



Hylkäävätkö kaikki isät lapsensa, jos antavat heidät erossa äidille?



Kun mieheni erosi ex-vaimostaan, jäivät 1- ja 2-vuotiaat lapset hänelle. Tämä oli vanhempien yhteinen päätös eikä se johtunut siitä, että äiti olisi ollut jotenkin huonompi.



Tsemppiä, ap!

Lapsi vuoroviikoin mulla ja isällään.

Minä olen etävanhempi,isä lähivanhempi,koska lapsi jää " kirjoille" yhteiseen kotiimme isänsä kanssa. Silti asun niin lähellä,että koulut sun muut hoituu munkin osoitteesta,joka on n. 12 km entisestä osoitteesta.

Mutta ymmärrän niitäkin naisia jotka luovuttavat,oli se mullakin välillä lähellä,onneksi exäni ymmärsi itsekin asian.



Tsemppiä,ap;)

Mies kirjaa ylös vaimonsa tekemisiä kuukausitolkulla kerätäkseen " todistusaineistoa" , uhkailee ja kääntää sukulaisia naista vastaan. Ihan varmasti tulevaisuudessa ei siintele sopuinen yhteishuoltajuus, jossa ap saa etävanhempana tavata lastaan paljon, lapsen asioista sovitaan yhdessä ja lapsi saisi vapaasti rakastaa myös etävanhempaansa!



Ajattele nyt ap oikeasti näitä lähtökohtia ja miehesi käytöstä. Lähivanhemmalta vaaditaan AINA sitä, ettei hän mustamaalaa lapsen etävanhempaa lapselle eikä muille lapsen läheisille (ei, vaikka itse olisi tästä exästä mitä vaan mieltä). Lapsen lähivanhemmalla kun on aina eron jälkeen " etulyöntiasema" lapsen mieleen ja tunteisiin. Hän se päivittäin viettää aikaa lapsen kanssa ja on lapsen kotona aina läsnä oleva vanhempi. Lähivanhemmalla, etenkin jos hän saa suvun manipuloitua ja myrkytettyä etää vastaan, on todella suuri valta terrorisoida tapaamisia ja kääntää lapsi halutessaan etää vastaan. Sinun miehesi mustamaalaa sinua jo nyt! Siis ennen eroa. Luuletko oikeasti, että välisi lapseen on helppo säilyttää sen jälkeen kun tämä mies (oli narsisti tai ei, itsekeskeinen ja sinua nyt jo lapsen suhteen syrjivä ja kiero joka tapauksessa kertomasi perusteella) alkaa kasvattaa lasta lähivanhempana?



Jos siellä miehesi pikku päiväkirjassa ei ole mitään erityisen raskauttavaa sinua vastaan (olet alkoholistitai narkkari, hoidat lastasi päihteiden vaikutuksen alaisena, pahoinpitelet lasta tms.) ei suomen maassa yksikään oikeus määrää pienen lapsen lähivanhemmaksi isää. Lisäksi miehen kirjoittamat " faktat" eivät ole mitään faktoja oikeuden silmissä. Kukaanhan ei voi todistaa niiden paikkaansapitävyyttä tai sitä, koska ne on kirjoitettu. Edelleen lastenvalvojat ja sosiaalityöntekijät kyllä ottavat huomioon vanhempien yleisen luonteen;luuletko, että miehestäsi kertoo jotain positiivista se, että hän on kirjannut tekemisiäsi ylös liittonne aikana? Ja sukulaisia ei nyt tässä asiassa kyllä haastatella mitenkään, ellei tosiaan tarvita jotain luonne- ja tapaustodistajia sinun alkoholismisi tai väkivaltaisuutesi todistajiksi. ILMAN TODELLA RASKAUTTAVIA VÄÄRINKÄYTÖKSIÄ SINULLA EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ.



Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähivanhempi voi olla ihan yhtä hyvin isä JOS lähivanhempi on vastuunsa arvoinen (osaa suhtautua kannustavasti ja kunnioittavasti etävanhemman rooliin ja suhteeseen lapsen kanssa!!!) ja JOS asiasta ollaan yhdessä sovittu ja se katsotaan lapsen parhaaksi.

Tässä tapauksessa en voi muuta kuin ihmetellä ap:n huonoa itsetuntoa, ja sitä, miksi hän näkee asian " mielenterveyttään uhkaavana" ja lapselle haitallisena jatkuvana taisteluna, josta on parempi vain luovuttaa! Onko miehesi myynyt tämänkin ajatuksen sinulle? " Lapsen parhaaksi ei ole tämä tappelu" ...



Asian voi sopia oikeusteitse ilman mitään keskinäisiä tappeluita. Ja tässä tapauksessa varmaan parasta olisikin, että objektiivinen taho ja ammattilaiset tekisivät päätöksen lapsen asumisesta. Lyönpä omat rahani vetoa ap:n lähivanhemmuuden puolesta, jos oikeuteen mennään.



Minusta sinun nyt OIKEASTI kannattaisi miettiä lastasikin. Kyllä nuo kertomasi asiat miehen luonteesta ja käytöksestä kertovat aika paljon. Itse varmaan kykenisit paremmin vaalia lapsen suhdetta toiseenkin vanhempaansa, jos mies olisi se etä, et sinä?

Kiitoksia näistä kaikista ajatuksista ja sanoista, hyvät ystävät! Tutkiskelen ja pohdin niitä mielessäni. Nämä näkökulmat ja ajatukset ovat kullanarvoisia, ja olen onneksi puhunut asioista nyt lähipiirinikin kanssa.



Vielä ei ole kirkastunut se mitä tulen tekemään. Toistaiseksi asun lapsen kanssa kahdestaan ja isän ja lapsen tapaamiset ovat sujuneet asiallisesti. Ehkä pitäisi antaa lisäaikaa ja rauhoittaa / normalisoida tilannetta ja jatkaa tähän malliin ennen kuin mitään lopullisia päätöksiä tehdään (kuten etä-äitiyttä, melko todennäkösitä on että se jäisi ikään kuin lopulliseksi ratkaisuksi).



Mies arvostelee minua siitä etten osaa tehdä päätöksiä ja soudan ja huopaan asiaa edestakaisin. Totta, asia on vaikea ja monimutkainen (asiaan vaikuttaa muitakin seikkoja kuin ne mitä olen tässä kertonut). Kyse on niin isosta ja tärkeästä, jokapäiväiseen elämään vaikuttavasta asiasta, ovatko lapset mukana jokapäiväisessä elämässä vai ei. Perhesovittelussa emme ole tulleet hullua hurskaammaksi vaan se on ollut ajanhukkaa.



Mies on aikeissa nostaa kanteen lapsen huoltajuudesta ja samaa ratkaisua suositteli jo lastenvalvojakin. Taitaa minulla olla huono itsetunto kun en tätä jaksaisi. Tässä on ollut muitakin vaikeuksia - nehän tulevat kaikki samaan aikaan, tietty.



t. ap

niin sehän on tavallaan hyvä asia.. asia ratkeaa ja saa lopullisen muodon! Älä jätä lastasi miehesi armoille..jos kerran nyt asut lapsesi kanssa jo kahdestaan niin on selvää että oikeus määrää lapsen sinun luoksesi. Olen seurannut erään etä-äidin elämää pitkään ja läheltä, ei se ole aina helppoa! tuntuu pahalta katsoa toisen ikävää lapsiaan kohtaan ja aina siitä tuntuu kumminkin seuravan myös syyllisyyden tuskia vaikka ratkaisu olisi tehty lasten parasta ajatellen!!! pidä kiinni lapsestasi.. hän on parasta elämän voimaa mitä voit saada!!!!!!

Juuri samanlaisen kommentin olisi itsekin kirjoittanut, mutta veit sanat suustani. :) Jes!

mikäli sä oot esim. joskus tukistanut lasta, niin ei sitä lasta sulta viedä sen takia pois.

ei myöskään lasta sulta oteta puheittesi takia tai taloudellisen tilanteesi takia.

masennuskaan ei vaikuta siihen, että lapsi sulta pois vietäis, jos olet siis hoitanut itsesi.

tilanteesi pitää olla erittäin huono, että lapsi annettaisiin isälle.

miehesi saa kirjoittaa ihan mitä tahansa siihen päivyriinsä, mutta ei sun täydy mitään myöntää. annat vain sen kuvan miehestäsi, että hiukan kajahtanut on ex miehesi.

oikeudessa on tärkeetä pysyä tyynenä.

miehesi on jyrännyt sinut ja susta on tullut epävarma.

älä vastaa sukulaisten puheluihin.

Kaikki tuki on nyt tarpeen, mutta sinä ja lapsesi tulette varmasti selviämään. Voimia!