Rakastaako toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä?

Ja vielä kolmattakin rakastan ihan yhtä paljon.

Ihan samaa mietiskelin. Nyt tuntuu välillä, että rakastaako tuota kakkosta liikaa? Jääkö ykkönen varjoon?



Totuus on, että molempia rakastaa hurjasti - ja yhtä paljon. Kumpaakaan ei voisi rakastaa enempää ja kumpaakin rakastaa niin, että ihan kipeää tekee välillä :)

jota useimmat vanhemmat miettivät ensimmäisen lapsen jälkeen. Lapsen synnyttyä nuo ajatukset naurattavat. Rakkautta ei joudu todellakaan jakamaan kahden välillä vaan kyllä sille toiselle (ja varmasti myös niille kaikille seuraaville) löytyy aivan yhtä paljon rakkautta ja sama upea tunne kuin ensimmäisenkin kohdalla.

vaikka lapsia olisi useampikin. Mietin ihan samaa esikoispoikani saatuani. Mutta arvaa vaan, onko pikku tyttäreni yhtä rakas! On. Rakkaus voi olla jotenkin erilaista, mutta rakkauden määrä molempia kohtaan on mittaamaton.

tosin toinen lapsi on vasta 2kk

Eli ihan normaaleja ajatuksia on ja varmasti suurin osa äideistä rakastaa muitakin lapsia yhtä paljon kuin ensimmäistä. Tietenkin on myös tilanteita jolloin rakkaus ei syty, mutta siihenkin on saatavissa apua.

ehkä se vielä tulee :S

tärkee tuo pieni mulle on, mutta i se herätä niin suuria tunteita kun ensimmäinen.

Jos pitäis valita toinen, tietäisin mitä valitsen. -8-

Vierailija:

Ihan samaa mietiskelin. Nyt tuntuu välillä, että rakastaako tuota kakkosta liikaa? Jääkö ykkönen varjoon?

Totuus on, että molempia rakastaa hurjasti - ja yhtä paljon. Kumpaakaan ei voisi rakastaa enempää ja kumpaakin rakastaa niin, että ihan kipeää tekee välillä :)

Vierailija:

ehkä se vielä tulee :S

tärkee tuo pieni mulle on, mutta i se herätä niin suuria tunteita kun ensimmäinen.

Jos pitäis valita toinen, tietäisin mitä valitsen. -8-

Mulla ei tullut sitä samanlaista " rakastumisfiilistä" toisen kanssa mikä heti hyökyi ekan kanssa ja kannoin siitä huonoa omaatuntoa ihan masentumiseen asti. Mutta nyt kun toinenkin on yli vuoden niin välillä pelkään että ykkönen on kakkonen ja rakastan kuopusta enemmän! Voi tietysti johtua siitä että esikoinen on yhmäiässä ja välillä erittäin koetteleva... ;)

Joka tapauksessa, anna itselles aikaa, vauva on niin pieni vielä ja esikoisesikin luultavasti, että eihän sulla tuossa hullunmyllyssä ole vielä ollut aikaakaan rakastua kakkoseen samalla tavalla! :)

Lapsesi on vielä kovin pieni, joten todennäköisesti ne tunteet sieltä vielä tulee. Jos asia sinua huolettaa kovasti, niin ota puheeksi neuvolassa. Voit saada ajan vaikkapa neuvolapsykologille, jolle aihe on taatusti tuttu. Tai sitten puhuminen terveydenhoitajankin kanssa saattaa jo auttaa.



Minulle tuli mieleen, että oliko esikoinen teillä kovasti toivottu ja olitteko yrittäneet pitkään? Mitä jos esikoisen odotukseen ja saamiseen vain kulminoituu niin paljon tunteita ja sinusta tuntuu että tunteita oli paljon enemmän hänen kanssaan. Ja tulit ensimmäistä kertaa äidiksi, joka on suuri muutos kaikin tavoin. Jospa odotukset vain tiivistyivät ja elit kovassa tunnemyrskyssä. Nyt kun äitiys ei ole sinulle enää niin uutta, koet että sinulla on vähemmän tunteita ja tunnemyrskyä. Ja synnytyksestä on nyt vielä niin vähän aikaa, että sinulla on hormonitoimintakin vielä sekaisin.

n paljon.

Vierailija:

ehkä se vielä tulee :S

tärkee tuo pieni mulle on, mutta i se herätä niin suuria tunteita kun ensimmäinen.

Jos pitäis valita toinen, tietäisin mitä valitsen. -8-

Minä en tietäisi, kumman valitsisin. Joskus mietin niinkin, että pienempi ei tajuaisi, että äiti valitsi sen isomman. Mutta isompi tajuaisi. Mutta se tuntui falskilta ajatukselta. Nyt kun kummatkin ovat " isoja" ja ymmärtävät jo paljon, ei tuo(kaan) perustelu menisi läpi.

Toivon vain hartaasti, etten joudu valintatilanteeseen ikinä.

Niin, ja sinulle kasi: minä kiinnyin kuopukseen pikkuhiljaa, oli jotenkin täysin varma, että menetän hänet, enkä uskaltanut kiintyä heti.

Ja ap:lle: kumma kyllä, rakkautta riittää molemmille. Jossain vaiheessa " tuntuu" että rakastaa toista lasta enemmän kuin toista, mutta tuo tunne häilähtää nopeasti pois tai just päinvastaiseksi. Kyllä minä rehellisesti sanon rakastavani molempia lapsiani niin paljon kuin vain kykenen. Niin yhtä paljon kuin se vain on mahdollista. Se, miten lapset asian sitten isompana kokevat, onkin sitten ihan eri tarina.

Kyllähän tunne rakkaudesta voi olla viipyvä sen ensimäisenkin kohdalla!

Eikä se tee lapsesta yhtään kummosempaa. Tai äidistä kylmempää.



Onko sulla itselläsi sisaruksia, entä miten vanhempasi kohtelee teitä? Rakastaako toista enempi?



Itselläni on 3 sisarrusta. Ja vanhemmat rakastaa meitä kaikkia.

Odotan itse kolmatta, toivottavasti saadaan lisää lapsia koska tämän suurempaa onnea saa hakea. Rakastan jo nyt tätä vauvaa.



Mutta loistavaa että ajattelet asioita, se vaan osoitaa miten hyvä ja välittävä olet lapsellesi. Jos haaveilette useammasta lapsesta niin tehkää useampi. Yllätyt siitä rakkauden määrästä kun saat vauvan syliin tai kun pääset arkeen. Se onni tippuu vaan jostain, ja on aivan ihana tunne!

tosin vauvakuume minulla ennen esikoista oli ollut vuosia. Miehen kanssa kerittiin olla yhdessä 8 vuotta ennen kun esikoinen syntyi. On nyt siis 2,5 vuotta. -8-

Rakastan toki kuopustakin, mutta esikoinen on silti lempilapseni. En tiedä miksi asia on näin? Lapsilla ikää 4v ja 3v. Kuopus valloittava, ihana iloinen lapsi, niin esikoinenkin. Silti en kohtele heitä erilailla, kummallekkin syliä ja rakkautta riittää.