Kuinka moni teistä olisi kuollut synnytykseen ilman nykyaikaista sairaanhoitoa?

Vierailija:

Hollannissa kotisynnytys oli lähes sääntö! Nyt maahanmuuttajien määrän lisäännyttyä sairaalasynnytykset ovat lisääntyneet, mutta valtio tukee kotona synnyttämistä, sillä synnytyssairaaloilla ei ole valmiuksia aivan mahdottomiin - kun ne on alunperin tarkoitettu vain riskitapauksia varten.

Miten riskitapaus määritellään? Minun piti olla ns. normaalisynnyttäjä, mutta vasta synnytyksessä ilmeni lantion ahtaus, minkä seurauksena kiireellinen sektio vauvan hapenpuutteen vuoksi ja 2,5 litraa lisäverta minulle imukupin aiheuttamien haavaumien aikaansaamaa vuotoa korvaamaan. Hollannissa minun olisi kai sitten pitänyt yrittää synnyttää kotona - olisiko vauvani vammautunut, olisinko minä kuollut?

Onneksi sain synnyttää Suomessa :)

imukuppia tarvittiin, supistukset oli jo ihan loppu, verenhukka kova, sydänäänet alkoi heiketä. Siihen oltaisiin molemmat nukuttu pois.

mutta lapsi olisi todennäköisesti kuollut vuoteen mennessä ja minäkin pian sen jälkeen (eri syistä ;)). Sairaala ja teho-osasto rules :)

ja lapsista ainakin esikoinen olisi kuollut, kaksi muutakin todennäköisesti siksi etteivät olisi ikinä syntyneet.



Eli kaikkia olen synnyttänyt päivätolkulla, kakkosella ponnistusvaihe 2,5 tuntia ja kolmosella 3 tuntia ja jokaikinen on lopulta vedetty imukupilla kun eivät muuten tulleet (eka heti puolen tunnin ponnistelun jälkeen kun sydänäänet heikkenivät).

Esikoinen oli kakkinut lapsiveteensä, jollei keuhkoja olisi imetty välittömästi puhtaaksi, olisi hän saanut keuhkokuumeen ja ilman antibioottia kuollut varmasti siihen. Kiitos nykylääketieteen ja imun, ihan terve tyttö tuli.



Olen veriryhmältäni O-, mies on A+. Ilman esikoisen synnytyksen jälkeistä piikkiä oli kaikki seuraavat raskaudet päättyneet keskenmenoihin.



Minulla on myös toinen terve tyttö, kiitos nykylääketieteen.

jos olisi ollut mahdollista...

Myös 2 ystävääni olisi kokenut saman kohtalon.

Kummankin kohdalla syöksysynnytys, todella nopea ja helppo.

Kummallakaan kerralla en tarvinnut epparia eikä tullut repeämän repeämää.

Mitään kivunlievitystä en tarvinnut (ei siis ehditty laittaa), ja todella hyvin meni. Ja esikoinen syntyi pistein 9/10, ja kuopus 10/10.



Me kuuluisimme siis siihen onnelliseen eloonjäävien joukkoon, jos olisin synnyttänyt esim. sata vuotta sitten täällä Suomessa, taikka sitten tällä hetkellä jossakin muussa maassa, jossa lääketiede ja synnytysten hoito ei niin huippuluokkaa...

;) Jos nyt näin ajatellaan.

Synnytys meni hyvin, eikä mitään jälkikomplikaatioita ollut. Kyllä saa olla kiitollinen, kun on kuullut ystäviltä tapauksista, kun kaikki ei menekään niin kuin pitäisi...

Ja lapset niin perusterveitä kuin olla ja voi, joten olisivat kyllä hengissä pysyneet ilman nykylääketiedettä (jos siis edelleen ajatellaan " sillai" ).



Esikoisen ensimmäisen sairastelu tapahtui 1,5-vuotiaana; ja ihan tavallinen ja lyhyt nuhakuume. (Nyt ikää 4v. ja tuo on ollut AINOA sairastelu, eli ikinä emme ole tarvinneet lääkäriä, sairaalaa, lääkkeitä tms.)



Kuopus on nyt 1v+2kk, ja vielä ei ole ollut kertaakaan sairaana tai tarvinnut lääkäriä/sairaalaa/lääkkeitä tms.



Ja minä olen ollut viimeksi sairaana joskus... vuonna 2004. Olen siis todella harvoin kipeänä.



Joten tähän asti olisimme pysyneet terveinä.





Mutta eihän sitä voi kuitenkaan ihan sillä tavoin verrata, sillä lapseni (ja minä + mies) saamme joka päivä monipuolista ruokaa, puhdasta vettä, hygienia-asiat on kunnossa, saamme liikkua raittiissa ilmassa päivittäin ja tehdä työtä (lapset leikkiä), ja lapsilla on kaikki rokotteet otettu (myös rotat ja vesirokkorokotteet).

Joten kyllä tuohon meidän terveyteeton kuitenkin nykylääketiede auttanut ainakin noiden rokotteiden osin. Ties missä isorokossa tai sikotaudissa nyt muuten olisimme...





t.59